Avainsana: puuvärit

Kaksivuotias Neiti Näpsä tuunailee

Minusta on ihanaa nähdä, kun vanhempi ja lapsi harrastavat yhdessä. Minusta se on jotain niin suloista, ja meillä ainakin se tuo sitä vaivatonta yhdessäoloa arkeen. Ei aina tarvitse keksiä jotain erityistä tekemistä tai lähtemistä. Meillä Neiti Näpsä haluaa leikkimään leluhuoneeseen ja minä tulen kalenteritarvikkeineni seuraksi.

Joskus käy niin, että hän ei jaksakaan keskittyä omaan touhuunsa, vaan haluaa mukaan siihen mitä minä teen. Silloin kaivamme esiin Näpsän oman art journalin ja avaamme uuden, puhtaan aukeaman. Siitä alkaa tohina!

Neiti Näpsä pitää kaikista eniten washiteipistä. Sitä otettaisiin joka rullasta ainakin metrin verran heti kättelyssä. Aina yritän kärsivällisesti selittää, että pienikin palanen riittää, mutta me emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen. Yritän aina kirjoittaa ylös milloin mitäkin on tehty – on ollut korvatulehduspäivää, syyslomaa ja mammalareissua, kaikista on joku pieni koriste tehty. Niitä on kiva katsella myöhemmin!

Ostin pikkuiset värikynät Näpsälle, jotta ne kulkevat kätevästi mukana. Hammastikuksi näyttää joutuneen yksi reppana ainakin. Näillä Näpsä signeeraa tekeleensä missä vain ja milloin vain!

Eräänä päivänä levitin kaikki washini lattialle tehdäkseni inventaariota. Näpsä alkoi sieltä katselemaan itselleen mieluisia. Sitä mukaa kun hän otti teipin, otin pienen palan hänelle liimattavaksi ja laitoin loppurullan Näpsän omaan washikoriin. Nyt hänellä on ikioma pieni kokoelma!

Äidillä toki on suunnitelma senkin varalle, kun Neiti Näpsä tuosta hieman kasvaa ja tulee näppärämmäksi sormistaan. Kerään tyttömäisimpiä juttuja tänne rengasplannerin väliin aina kun muistan ja aina kun niitä minulle eksyy. Voihan olla, ettei Neiti Näpsä kelpuuta niitä yhtäkään, mutta pakko on vähän yrittää! Hän on niin omanlaisensa tyyppi, etten varmasti edes osaa ajatella mitä hän valitsisi, kun itse pääsee katselemaan. Vielä toistaiseksi äiti saa ohjailla lempeästi ja tottahan suunta on tämä kalenterimania. Ja mites muutenkaan? On tämä niin hieno juttu – äidille ja tyttärelle.

Kalenteri-iloa kaikille viikkoon!

-AJ & Neiti Näpsä

Sinä ihana kamala harrastus!

Löysin Kalenterimaniaan marraskuussa 2017, ja se oli menoa. Aloitin samana iltana bullet journalin teon kotoa löytämälläni mustasivuisella viholla ja metallisävyisillä puuväreillä (ovat käytössä yhä) ja luulin pärjääväni niillä (ja olin varma etten koskaan luovu mustista sivuista).

Sitten tulivat kuvioihin tarrat ja taaaaas oli menoa, kun kirjoittaminen sai jäädä kokonaan pois, kun joka toiminnalle piti olla tarra. Listaukset ja bujomainen hallittu kaaos jäivät pois seuraavassa vihossa (jonka sivut olivat pahvinruskeat.) Kappas, tämä taitaa mennä DIY-kalenteriksi tämä homma.

Kirjoittaminen palasi kuvioihin DYMO juniorin ostettuani! Rakastan koholle nousevaa tekstiä ja kokeiltuani erivärisiä nauhoja totesin, että kyllä se musta nauha on se yksi ja oikea tähän tarkoitukseen. Samoihin aikoihin washit löysivät tiensä kalenteriini. Ensimmäisissä Happy Maileissa mainitsin inhokikseni washin. Niin se tuunaaminen muuttuu ja kehittyy, sillä nykyään jo toivon washeja.

Ensivuodelle ostin Kalenterimanian kirppikseltä Carpe Diem A5:sen ja tuntuu että se on taas menoa! Sinä ihana kamala harrastus! Onneksi joululahjojen hankkiminen on mulle tänä vuonna helppoa, joku kun on kysynyt niin olen suoran linkin johonkin verkkokauppaan ja tiettyyn tuotteeseen laittanut, että tämä!

Mä tahdon kaikkia Manialaisia kiittää, sinä ihana kamala harrastus olet meitä yhdistävä tekijä. Ja taaaaaas mennään!

-Tiia