Avainsana: rengasplanner

Kalenterimafian ystäväkirja – Taru

Nimi, ikä, paikkakunta

Taru, 27 ja asun Kaarinassa. 

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

Liityin Kalenterimaniaan 2016 keväällä, vain vähän sen jälkeen kun Kalenterimania -ryhmä oli perustettu! Eli voin sanoa olevani seniorimanialainen. 

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

Mut on voinut tavata lukuisissa miiteissä. Olen ollut mukana ainakin parissa kesämiitissä (Forssa ja Turun Ruissalo), sekä Turussa järjestetyssä joulumiitissä. Lisäksi olen ollut monissa muissa pienissä miiteissä mitä Turussa on järjestetty ja pari kertaa olen järjestänyt itsekkin miittejä. Mä suorastaan rakastan miittailua!

Mikä oli sun eka kalenteri?

Mun ensimmäinen mania-ajan kalenteri on ollut vanhaan muistikirjaan rakenneltu Bullet Journalin tapainen kalenteri. Enemmän se kyllä muistutti itsetehtyä kalenteria kuin bujoa, mutta sama idea, eli tein itse kaiken. 

Millainen on sun unelmien kalenteri?

Riippuu ihan minä päivänä tätä kysytään ja mihin aikaan vuorokaudesta. Eli tuntuu, että mun ajatus unelmien kalenterista muuttuu päivittäin. Joskus haluaisin sellaisen minimalistisen rengasplannerin ja sitten toisena päivänä haluaisin jonkun oikeen täyteläisen junk journalin.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

Washisamplet, sivellintussit ja perus musta fineliner -tussi. 

Team vaakapäivät vai pystypäivät?

Kyllä mä sanoisin, että oon enemmän vaakapäivien tiimissä. 

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

Näitä on niin paljon! Mulla on niin monia ihania miittikokemuksia, et on vaikeeta valita yhtä, että mikä olisi se paras muisto. Jotenkin 7.3.2020 Suomalaisen kirjakaupan miitti on jäänyt vahvasti mieleen. Se oli viimeinen miitti ennen kuin korona iski. Tuolloin oli myös mun nimipäivä ja se päivä oli suorastaan maaginen. Ah, niin lämpimät muistot tuosta miitistä.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen? 

Aika monikin! Mutta kyllä tässä pitää mainita nyt rakas ystävä Henna, joka löytyi Kalenterimanian kautta. Ollaan nykyään melkein paita ja peppu. Aina yhdessä treenaamassa, hääsäämässä tai tuunaamassa. 

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään? 

Tähänkin on vaikea vastata, et mikä ois just se yks lemppari. Mut sanoisin, että Vihkokauppaan on aina niin ihana mennä ja siellä on aina jotenkin ihanan tervetullut tunnelma. 

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

Tottakai, Tampere on joskus valikoitunut matkakohteeksi ihan vain Vihkokaupan takia. 

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

Kyllä sitä tulee aina silloin tällöin reissunkin päällä tuunailtua. Tänä kesänä kalenterijutut pysyi kesälomareissulla kassissa, mutta edellisinä kesinä on kyllä mökillä tullut kalenterisivuja tuunailtua.

Kesäterveiset muille maanikoille:

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja rentouttava kesä! Toivon, että ootte päässyt hengähtämään arjen kiireistä ja keskittymään tähän ihanaan lämpöön. Mä myös ootan niin paljon, että pääsis näkee teitä kaikkia jo kasvotusten!

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna