Avainsana: pohdiskelua

Harrastuksen haasteet – Carita

Kun aloitin tämän harrastuksen, koin haasteelliseksi löytää oman tyylini. Toisaalta samaan aikaan olen aina pitänyt sen etsimisestä, koska on tullut kokeiltua erilaisia juttuja ja käytettyä omaa mielikuvitusta. En ole aivan varma, onko se oma tyyli vieläkään löytynyt, mutta muodostunut selkeämmäksi ainakin.

Todellinen harrastuksen haaste minun kohdallani taitaa olla itseensä uskominen ja olla ylpeä omista tekemisistään. Yksi selkeistä ongelmakohdistani jokapäiväisessä arjessa on, että vertaan itseäni jatkuvasti muihin. En ole onnistunut täysin välttymään siltä tämänkään harrastuksen kohdalla. Siinä missä muiden tekemisten katsominen on valtavan inspiroivaa, se aiheuttaa toisinaan myös epävarmuutta. Kalenterimania-ryhmä on täynnä toinen toistaan lahjakkaampia persoonia, ja usein muiden kuvia katsellessa löytääkin itsensä pohtimasta, osaisipa tehdä itsekin jotain vastaavaa.

Olennaista oman itsevarmuuden kasvattamisessa on ollut tajuta, että jokainen toteuttaa itseään eri tavalla ja jokainen tapa on yhtä oikea. Omaa maailmaani on myös avartanut se, että olen uskaltanut astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle siitä huolimatta, etten koe jotain osa-aluetta itselleni kovin vahvaksi. Aluksi meni pitkään, ennen kuin ylipäätään uskalsin julkaista mitään ryhmässä. Kiitos sallivan ja kannustavan ilmapiirin, pääsin kuitenkin eroon siitä pelosta. Viime aikoina olen vuorostaan mm. uskaltanut osallistua Doodle-haasteeseen, vaikka en osaa lainkaan piirtää.

Minulle suuri syy kalenteriharrastuksen aloittamiseen on ollut sen lukemattomat mahdollisuudet. Tämä harrastus inspiroi minua jatkuvasti toteuttamaan itseäni uudella tavalla ja kokeilemaan uusia asioita. Senpä takia koitan pahimmallakin itsekritiikin hetkellä muistaa, että teen tätä ensisijaisesti itseäni varten. Aina tärkeintä ei suinkaan ole lopputulos, vaan koko prosessi ja tekemisen ilo.

Omista päähänpinttymistään on välillä vaikea päästä eroon, mutta tämä harrastus on ilman muuta tehnyt minusta rohkeamman. Ehkä juuri se, että olen etsinyt omaa tyyliäni ja löytänyt oikean suunnan, on myös tuonut mukanaan lisää itseluottamusta.

Olen myös vähitellen onnistunut muuttamaan ajattelutapaani siten, etten enää saman tien luovuta, jos totean, etten ole hyvä jossakin. Lähes kaikkea voi opetella, jos vain löytyy tarpeeksi aikaa, rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Ihan vielä en esimerkiksi omia doodlailuja tai tekstausharjoituksia ryhmässä julkaise, mutta ehkä jonain päivänä. Jos niin teen, lupaan unohtaa turhan itsekritiikin ja keskittyä iloitsemaan siitä, että olen jälleen uskaltanut lähteä kokeilemaan jotain, mikä on selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Samaan haluan kannustaa teitä muitakin!

-Carita

Aiemmin harrastuksen haasteita ovat pohtineet Piia, AJ, Milja, Inka, Mirppu, Nanna, Eija ja Suvi.

Harrastuksen haasteet – Inka

Piia, AJ ja Milja ovat ennen itseäni jo pohtineet omalla kohdallaan harrastuksen haasteita. Nimetyiksi on tullut ihanien tarvikkeiden käyttäminen, tuunauskamojen mukana kuljettaminen ja oman tyylin löytäminen, sekä sille uskollisena pysyminen. Ja hitsi, voin sanoa että jokainen noista postauksista aiheineen herätti allekirjoittaneessakin myötäelävää hyminää; ”jep, kuulostaa tutulta”. Tarvikkeiden käytön ja kuljettamisen suhteen voisin kuitenkin sanoa, että ehkä tässä aletaan kohta kolmen vuoden mania-taipaleen jälkeen olla selvemmillä vesillä. Aikaa se on vienyt, mutta pikkuhiljaa on alkanut iskostua päähän se fakta, että käytettäväksihän niitä tarvikkeita hankitaan. Ja tulee nykyään jopa käyttäydyttyä tämän ajatuksen mukaisesti! Ainakin suurimmaksi osaksi aikaa..

Kuljettamisongelmat ovat myös kokemuksen myötä pienentyneet, ja miittiin tai reissuun koristeiden ja muiden tarvikkeiden pakkaaminen aiheuttaa aiempaa vähemmän harmaita hiuksia. Vaikka muutamia tuppoja tulee ehkä edelleen nyittyä kuontalosta irti kun tekee elämää suurempia päätöksiä sen suhteen, että mitkä washi-rullat juuri tänään ansaitsevatkaan tulla otetuiksi mukaan. Ovathan nämä sentään isoja kysymyksiä, hih.

Eniten ongelmia aiheuttaa nykyään itselleni Miljankin mainitsema haaste – kuinka muistaa shoppailuinnostus-puuskissa vaaleanpunaiset ostoslasit silmilläkin se oma tyyli, ja pysyä realistisena siitä mitä oikeasti itse käyttää. Kalenterin ja ehkä bujonkin osalta tämä oli jo hetkellisesti hallinnassa tuossa viime vuoden puolella, mutta sitten.. sitten tuli art journal. Art journal, johon olen oppinut käyttäväni myös sellaisia värejä, joille en muussa elämässä lämpene välttämättä lainkaan. Art journal, johon JOPA MINÄ _LEIMAILEN_. Art journal, joka aiheuttaa jatkuvasti tällä hetkellä jostain tavarasta luopumista miettiessäni ajatuksen ”mutta mitä jos tätä haluaisikin myöhemmin käyttää art journaliin..?”. Kalenterini sivuilla ei oikeastaan juurikaan vintage-tyyliä tai yltiöromanttisia hörhelöitä nähdä, mutta art journaliinhan niitä kyllä voisi kokeilla.. Mitenköhän muuten tuo vihreä väri, pitäisiköhän kokeilla kokonaan vihreää sivua art journaliin..? Aaaargh! Ymmärtänette idean.

Siispä jos oikein lyhyesti ja ytimekkäästi pitäisi nyt muotoilla yhteen lauseeseen, että mikä on suurin harrastus-haasteeni tällä hetkellä, menisi se jotakuinkin seuraavanlaisesti; Art journalin aloittaminen nollasi edistymisen oman tyylin löytymisessä – harrastuksen haasteet ovat alkaneet alusta!

♥, Inka