Avainsana: päiväkirja

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-

Kurkistus vanhoihin päiväkirjoihin

Olen aiemmin muistellut vanhoja kalentereitani täällä kalenterimanian blogissa, ja nyt jonkinmoisessa mielenhäiriössä päätin kaivaa pitkän tauon jälkeen esille myös muutaman vanhan päiväkirjan. Itselläni kalenterit ja päiväkirjat ovat kulkeneet tietyllä tapaa aina käsi kädessä, ja ovatkin nykyisessä käytössä sulautuneet lähes toisiinsa.

 

Kun vasta suunnittelin tekeväni tälläistä postausta, muistini mukaan päiväkirjoissa oli kirjoituksia ihastuksista, harmittelua kotitöistä ja ehkä kertoilua siitä mitä on milloinkin tehnyt. Mutta mitä kaikkea Gimmel-kansien syövereistä paljastuikaan..

Sieltä nimittäin paljastui kaikkea mitä aavistelinkin, ja enemmän! En lainkaan muistanut, että sivuilta löytyisi liimattuna niin paljon erinäköisiä asioita. Leffalippuja, ja pieniä irtolappusia toki, mutta niiden lisäksi! Kuivattuja kukkia, kasvien ja puiden lehtiä, linnun sulkia, jäätelöpapereita, Islantilainen kolikko.. tämähän on ollut oman aikansa smash book! Ja art journal myös – sen verran paljon olin myös piirrellyt päiväkirjaan!

Vaikka suurimmaksi osaksi kirjoitusten sisällöt nostattavat nolouden tunnetta ja tekisi mieli vajota maan alle merkintöjä lukiessa, niin on myös hauskaa, kuinka askartelijanäpertelijä-luonne puskee rivien välistä läpi paikoitellen. Ja voi kuinka ihanaa olisikaan olla taas pieni tyttö ja päästä mummin kanssa Tiimariin ostoksille!

”Oltiin viikko mummin luona. Oli aika kivaa. Käytiin paljon kävelemässä ja pelattiin smurffista naapurin tytön kanssa. Tosi kivaa oli se kun päästiin käymään Tiimarissa! Sain hienon vihkon. Aion piirtää sinne. Siellä olisi ollut myös ihania tarroja, mutta niitä en saanut. Illalla syötiin pinaattilettuja.” 

Yhtäläisyytenä nykyisiinkin tapoihin löytyi myös listaamisesta! Teen nykyäänkin paljon listoja. Muistilistoja, to do-listoja, listoja lempiasioista.. Ja listoja löytyi myös näistä reippaasti yli kymmenen vuotta vanhoista merkinnöistä. Esimerkiksi yksi kokonaisen sivun mittainen erittely siitä, mitä irtokarkkeja olin karkkipäivänä valinnut 😀

♥, Inka