Avainsana: Permanenttitussi

Art journal with Inka

Helou helou helou! Ryhmän puolella jo vähän kyselinkin, että minkätyyppinen mixed media/art journal-teemainen postaus teitä kiinnostaisi. Eniten kannatusta sai se, että vaihe vaiheelta näyttäisin miten minä teen art journaliini aukeaman tai sivun. Joten tässä sitä ollaan! Itse olen korkannut art journaliksi vuosia sitten ostetun Ikean noin A4-kokoa olevan vihkon. Tässä oli melko ohuet sivut, ja olenkin niitä liimaillut yhteen, ja välistä myös poistanut sivuja jotta vihkon paksuus pysyisi kohtuullisena.

Ensimmäisenä vaiheena gessosin valkoisella gessolla yhden sivun, johon lähdin rakentamaan päälle muita elementtejä. Gesso luo hyvän pohjan sivulle, ja siihen tarttuu aikalailla mikä tahansa aine jota mixed mediassa keksiikään käyttää. Gessokerros estää maaleja ja muita aineita imeytymästä pohjaan, tässä tapauksessa art journalin sivuun, ja täten se suojaa sivua esimerkiksi pahemmalta rypistymiseltä tai ruttaantumiselta.

Seuraavana vaiheena levitin akryylimaaleja pohjaväriksi. Ensin tiputtelin Klemmarikellarista ostettua mintun sävyistä Impasto Paintia sekä turkoosia Plus Coloria tippoina satunnaisesti sivulle. Levitin ne vetämällä ikäänkuin maalitippojen päältä ylhäältä alaspäin-suuntautuvilla vedoilla, ylläolevassa kollaasissa ensimmäisessä kuvassa näkyvällä palettiveitsellä. Kyseinen palettiveitsi oli osa settiä, jonka aikoinaan hankin Heidin Korttipajalta, ja se on muodostunut suosikkityövälineekseni erilaisten mixed media-tekniikoiden kokeilemisessa. Palettiveitsen sijaan voi käyttää myös esimerkiksi vanhentunutta pankki- tai etukorttia.

Kun nämä maalit oli levitetty, kuivasin sivun välissä kuumailmapuhaltimella. Kuumailmapuhallin on ollut pelastus itselleni art journalin parissa puuhaillessa, sillä en ikinä jaksaisi odotella että maalit, gessot, liimat ja mitkä ikinä, kuivuisivat itsekseen. Kuumailmapuhaltimella hetken kuivatus, ja ta-daa, pääsee jatkamaan seuraavaan työvaiheeseen! Tässä tapauksessa mustan maalin levittäminen oli tuo seuraava työvaihe. Tiputtelin sen myös tippoina sivulle, mutta palettiveitsen sijaan levitin sen leveähköllä siveltimellä. Siveltimellä sai aikaan hieman pehmeämmän levityksen, kuin veitsellä.

Jälleen välissä kuivatin sivun, ja jatkoin seuraavaksi leimaamalla. Kyllä – minä, leimaamalla! Leimaaminen ei ole ollut itselleni kovinkaan luontevaa kalenterintuunauksen parissa, mutta art journaliin on tehnyt jo useammankin kerran mieli muiden tekniikoiden ohella myös leimata. Jännää nähdä lämpeneenkö suhteeni leimaamiseen tämän myötä yleiselläkin tasolla, aika näyttää. Tällä kertaa joka tapauksessa siis leimasin kahta erilaista kasvikuviota sivun alaosaan, Versafinen mustalla musteella. Itse olen todella untuvikko leimailutietämyksessä (toisin kuin esimerkiksi Korttipajan Heidi, *klik*), mutta Versafineen olen tykästynyt koska sillä saan minäkin aikaan melkoisen selkeärajaisia kuvia. Lisäksi sen päälle tiedän voivani käyttää esimerkiksi vesivärejä ilman että se leviää.

