Avainsana: nuuna

Eroon Post-It -lapuista!

Kokelaaksi itseni vielä koen, kun ei ole bujoilua vielä tullut vuottakaan täyteen. Aloitin elokuun puolivälistä 2017, enkä enää pois anna.

Erilliset kalenterit ja post-it -laput jäivät unholaan, kun lähdin selvittämään bullet journalin periaatteita tyttäreni innostamana. Harmi, etten muistanut aikanaan ottaa kuvaa siitä post-it -tapetoinnista, mikä minulla oli mm. työpöydän taustaseinällä, pöydällä näppiksen ympärillä, jopa käsilaukussa. Jos se oli hurjan epäkäytännöllistä ja virheherkkää, niin se oli myös rumaa ja epäsiistiä.

Hommasin suurinpiirtein ensimmäisen pisteellisen muistikirjan, minkä nokkani eteen sain. Se sattui olemaan Bujo Internationalin Lulu, ja vaikka se oli kevyt, siinä oli ohuet sivut, pehmeät kannet ja siten hyvin helposti kaikki väritkin meni läpi, tykkäsin siitä hirmuisesti. Mun eka bujo! Alkuun oli sivut melkoisen tyhjät, mutta sain silti vähennettyä post-it -lappuja ympäriltä kummasti. Aikaa myöten tuli leikkeitä, tarroja ja muita koristeitakin mukaan. Pääasia silti edelleen toimivuudessa, eli käytäntö edellä. Upotin sivuihin paljon listoja, aloitin päiväkirjamaiset selittelyt, kirjasin unia ylös. Pikkuhiljaa kaikenlaista seurantaakin tuli lisää. Ja huomasin, että vaikka toisaalta bujoiluun saa myös kulumaan aikaa, se myös luo aikaa muulta, kun ei tarvitse enää miettiä onko tehtävään käsillä oikea post-it -lappu, onko siihen tehty kaikki muutokset, mitä on pitänyt, vai onko niistä muutoksista mahdollisesti oma lappunen jossain, vai onko edes muutoksia. Nyt on kaikki tärkeä koko ajan ajantasaisena bujossa mukana.

Liityin Kalenterimanian FB-ryhmään ja sieltä upeassa porukassa syntyi uusia ideoita koko ajan, mitä voi bujoilussa käyttää. Mun ”liikkuva” elämä on siirtynyt bujoon, eli käytännössä mun koko elämä on siinä yksissä kansissa.

Etsin toista Lulu-vihkoa kuukauden, mutten löytänyt mistään enää. Tilasin sitten Nuunan seuraavaksi bujoksi, kun vuosi oli vaihtumassa ja paljon asioita jo kirjattavana uuteen vuoteen. Vanha Lulu kesti neljä ja puoli kuukautta. Nuunan epäilen kestävän noin puoli vuotta. Erilaisia isoja tapahtumia tässä tiedossa, joihin kuluu monia sivuja valmisteluihin bujosta.

Päätoimintona bujollani on edelleen kalenteri, etten erillistä sellaista kaipaa, mutta myös kalenterin ohella tehtävien seuranta. Miten upealta se tuntuukaan, kun voi oikeasti merkitä jonkun iät ja ajat oikeaa aikaa ja energiapuuskaa odottaneen toimen tehdyksi! Vau! Lisäksi bujo muuntuu kätevästi arjessa tarpeen mukaan. Nautin siitäkin, kun jokainen viikko, jokainen kuukausi, on erilainen. Niinkuin elämäkin.

Oikein upeaa keväänodotteluaikaa kaikille ”kalenteripuuhaajille”!

Toivottaa Birgit

Ylpeä kalenterimaanikko

Suhteellisen uusi maniaperheen (kokelas?)jäsen tässä kirjoittelee, moi! Olen siis Anna, 32-vuotias tietoalan työtä tekevä naisimmeinen ja kalenterimaanikko. Myönnän tämän riippuvuuden ylpeänä, sillä toisin kuin vaikkapa päihde-, huume- ja peliriippuvuudet, tällä manialla ja riippuvuudella on pelkästään myönteisiä vaikutuksia mielenterveyteen.

