Avainsana: personal planner

Kaisan Personal Planner

Olen aina tykännyt askarrella ja näperrellä. Keräsin vuosia kiiltokuvia 90-luvulla ja koristelin niillä kortteja.

Kalenteri on aina jossain muodossa kuulunut arkeen hyvin tiiviisti. Vasta, kun näin Miljan överityylillä tuunatun kalenterin, ymmärsin että minulta on jäänyt täysin tajuamatta, että voin yhdistää askartelun ja kalenterin! 

Hankin silloin itselleni Carpe Diemin A5-kokoisen kalenterin ja tuunaus lähti käsistä. Pian huomasin, että aika ei riitä, sairastelin paljon ja tuunailu väheni. Lopulta myin Carpe Diem -kannet kirppiksellä pois. Ja se harmitti, koska se oli vähän sellainen ainoa henkireikä ja piristys. 

Piristystä kuitenkin ilmestyi yllättäen, kun minulla kävi onni ja voitin Kalenterimanian arvonnassa itselleni lahjakortin Personal Plannerille! Pystyin sen avulla tilaamaan itselleni kalenterin, joka olisi valmis, mutta kuitenkin täysin itse suunnittelemani ja jota voisi kuitenkin tietysti halutessaan sitten koristella. 

Useampi ilta meni koneen äärellä istuessa ja sommitellessa. Valmiita kansivaihtoehtoja oli useita kymmeniä hienoja, sai valita sisäpuolen sävyt ja kuviot, reunat, haluaako näkymän pystyyn vai vaakaan, lisäsivuilla ja ilman… Siis kaiken!

Lopulta itselleni valikoitui kansikuvaksi koirani Baloo ja takakanteen pääsi toinen koirani Huppa. Sisäkanteen valitsin ensin lempibändini laulun, mutta sen ollessa liian pitkä, vaihdoin sen lauseeksi yhdestä lempirunostani.

Sisäsivuille halusin lempiväriäni vihreää ja halusin koko viikon kerralla näkyviin. Halusin päiviin tarpeeksi tilaa, jotta niihin mahtuvat mm. omat työajat ja jutut tai jos haluaa tosiaan koristella, niin on varmasti tilaa. Lisäksi halusin pienet laatikot koirien treeniaikoja varten. 

Kalenteriin otin kuukausinäkymät sekä vuosinäkymät ja vuosinäkymät myös vuodelle 2020. Kalenterin loppuun valitsin paljon viivallista muistiinpanotilaa ja myös ihan tyhjiä sivuja. 

Yksi parhaista asioista on läpinäkyvä muovitasku, johon on saanut asioita talteen. Se on ollut kooltaan juuri sopiva. Lisäksi kannet ovat olleet hyvät ja kestävät. Niissä on erilliset muovisetkin vielä suojana. Sivut ovat tarpeeksi paksua paperia ja niille on ollut miellyttävä kirjoittaa. Mukana tuli myös koodi, tarroja ja viivain/sivunjakaja, jonka värin sai valita. Sain valita myös kannet kiinnipitävän kuminauhan sävyn.

Olen pitänyt kalenteristani siinä määrin paljon, etten ole halunnut sen yksinkertaisuutta peittää tuunailulla ja tämä kalenteri on ollut itselleni se less is more -vaihtoehto. Ja olenhan saanut jo tilausvaiheessa tuunata vaikka kuinka! Sivut olisivat voineet olla värikkäät tai kuviolliset, olisi voinut hullutella vaikka miten paljon.

Ja ehkä vielä teenkin niin, sillä tähän tykästyin sen verran syvästi, että ensi vuodelle tilaan uuden!

-Kaisa

Kuinkas sitten kävikään

On kulunut viisi kuukautta siitä, kun otin käyttööni Ajaston Ark-kalenterin. Aukeamat on tuunattu milloin milläkin ja niitä on ollut esillä täällä blogissa ja ryhmässäkin, ihan tähänkin päivään saakka! Tämä on miltei kahden ja puolen vuoden mania-aikani ennätys, sillä kertaakaan en ole näin pitkään käyttänyt yhtä ja samaa kalenteria. Kunnes koitti kesälomaani edeltävät, pitkät päivät. Posti toi minulle kotiin yhden pitkäksi menneen nukkumaanmenon tulokset: mini-kokoisen Personal plannerin vihon pelkillä pistesivuilla. Niinpä kesälomani ajan olen tehnyt bujoa, jonka sisällöstä on jo yksi Youtube-videokin. Tässä ajan kuluessa myös Ajaston Doodle ehti pyörähtää käyntiin… Olin juuri julistamassa kalenterirauhaa, ilmeisesti vain rikkoakseni sen samantien.

Doodle on kiehtonut minua saapumisestaan asti: siinä on vertikaalinen näkymä, jonka kanssa olen tullut hyvin sinuiksi jo keväällä Arkiin siirryttyäni. Kannet miellyttävät minua luonnonläheisyydellään ja kalenterin koko on sopiva. Sitten sain päähäni, että jonkinlaiset ekstrakannet suojaksi olisi kiva olla. Päädyin tilaamaan netistä Ted Bakerin A5-kokoisen vetoketjukansion. Siihen mahtuu kalenterin lisäksi kynä ja sisäkannen taskuun myös tarra-arkkeja mukaan. Vaikka kannet lisäävät heti kalenterin kokoa, olen niin rakastunut niiden pehmeyteen ja tyttömäisyyteen ettei se haittaa minua ollekaan. Tähän mennessä olen kerennyt tuunata Doodleen jo muutaman viikon, ja ainakin näin lomalla myös Ark on edelleen ajantasainen. Minibujoon olen esimerkiksi kerännyt muistoja ja tärppitietoa lomakohteistani.

Luulenpa, että vasta arki näyttää mitä jää käyttöön ja mitä pöytälaatikkoon. Minibujon epäilen vahvasti olevan kuuma lomaromanssi, vaikka sen tekemisestä olenkin nauttinut enemmän kuin pitkään aikaan. Tämän postauksen ilmestyttyä lähden lyhyelle matkalle länsinaapuriin Ruotsiin ja sielläkin on kyllä kohteita, joissa tätä pakkaa voi vielä mukavasti sekoittaa. Yksi asia on varma – syksy on tulossa, mutta nautitaan nyt vielä kesästä.

Aurinkoisin terveisin, Suvi