Leimailun jälkeen otin esiin yhdet tämän hetkisistä lempiasiositani – purkin kohopastaa, sekä sabluunan! Kohopasta on nimensä mukaisesti koholle jäävää ainetta, paksuhkoa tahnaa. Koho- ja tekstuuripastoja on paaljon erilaisia, tällä kertaa käytin ihan sileää, valkeaa pastaa. Levitin pastan sivulle sabluunan läpi samalla palettiveitsellä, kuin akryylimaalejakin pari vaihetta takaperin. Kohopasta antaa sivulle tekstuuria eri tavalla kuin jokin ohuempi aine, sanotaan vaikhkapa maali. Maalejakin voi yhtälailla tuputtaa sabluunojen avulla, mutta kohopasta antaa omanlaisensa ulottuvuuden työn pintaan.

Tässä vaiheessa suunnittelin päässäni, että kirjoittaisin jotenkin sivulle lainauksen ”Bloom where you are planted”, sillä se juolahti mieleeni kun leimasin kasvikuvioita. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan, kun muu elämä häiritsi harrastuksia ja jätin sivun kuivumaan yöksi, ja lopulta toiseksikin.

Kun parin vuorokauden tauon jälkeen istahdin taas sivun eteen, ei lainauksen kirjoittaminen enää houkuttanutkaan. Sen sijaan tartuin washeihini ja Tim Holtzin tarravihkoseen. Revin washeista palasia ja liimasin niitä limittäin ja päällekäin ympäri sivua. Tarroista valitsin useamman lauseen, jotka mielestäni sopivat tähän postaukseen – sellaisia jotka sopivat art journalin tekemistä kuvaamaan. ”Attitude is everything”.

En halunnut lisätä enää enempää suurempia elementtejä, joten kaivoin esiin tarvikkeita pienempien yksityiskohtien lisäämiseen. Olen huomannut koukuttuneeni vesiväreillä roiskeiden tekemiseen, ja niitä halusin tehdä nytkin. Vesisäiliösiveltimeen vettä ja siveltimen päähän violettia väriä, ja roiskimaan. Itse teen roiskeita pitämällä siveltimestä kuvanmukaisesti kiinni, ja napauttamalla vartta etusormella. Isommat jäljet tein puristamalla säiliövartta tarpeeksi saadakseni sieltä pisaran tippumaan, lähellä sivun pintaa. Kallistin vielä sivua ihan hetkeksi ylöspäin, jolloin isoimmista roiskeista syntyi valumat.

Vesivärit kuivatin jälleen kuumailmapuhaltimella. Sitten kaivoin penaalistani esiin permanenttitussin ja valkoisen maalitussin. Erilaisia permanenttitusseja ja maalikyniä löytyy muunmuassa Korttipajan ja Suomen Taidetarvikkeen valikoimista. Mustalla piirsin kehykset tarroille, ja valkoisella piirtelin pieniä rasteja sinne tänne rykelminä. Pieniä yksityiskohtia, jotka kuitenkin tekevät yllättävän ison eron lopputulokseen! Aivan viimeisimpänä silauksena halusin vielä hieman lisää tekstuuria ja korkeuseroa sivuun, ja sen tein Nuvon chrystal drops-aineilla. Kyseessä on kohoväriaine, jolla saa loihdittua pieniä puolihelmiä. Vaaleanliilan Nuvon olen saanut osana aiempaa yhteistyötä Paperisateen kanssa.

Kun kohotäplät olivat kuivuneet, oli sivu valmis. Tämmöinen siitä tuli! Toivottavasti tämä postaus onnistui hieman valaisemaan käytännössä art journalin tekemistä, vaikka aloittelija tässä hommassa olenkin. Tätä oli kyllä mukavaa toteuttaa ja kirjoittaa aiheesta, saatampa intoutua tekemään tälläisiä postauksia jatkossakin!

Mikäli art journal-aiheiset postaukset kiinnostavat, on siitä ollut puhetta muunmuassa seuraavissa aiemmin julkaistuissa postauksissa;

Matka art journalin maailmaan

Aukeama art journaliin Dylusionsin tuotteilla

Kalenterimania inspiroijana

Sarisjournal

♥, Inka

Inkan lempikynät

Suvi kirjoitti jokunen viikko sitten omista lempikynistään ja tänään ajattelin seurata näissä jalanjäljissä. Olen aikoinaan esitellyt penaalissani mukana kulkevan sisällön ja oli hauskaa huomata mitkä kynät ovat tuon postauksen jälkeen vielä tänä päivänäkin penaalin vakiovarustusta – ja mitkä eivät! Ensimmäisenä osui silmään kuinka olin kirjoittanu Pigma Micron-kynistä. Ne ovat nykyään jääneet vähäiselle käytölle, kun ostin Sinellistä uuden, samantapaisten kynien setin. Näissä kynissä on kuitenkin kaksi eri kokoista kärkeä enemmän kuin Microneiden setissä, ja varsinkin hiuksenhieno 003-kokoinen kynä on vienyt sydämeni.

Tombowt ovat pitäneet pintansa käytössäni, ja niiden määrä on vain kasvamaan päin. Dual brush-kynien lisäksi olen hankkinut Fudenosuke sivellintussista jäykän version. Sillä olen kovasti koittanut harjoitella sivellinkalligrafiaa, niin paljon kuin ailahtelavaisenpuoleinen pitkäjänteisyyteni on sallinut. Tombowien lisäksi peruskalustoon penaalissani kuuluu nykyään myös Mujin geelikynät, 0.38 koossa. I h a n a s t i paperilla liukuvat, superohuet ja värivalikoimaltaan miellyttävät kynät. Toivon kovin että näitä saapuisi suomalaisille kauppiaille myyntiin, mutta tällä hetkellä näitä saa tilattua esimerkiksi Ebayn kautta.

Tomboweilla saatan kirjoittaa kalenteriin otsikoita, mutta usein käytän niitä ihan ”vain” tekstien alle- ja yliviivaamiseen, korostuskynän tapaan. Mutta kyyyllähän sitä silti tulee tykättyä myös ihan perinteisistä yliviivaustusseista! Frixionin hento vaaleanpunainen on ehkä näistä lempparini – onhan se tosiaan niin hento että hädintuskin kuvastakaan erottuu. Hyvin soma ja söpö sävy siis. Monet tuntuvat pitävän Zebran Mildliner-kynistä, mutta itse valitsen käyttöön ennemmin perinteisemmän Stabilon Boss-kynän. Kolmantena suosikkina tässä kategoriassa on Zigin Journal & Title-kynä pirteän keltaisen värisenä. Tämä kynä oli testitilaus yhden Tombow-tilauksen mukana Vihkokaupalta ja olen ollut tyytyväinen että päätin tämän testin tehdä!

Kalenterissani tai bullet journalissani käytän todella harvoin merkintöihin tai varsinkaan koristeluihin kuulakärkikynää. Silti kannan kahtakin erilaista sellaista mukana penaalissa – äly hoi.. Vetoan tässä siihen, että nämä ovat ne kynät, jotka voi kaivaa esille jos jonkun on aivan välttämättä saatava lainata kynää juuri minulta. Voin nimittäin kertoa, että esimerkiksi miehelleni en lainaisi sivellintusseja kun todellisen hädän uhatessa, jos silloinkaan. Get it together-kynä on tuliainen Kotkan reissulta, jolloin pääsimme äidin kanssa vierailemaan Chic Companyn varastolla shoppailemassa. Harrodsin kauniin kruunupäisen kynän taas toi mies tuliaisena viime syksynä Lontoosta palatessaan.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä permanenttitussit, sekä valkoinen geelikynä. Permanenttitussit eivät tosiaankaan tule hyvin toimeen kalenterisivujen kanssa, mutta niitä käytänkin ihan omaan tarkoitukseensa. Osoitteiden kirjoittamiseen nimittäin! Aiemmin kirjoitin osoitteet esimerkiksi happy mail-kuoriin milloin milläkin kynällä, ja sitten varmistin leviämättömyyden teippaamalla kirkasta teippiä koko osoitteen päälle. Permanenttikynillä kirjoittaen säästyy teippailulta, ja saa suoraan poiskarkaamatonta jälkeä! Geelikynää käytän myöskin ei-suoraan-kalentereihin-liittyvään tarkoitukseen, mutta ryhmään liittyvään kuitenkin; atc-kortteihin! En toki jokaisella vaihtokerralla, mutta usein joka tapauksessa. Geelikynällä saa helposti tuotua pieniä yksityiskohtia atc-kortteihin, tai vaikka rajattua kortin reunat kevyesti.

Kynäilevin terveisin, Inka ♡

 

Ps. Jos kynät kiinnostavat ja niistä haluaa lukea lisää, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän megapostaukseen erilaisista kynistä ja niiden ominaisuuksista!