Avainsana: project me

Planner Peace – mikä se on?

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen

Project me Carpe Diemissä

Moikka moi! Olen Tiia, 20-vuotias kalenterimaanikko. Sain ensimmäisen ”oikean plannerin” alkukeväästä ja siitä asti olen hurahtanut joka päivä enemmän ja enemmän tähän harrastukseen. Saan tästä hyvän mielen ja tämä käy terapiasta. Nyt haluaisin kertoa kuvin ja sanoin omasta projektistani. Project Me -aihe herätti kiinnostukseni kun näin Kalenterimanian YouTube-kanavalla videon siitä. Se tuntui heti omalta. Pyörittelin aihetta jonkin aikaa mielessäni ja sain ajatuksen, että tarvitsen hyvinvointi-plannerin. Ensin ajattelin tavallista vihkoa, mutta sitten mietin kuitenkin paljon uutta Carpe Diemiä. Päädyinkin lopulta tilaamaan sen. Sain sen syyskuun alussa ja olen nyt jo aika pitkällä projektissani. Tilasin siihen myös Fitness-lisäosan ja muistiinpanosivuja. Rakastuin kokonaisuuteen heti.     
Project Me. Idea tässä on se, että kirjoitat itsestäsi vain positiivisia asioita. Projekti jaetaan kolmeen osaan: Mieli, Keho ja Sielu. Ei mitään negatiivista, haukkumista tai mollaamista. Pääasia, että tästä tulee hyvä mieli. Aloitetaan!
Tässä rakkaani, Carpe Diem Black speckle. Sisällä olevat taskut koristelin mieleisekseni, yhteen taskuista laitoin kirjottamani kortin muistutukseksi itselleni, jos tulee huono päivä tai fiilis. Ensimmäiselle sivulle kirjoitin ison sydämen sisään Project Me, jotta se pomppaisi suoraan esille. Ensimmäiselle sivulle halusin kirjoittaa kuka olen.
Varsinaiseksi ensimmäiseksi osioksi valitsin ”mielen” koska se on mulle henkilökohtaisesti tärkein osio. Mulla on ollut rankka elämä, olen ollut osastolla useamman vuoden, masennus vei voimat ja itsetuhoisuus oli arkea. Nyt mulla menee tasaisesti ja voin hyvin. Ensimmäiselle sivulle laitoin tekstin ”Life is beautiful”, koska se muistuttaa mua siitä, että olen selvinnyt. Seuraavalle aukeamalle aion kirjoittaa unelmiani, pieniä ja suuria, koska mulle unelmat antaa voimaa arjen keskellä. Seuraavaksi voimavarani. Jos mulle tulee ahdistava olo, voin katsoa tältä sivulta keinoja selvitä siitä. Esim. mulla musiikin kuuntelu saa usein ajatukset muualle siitä pahasta olosta. Hyvä keino, kannattaa kokeilla! Seuraaville sivuille olen kerännyt tekstejä ja kuvia lehdistä.
Seuraavaksi osioksi valitsin ”sielun”. En ole uskonnollista tyyppiä, en kuulu kirkkoon, enkä oikeastaan käy hengellisissä tapahtumissa. Tämä osio oli vaikein, mutta tein siitä omanlaisen. Tähän osioon olen leikannut kuvia ja tekstejä lehdistä. Laitoin esimerkiksi yhdelle sivulle unelmieni matkoista kuvia.
Kolmanneksi osioksi jäi ”keho”. Keho on ollu mulle ongelma jo useamman vuoden ajan. En tykkää kehostani, mutta tämän project me:n avulla ajattelin opetella hyväksymään itseni. Keho on monelle arka paikka. Itse ajattelin, että keho-osioon kirjoittaisin hyviä asioita itsestäni, vaikka se onkin todella vaikeaa. Sitä pitää vaan harjoitella ahkerasti. Project me-videossa puhuttiin kauniista alusvaatteista. Ostin itselleni juuri äskettäin uudet, kauniit rintaliivit. Ne nostivat heti mielialaa ja tunsin, että voin ehkä ollakkin kaunis. Ostin myös muita vaatteita ja ne todellakin sopivat mulle. Tämän ajattelin kirjoittaa tuohon Projec me:hin. Olen hyvä juuri näin, minussa on hyviä piirteitä, joita voin korostaa esim. jollain tietyllä vaatteella.
Lopuksi tilaa jäi myös peruskalenterilla ja yhdistin tähän myös Kalenterimanian Syysleirin (Matkalla minuuteen). Mukana on myös muistiipanosivuja ja tarroja. Takataskuun laitoin to do-listan sekä Papayan ihanan vihon päiväkirjaksi. Olen iloinen, että löysin Project Me-videon. Ilman sitä en olisi huomioinnut koko ideaa. Toivon, että joku Teistä sai tästä inspiraatiota aloittaa oma Project Me:n. Siihen ei tarvitse mitään hienouksia, vaan vihko ja kynä riittävät. Pääasia, että olet positiivinen itsellesi ja kirjoitat pelkkiä positiivisia asioita, ei mollaamista tai haukkumista.
Teksti ja kuvat: Tiia Honkala

ps. kurkkaa Kristan aiempi postaus samasta aiheesta tämän linkin kautta.