Avainsana: rengaskalenteri

Kalenterimanian ystäväkirja – Kati

Nimi, ikä, paikkakunta
– Kati, 37, Ylämylly

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?
-Liityin keväällä 2020. Ystäväni Noora vinkkas mulle tästä ryhmästä silloin. Terkkuja Nooralle!

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?
– En ole ikinä osallistunut, mutta haluaisin kyllä!

Mikä oli sun eka kalenteri?
-Kun tutustuin bujoiluun yms. vuonna 2018, mulla oli käytössä pistesivuinen kalenteri, jossa oli keltaiset glitterikannet.

Millainen on sun unelmien kalenteri?
– Jaa-a! Oon tykänny bujoilusta, mutta nyt olen vähän haaveillut bujon siirtämisestä rengaskalenteriin. Jonkinlainen bujon ja kalenterin hybridi ois just kiva, missä sisältöä olisi helppo muokata.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?
– Lempparitarvikkeita ovat ehdottomasti tällä hetkellä Sakuran Bright White geelikynät, Pigma Micronit ja tietysti washit.

Team vaakapäivät vai pystypäivät?
– Tällä hetkellä ainakin bujossa mulla nää vaihtelee ihan fiiliksen mukaan. Eli vastaan molemmat!

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?
Kalenterimanian FB– & Instagram-ryhmät ovat tuoneet harrastukseen paljon kivoja juttuja.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?
– Kyllä se Kalenterimanian perustaja Mira on!

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?
Chic Companyn / Paperinoidan kivijalkaliikkeessä olisi kyllä kiva päästä joskus käymään! Samoiten Klemmarikellarissa, oon nähnyt siitä niin monia, kivoja livepostauksia.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?
– En ole. Ehkä joskus pitäis!

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?
– Harvemmin. Joskus on ollut bujo mökillä mukana, mutta se on unohtunut sit sinne kassin pohjalle.

Kesäterveiset muille maanikoille:
– Ihanaa & aurinkoista elokuuta kaikille maanikoille!

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna