Avainsana: oman näköinen kalenteri

Tekemisen vuosi – Carita

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu yhteistyössä Chic Companylta.

Tämänkertaisen torstaipostaussarjan teemana on Tekemisen vuosi – ajatus, joka on kulkenut Kalenterimanian mukana oikeastaan koko vuoden. Itselleni tämä on ollut mieluinen teema, koska se on jälleen haastanut minua käyttämään luovuuttani eri tavalla kuin ennen. Ja haasteistahan minä tykkään!

En ole enää pitkään kokenut suurempaa tarvetta ostella uusia asioita ja tänä vuonna se on tuntunut konkretisoituvan erityisen hyvin. Olen pysytellyt samassa kalenterissa koko vuoden ja tehnyt sen rinnalla bullet journalia omaan vapaaseen tyyliini. Päätin jo alkuvuodesta kalenterin aloittaessani, että pyrin koristelemaan sitä uusin tavoin ja ennen kaikkea hyödyntämään kaikkea sellaista, mitä minulta jo löytyy kotoa. Materiaalia on vuosien varrella ehtinyt kertyä hyvinkin paljon, joten siitä homma ei ainakaan olisi jäänyt kiinni.

Tänä vuonna kalenteriharrastukseni on painottunut pitkälti nimenomaan kalenterin koristelemiseen, minkä uskon johtuvan siitä, että olen ollut niin tyytyväinen Tinne + Mia -kalenteriini. Kalenterituunauksen lisäksi lähellä sydäntäni on erityisesti maalaaminen. Haluaisin kirjoittaa tähän, miten Tekemisen vuosi -teema näkyy ennen kaikkea siinä, miten paljon olen tänä vuonna maalannut, mutta valitettavasti se ei ole aivan totta. Olen kyllä maalannut, mutta kiireisen arjen ja koiranpennun tulon myötä hyvin paljon vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Toisaalta kuka noita laskee. Niin kauan kuin tekeminen pysyy itselle mielekkäänä eikä vaadi itseltään liikoja väkisin, on kaikki hyvin. Ja sitä ajatusta minä olenkin pyrkinyt noudattamaan.

Voisi kai siis todeta, että kaiken aikaansaadun lisäksi Tekemisen vuosi on tarkoittanut minulle ennen kaikkea sitä, että harrastan täysin omilla ehdoillani ja oman jaksamiseni puitteissa. En ehkä ole maalannut ihan yhtä paljon kuin olisin toivonut, mutta edelleen maalaaminen on tuottanut minulle joka kerta suurta iloa, aivan kuten viikoittainen (tai edes kuukausittainen, jos arki oikein vie mennessään) kalenterin koristelukin. Tavaravarastokin on mukavasti pienentynyt ja koen onnistuneeni käyttämään paljon sellaista koristetta ja materiaalia, joka olisi muuten voinut jäädä käyttämättä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja ennen kaikkea armollinen kalenterivuosi siis takana.

Mukavaa syksyn jatkoa!
-Carita

Päiväuniltaan herännyt bujo

Olen kokeillut bujoilua ensimmäisen kerran v. 2016, mutta silloin idea meni vähän ohi, ja bujolle kävi kuten muillekin kalentereille sitä ennen; kahden viikon jälkeen laatikon pohjalle. Sytyin toisen kerran bujoilulle v. 2020. Kokiessani yhden kovimmista romahduksistani, annoin bujolle mahdollisuuden olla mukana tukemassa arkea. Olin yllättynyt, kun innostus ei loppunutkaan kahden viikon jälkeen ja oli jossain vaiheessa ainoa mielenkiinnonkohteeni. Bujo tuki arjen rytmiä, mutta suurin apu siitä oli luovuuden vapauttamiselle. Kun tein käsilläni jotain luovaa, missä en voinut tavoitella täydellisyyttä, sain siitä voimaa.

Sanotaan, että bujoilu kannattaa aloittaa omasta tarpeesta ja rakentaa sisältö sen mukaan. Kannattaa myös muistaa, että tarpeet vuoden varrella voivat muuttua ja antaa itselle armoa, että myös bujo muuttuu ajan myötä. Välillä se voi jäädä laatikon pohjalle nukkumaan eikä sen vuoksi kannata potea epäonnistumista tai syyllisyyttä. Se kertoo sen hetkisestä tarpeesta, on aika jättää harrastus sivuun.

Oma bujoni teki hurjasti töitä vuoden ajan, se toimi työkaluna taloudenhoidossa, päiväkirjana, taidepohjana ja joskus kyyneleidenkin kuivaajana. Joten ei ihme, että keväällä 2021 sillä oli tarve levätä. Omassa elämässäni oli isoja muutoksia ja työn vuoksi sähköinen kalenteri tuli osaksi arkea. Koin raskaalta merkitä kahteen paikkaan samat menot, ja kun töissä olen tekemisissä kalenterin kanssa, ei vapaa-ajalla haluttanut enää viettää aikaa päivämäärien ja kellonaikojen kanssa. Muutamat pakolliset menot kuukaudessa pysyvät kyllä sähköisessä kalenterissa. Se mikä jäi kesän humputteluissa vähän jalkoihin, oli taloudellinen puoli. Visa vinkui, oli kesälomareissua ja muita kissanristiäisiä, syksyn alkaessa havahduin siihen, että budjettilaskut päässälaskuna eivät aivan täsmänneetkään. Bujolle tuli taas tarve ja oli aika puhdistaa pölyt uskollisen ystävän kansilta.

Olin tehnyt aiemmin sekalaiseen bujooni kuukausittaista budjettisuunnittelua omalla tavallani, ja se toimi, kunnes aloin vähitellen lipsumaan siitä. Nyt tarvitsin tehokkaamman pohjan ja internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisen löysinkin. Hakukoneella etsiessäni törmäsin uuteen käsitteeseen, jaksobudjetointi*. Muutamalla kympillä sain lunastettua koneelleni pohjasivut ja ohjevideon käyttöön iäksi. En ole koskaan ollut valmiiden vihkojen ja kalenterien ystävä, siksi bujo alun perin tuli elämääni, ja nyt pohjasivuja käyttämällä voin tehdä budjettibujostani juuri sellaisen, kun haluan. Alkuun käytän pohjia tukena, mutta metodin tullessa tutummaksi uskon myöhemmin tekeväni enemmän vapaalla kädellä.

En suinkaan unohda vanhaa tämän vuoden mustasivuista bujoa, aloitin uuden luvun ja käytän sitä arjen tukena listoissa, kodinsiivouksen järjestämisessä sekä totta kai, pohjana paperi- ja kollaasitaiteelle. Tarinan opetus: Älä jumiudu ajatukseen millainen ”oikean bujon/journalin/kalenterin” tulisi olla. Anna sen muuttua sinun mukanasi, se on aina oikea juuri sinun tarpeisiisi.

-Jenny

* Jaksobudjetoinnista lisää https://www.budjettisuunnitelma.fi