Avainsana: rengasplanner

Planner Peace – mikä se on?

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen

Kalenterimaanikko ostolakossa

Voihan ostolakko! Jo viime vuoden puolella tuli tuloihini melkoinen notkahdus, kun työkokeilusopimukseni loppui. Silloin piti tehdä päätös alkaa rajoittaa tätä minun henkilökohtaista ostohysteriaani, eikä edes pelkästään tuunaustarvikkeissa vaan ihan kaikessa. Mutta miksi ei tunnu lähellekään niin pahalle hillitä itseään kenkä- ja laukkuostoksilla kuin hillitä itseään ostamasta kaikkea sitä ihanaa, mitä meidän kauppiaillamme on myynnissä? Ja kaikkia ihania uutuuksia tulee koko ajan. Mä en kestä!

Olen sopinut itseni kanssa, että ensin pitää sitten myydä jotain tuunaustarvikkeita pois, ennen kuin saan tilata itselleni jotain uutta. Mutta, miksi se luopuminenkin on niin hirvittävän vaikeaa? Mietin, että myyn nuo kannet pois, kun en niitä käyttänyt. Otan kalenterin kannet käteeni, ja simsalabim sitten ne ovatkin taas niin ihanat ja niitä en malta myydä. Kyllä minä niitä vielä tulen käyttämään. Entäs jos en saa samanlaisia tilalle enää, jos nyt myyn ja sitten haluaisinkin käyttää niitä, Kuulostaako tutulta? Leimoja on laatikollinen. Nehän minä voisin myydä, kun en niitä niin paljon käytä. Alan käymään laatikkoa läpi ja kohta huomaan leimailleeni päiväkirjaan tunnin verran. Washiteippejä on varmaan satoja, mutta kun tyttärenikin tarvitsevat niitä.

Kierre on loputon. Lopulta sitä myytävää ei sitten olekaan. Tietokoneellani on auki kaupan nettisivut ja siinä komeilee tuote, joka olisi nyt ihan pakko saada. Se tuska! Kalenterimania-ryhmässä joku linkitti taas ihanan uutuustuotteen seinälle, sekin pitää käydä katsomassa. Ooh ja aah miten ihana, mieleni alkaa pyörittää miten ihana se olisi ja mihin käyttöön voisin sen ostaa, noille tarroille ja tuolle tarraviholle olisi ihan varmasti käyttöä. Tuo washi on ihan pakko saada. Välilehtiä ihanista tuotteista on auki selaimessa päivä tolkulla. Ja käyn niitä tasaisin väliajoin ihailemassa ja huokailemassa. Vielä kuitenkin päätökseni on pitänyt ja pankkitili kiittänyt.

Joskus on kovin vaikeaa ajatella järkevästi kaikkien näiden ihanien tuotteiden ja tavaroiden mylläkässä ja mun ostohousuni senkun paukkuvat jos niille tilaisuuden antaa. Upean tarjouksen kohdalle sattuessa haluaisin ostaa kaikkea ihanaa koko ajan lisää. Sitten katson varastojani ja pakotan itseni ajattelemaan, että käytän niitä ensin pois ja sitten vasta uusia, tai voisinhan vaikka vaihtaakin jonkun kanssa.

Vuoden alussa halusin ja tarvitsin lisäosia Happy Planneriini, joten laitoin Filofaxini myyntiin Kalenterimanian Kirppikselle. Sehän kävikin heti kaupaksi ja sain antaa luvan itselleni tilata tarvitsemani lisäosat Klemmarikellarista, tosin vain sillä summalla mitä myynnistäni olin saanut. Voitte muuten uskoa, että kun pakettini saapui, niin intoni sen kanssa oli vielä tavallistakin suurempaa! Olin harkinnut ostokseni tarkkaan ja tilannut vain sen mitä tarvitsin. Taputin itseäni henkisesti olkapäälle ja olin maailman onnellisin. Ostolakkoni oli kuitenkin pysynyt.

Rakkauvella Eija