Oikeastaan jo ennen Kalenterimanian ryhmään päätymistäni aloitin bujoilun. Myönnän tämän tapahtuneen hetken mielijohteesta kirjakaupassa samoillessani. Toki olin kuullut termin Bullet Journal aikaisemminkin, mutta sinä syyskuun lopun päivänä vuonna 2017 päädyin ostamaan Putingin kovakantisen muistikirjan ja innostuin. Tuhersin ensimmäistä bujoani tuntikausien ajan keittiönpöydän äärellä ja vasta sen jälkeen aloin lukea ohjeita ja bujoilun oikeaa metodia.

Kehityin bujoilussa, ja vähitellen vuoden 2017 aikana olen löytänyt tyylini, mutta olen löytänyt paljon muutakin. Aloitin oman blogin bujoilusta ja vähän muustakin elämänhallintaan liittyvästä, päädyin Vihkokaupan kanta-asiakkaaksi ja olen tilannut paljon muutakin kuin vain bujoilutarviketta. Kuvassa näkeekin kokoelmani suhteellisen laajuuden: muistikirjoja on kertynyt, ja olen keksinyt niille käyttötarkoitustakin. Lisäksi hurahdin totta kai Tombow’n sivellintusseihin, washiteippeihin, tarroihin ja die cutseihin. Viimeksi mainittuja en ole tosin käyttänyt kuin vasta tammikuun 2018 alusta lähtien, jolloin tutustuin myös Kalenterimanian ihmeelliseen maailmaan, ja tovin ihania plannereita tutkailtuani päädyin ostamaan Carpe Diemin Floral Dot A5-kokoisen plannerin, sekä hymiöteemaisia sivuja. Voitte vain kuvitella, kuinka revin paketin sen saavuttua auki kuin pikkulapsi joululahjapakettinsa.

Lisäksi kunnon maanikon tavoin minulta löytyy hyvinvointijournal, opintobujo, Fuck You-journal sekä pari kappaletta Filofaxin muistikirjoja. Ne ovat käteviä, koska sivujen paikkoja voi vaihdella – tämä on tärkeää juuri nyt siitä syystä, että olen lukemassa yliopiston pääsykokeisiin, ja muistiinpanojen jäsentely loogisiksi jälkeenpäin on erittäin suotavaa. Pääpainotus tässä maailman parhaassa harrastuksessa painottuu planneriin, S-kokoiseen Nuunaan (pikkusiskobujo), sekä L-koon Nuunaan (isosiskobujo) Masterplan-kansilla. Kalenterimanian jäseneksi liityttyäni olen saanut hurjasti inspiraatiota omiin projekteihini, sekä uskaltautunut keskustelemaan aktiivisesti. Erityisen iloinen olen ryhmän sääntöjen selkeydestä ja ylläpidon nopeasta toiminnasta sekä hellästä opastuksesta. Yhteisön yhteishenki on mahtava, ja hieman arkakin ihminen voi tempautua helposti mukaan keskusteluihin.

Uskon bujoilu- ja plannerointiharrastuksen, sekä totta kai maniaperheen jäsenyyden olevan pitkäkestoinen. Inspiraatiota, hyvää keskustelua sekä ihania ihmisiä sisältävä ryhmä kannustaa pysymään mukana. Jos et ole vielä uskaltautunut kokeilemaan plannerointia, kalenterituunausta, bujoilua tai mikä ikinä tuntuukaan omalta jutulta, suosittelen maniaperheeseen liittymistä, sillä sieltä löytyy myös vasta-alkajille neuvoa, sekä totta kai aiheeseen liittyvää sanastoa.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille toivottelee

tuore kalenterimaanikko Anna