Avainsana: perjantaipostaus

Esittelyssä – Kalenteri 2024, Annika Välimäki (Ainoa)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ainoan kanssa.

Kesän iloksi sain yhteistyön Ainoan kanssa ja postilaatikkoon tipahti Annika Välimäen kalenteri 2024. Tämän vuoden kalenterin kansivärinä on ihana laventeli, joka sopi mitä parhaiten, sillä lilan sävyt kuuluvat lempiväreihini. Kanteen on prässätty mattavalkoisella teksti : Kaksi TUHATTA KAKSIKYMMENTÄ neljä.

Kansilehdet edessä ja takana ovat persikan sävyiset. Etulehdelle liimasinkin Ainolta saamani viestin muistoksi. Itse kalenterin sivut ovat puhtaan valkoiset ja kaikki tekstit sekä numerot ovat ilokseni mustat. Kiitos siitä! Yksivärinen teksti tekee jo heti kalenterista rauhallisemman ja selkeän. Pääosin tekstit on kirjoitettu isoin kirjaimin, mutta myös kaunoa on tuotu ripauksin melkein joka sivuille paikkaa vaihdellen. Hauska yksityiskohta.

Kalenterissa ei ole mitään turhaa, hyvin pelkistetty, juuri ne välttämättömät:
– omistajan tiedot
– 2023 vuosinäkymä heinä-joulukuu
– 2024 vuosinäkymä kahdella aukeamalla
– aloitus viikolta 52/23- lopetus viikolle 1/25
– Kuukausien aloitusaukeamat mietelauseilla ja muistiinpanoviivastolla
– viikkonäkymät muistiinpanotilalla
– 2025 vuosinäkymä kahdella aukeamalla
– muistiinpanosivuja

Kuukausiaukeamalla vasemmalla on kirjattu kuukausi ja oikealla vaihtuvat mietelauseet. Mietelauseiden alla on muistiinpanoviivasto. Katsokaa nyt, miten kaunis (yläkuvassa). Viikkoaukeamalla viikonpäivät on vasemmalla sivulla ja oikea sivu on jaettu kolmeen otsikoilla: muistiinpanot ja loistavat ideani, to do, ehtii myöhemminkin. Muistiinpanotilaa on niin hyvin joka viikkosivulla, että ensimmäisenä mieleen tuli elämänhallintakalenteri tai yhdistetty kalenteri ja päiväkirja. Aika näyttää miten ajatus muovautuu käytössä. Sivut ovat viivattuja ja niissä juoksee sivunumerointi ja viikkonumero.

Kalenteri on kovakantinen ja sidottu, aukeaa nätisti käytössä. Välistä löytyy kaksi merkkinauhaa, toisen voi pitää kalenterimerkkinä ja toisen muistiinpanojen välissä. Muistiinpanotilaa kalenterin takana onkin huikeat vajaa 50 sivua. Kalenteriin on myös pyhä- ja liputuspäivien lisäksi saatu toivotut suomalaiset nimipäivät viikkosivuille päivien alle.

Kalenterimanian Facebook-ryhmään tein kalenterista avausliven ja silloin kokeilin erilaisia kyniä muistiinpanosivulle. Kaikki kynät pääsivät jatkoon ja kalenterin kanssa käyttöön. En myös malttanut olla aloittamatta koristelua ja tuunasin sattumanvaraisesti toukokuulta viikon 21. Olin juuri saanut ryhmäläiseltä RAK-postia ja PET-teippien kukkaset inspiroivat. Viikkoaukeaman ilmavuus antaa vapaat kädet toteuttaa vaihtuvia koristeluja, mutta on myös kaunis pelkästään erilaisia kyniä käyttäen.

Haluaisin sanoa, että olisipa jo vuosi 2024 ja saisin kalenterin kunnolla käyttöön, mutta nautitaan nyt ensin tämä kesä loppuun ja syksystä. Kalenterimatkaa pääsee seuraamaan blogin lisäksi Kalenterimanian Facessa ja Instagramissa.
– Tia

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Hei! Viimeksi kirjoittaessani kerroin koulukiusaamisesta nuoruudessani ja siitä millaiset arvet se on jättänyt. Palataan ihan pikkuisen vielä tuohon aiheeseen, sillä se vaikuttaa varmasti aina ja ikuisesti elämääni. Minulla ei ole koskaan ollut montaa ystävää ja vaikka niitä on Kalenterimanian kautta löytynyt lisää, asumme valitettavasti eri puolilla Suomea. Siitä syystä ei tuosta noin vain sovita, että hei mennään leffaan tai shoppailemaan. Kyllä minulta löytyy ystäviä ja kavereita myös lähempää, mutta olemme aivan erilaisissa elämäntilanteissa ja aina ei ole mahdollisuutta noin vain ottaa ja lähteä. Tästä syystä olen joutunut opettelemaan asioiden tekemistä yksin. Asioiden tekeminen yksin on aivan eri asia, kuin olisi yksinäinen. Se on silti ollut itselleni haastavaa koulukiusaamisen takia, sillä se on upottanut päähäni ”mitähän toikin ajattelee” -ajatukset. Niille ei pitäisi antaa tilaa, mutta alkuun se oli haastavaa. Nykyään menee paremmin.

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että tänä kesänä olen tehnyt yksin kaksi pientä reissua kotimaan sisällä. Tämä on itselleni iso juttu, sillä myös uudet ja tuntemattomat tilanteet ahdistavat. Ensimmäinen tämän kesän reissuista suuntautui Poriin, jossa itseasiassa tavattiin meidän Kalenterimanian kautta tutustuneen porukan kanssa. Jäin kuitenkin yksikseni Poriin pyörimään ja olin varautunut jäämään yöksi, koska inhoan pitkiä ajomatkoja. Kaksi kertaa kolmen tunnin mittaiset ajomatkat olivat vain liikaa yhdelle päivälle. Menin siis hotelliin ja vietin toisenkin päivän Porissa. Tein kaikkea kivaa, eikä tarvinnut välittää kenenkään toisen aikatauluista. Toinen reissu suuntautui Kotkaan (jossa olen nytkin tätä kirjoittaessani). Olen aina jotenkin olettanut, että tänne olisi (Helsingistä) pidempi matka. Tänne ajoikin vain reilussa tunnissa. Varasin itselleni hotellin kahdeksi yöksi ja olen nämä päivät mennyt ihan fiiliksen mukaan. Olen tehnyt juuri sitä mitä mikä sillä hetkellä tuntuu kivalle.

Aina ei ole ollut näin helppoa. Ensimmäisiä kertoja päässä pyöri ajatukset ”noi varmaan ajattelee, että mulla ei ole ketään kenen kanssa tänne tulla”, ”kaikki tuijottaa” ja monen monta muuta ajatusta. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan omaa aikaa ja mahdollisuutta tehdä asioita juuri siihen tahtiin kuin itse haluaa. Ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään, eikä mennä toisen tahdissa. Itse rakastan valokuvata ja saatan uppoutua semmoiseen kuplaan, etten huomaa edes ajankulkua. Se voisi olla matkakumppanille tylsää, jos meillä ei olisi samoja kiinnostuksen kohteita. Siksi on ollut tärkeää oppia olemaan myös itseni kanssa.

Tie on ollut tähän pisteeseen omassa päässä hankala, mutta todellakin sen arvoinen <3

~ Laura H.