Avainsana: nuuna

Bullet journal arjen apulaisena

Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.

Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin. 

Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.

Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.

Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.

Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo? 

Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana. 

Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.

– Minttu

Planner-tytöstä bujoilijaksi – pieni kalenterielämänkerta

Olen aina tykännyt askarrella ja koristella kaikkea. Kalenterissa se on näkynyt vaihtelevasti vuodesta 2008 alkaen, jolloin vaihto-oppilaana ollessani tavallinen kalenteri sai täytteekseen lehtileikkeitä, valokuvia ja tarroja. Kymmenen vuotta myöhemmin, loppukesästä 2018 asiaan syvällisemmin perehdyttyäni, löysin sille nimen – plannerointi.

Päätin vihdoin hankkia julkaisusta asti ihailemani Ajaston Project365rengasplannerin, koska tietyistä muista haluamistani plannereista poiketen kaipasin tavallisen rei’ittimen ja A5-koon helppoutta. Minulle oli kuitenkin selvää, että teen kaiken sisällön itse, koska valmis kalenteripohja ei miellyttänyt minua eikä oikein sopinut tarpeisiini. Suunnittelin siis ulkoasut ja laitoin tulostimen laulamaan. Käytin ensimmäistä luomaani pohjaa vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen tein hieman muutoksia ulkoasuun sen pohjalta, mitä olin käytössä huomannut tarvitsevani.

Olin halunnut jo pitkään aloittaa bujoilun ja yritinkin 2019 syksystä tovin traveler’s notebookin (eli TN:n) kanssa, jossa seurasin urheiluharrastustani. Oli kuitenkin itselleni liian työlästä ylläpitää samanaikaisesti sekä planneria että TN:ää, koska olen työn ja urheilun vuoksi aika kiireinen. TN siis jäi aika nopeasti, koska sellainen data, jota siellä seurasin, oli paljon yksinkertaisemmassa ja helpommin seurattavassa muodossa jo parissa eri sovelluksessa. Tästä johtuen ehkä koinkin, että bujoilu ei olisi minulle aikataulusyistä mahdollista, vaan että tarvitsen valmiit viikkopohjat, joihin voin vain lisätä koristelut. Olin kuitenkin löytänyt jo alusta asti kalenterirauhan Project365:n kanssa, enkä kokenut ahdistusta tai turhautumista, vaikka jatkoinkin sen parissa.

Sitten tuli korona ja monenlaiset muutokset työn ja urheilun vuoksi muuttivat myös plannerointiani. Etätöihin siirtyminen, iso määrä ylitöitä ja tapahtumien sekä suuren osan muista kalenterimerkinnöistä peruuntuminen johtivat siihen, että kalenterin tuunailu olikin enää vain koristelua ilman suurempaa sisältöä. En muistanut enkä ehtinyt tuunailla ja tein aukeamia viikkoja myöhässä. Plannerissa oli niin rajattua se, mitä sinne saattoi tehdä säännöllisen layoutin vuoksi, että jossain kohtaa se tuntui jo rajoittavan luovuuttani ja kaikki mielenkiinto tarrojen lätkimistä kohtaan hävisi.

Marraskuun alussa tein sitten nopean päätöksen ostaa bullet journalin, johon siirryinkin heti sen hankittuani. Pelkäsin aloittaa tekemään mitään uuteen Nuunaani, koska en halunnut ”heti pilata sitä” (Tämä lienee tuttu tunne monille harrastuksen parissa). Selailin nettiä ja somea löytääkseni vinkkejä, mitä ensimmäisille sivuille voisi laittaa, ja mitä perinteiseen bujoon ”tulee sisällyttää”. En ole piirtänyt varsinaisesti sitten ammattikorkeakoulun, jossa muotisuunnittelua ja vaatetusmuotoilua opiskellessani piirtäminen oli päivittäistä, joten otin siis ensin esiin luonnoskirjan, johon aloin suunnitella bujoni sisältöä. Lopulta uskalsin tehdä ensimmäiset sivut Nuunaan ja siitä alkaen bujoilu on ollut huomattavasti rennompaa ja pelko sivujen ”pilaamisesta” on jo tiessään – aina voi tehdä jotain muuta päälle, jos lopputulos ei miellytäkään!

Koristelutyylini ja lempivärit sun muut ovat alusta asti pysyneet aika samoina, ja pitkälti saman henkisenä tyylini on pysynyt myös bujoon siirryttyäni. En kuitenkaan koe mitään yhtä tiettyä tapaa ainoaksi suosikikseni tai tee viikosta toiseen täysin vastaavia aukeamia, vaikka rakastankin tarroja ja ne näyttelevät kyllä suurta roolia kalentereissani.

Bujossa olen alkanut monipuolistaa eri tekniikoiden käyttöä, ja nyt kun ei ole enää rajoittavaa ulkoasua, tulee tehtyä todella erinäköisiä aukeamia. Piirrän yhä enemmän ja käytän runsaasti papereita. Olen jopa uskaltautunut muutamiin vesivärikokeiluihin, jotka tulevat ehdottomasti jatkumaan osana bujoiluani.

Lisäksi kaikenlaiset kuukausien etusivut, seurantasivut ja muut välisivut tuovat ihanan oman lisänsä kalenterin oheen. On mahtavaa, kun voi mille tahansa sivulle tehdä käytännössä mitä vain ja jatkaa kalenteria taas seuraavalla aukeamalla! Nämä ovat itselleni juuri niitä pieniä juttuja, joita olin selkeästi kaivannut, kun käytössäni oli pelkkä planneri. Nyt tunnen koko ajan piirtävän ja keksivän ideoita uusiin viikkoaukeamiin. Vaikka kalenteriin ei vieläkään tule varsinaista sisältöä tapahtumien tai tapaamisten muodossa, on bujon sivujen tekeminen itse tarkoitus.

En voi muuta kuin suositella bujoilua lämpimästi ihan kaikille ja toivon tämän rohkaisevan myös niitä, jotka ovat vielä bujoilun aloittamista syystä tai toisesta arastelleet, uskaltautumaan uuden äärelle kokeilemaan. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen, että otin itse nämä askeleet ja nautin nyt vielä syvemmin rakkaasta harrastuksestani! Mielestäni tärkeintä on muistaa, että bujojakin on niin monta erilaista kuin on tekijääkin – ei ole siis mitään yhtä oikeaa tapaa aloittaa tai tehdä, vaan bujosta tulee juuri sen näköinen kuin sinä siitä teet. Haluan myös toivottaa ihanaa alkavaa kevättä ja raikkaita tuunailuhetkiä kaikille, oli työn alla sitten bujo, planneri, TN, tai mikä tahansa muu tuunailun kohde!

– Henna