Avainsana: ruuhkavuodet

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Kukkuluuruu! Viimeksi kerroin että viime perjantaipäiväkirjasta oli yli vuosi aikaa, niin nytpä sain kuin sainkin kirjoittaa teille vähän nopeammalla aikataululla uudelleen! Ja vaikka viime kerrasta on niin pieni hetki aikaa, oli pakko palata kertaamaan mitä kirjoittelin neljä viikkoa sitten. No, ylläri, paljon mitään ihmeellistä ei ole neljässä viikossa tapahtunut; etenkään, kun meillä jylläsi ensin vatsatauti ja sitten infernaalinen nuhakuume. Kuopuksen synttärit ja suunnitellut koko perheen aktiviteetit siirtyivät ja siirtyivät. Vielä tätä postausta kirjoittaessa hypistelen toisessa kädessä nenäliinaa. Energiat tuntuu olevan edelleen tosi matalalla, odotan vaan että joku päivä hoksaan tämän menneen ohi (sighs).

Olen vaihtanut kalenteria. Kyllä – niin paljon kuin rakastankin Note Miniä, on tässä uudessa kalenterissa vähän väljempi olla. Otin käyttööni ilmaiskalenterin, jonka olen tuunannut omannäköiseksi. Niin vaan tilaisuuden tullen otin ja loikkasin. Arjenhallinnan kannalta parempi vaihtoehto, koska nyt saan enemmän muistiinpanoja viikkokohtaisesti esille. Vaikka päivittäisellä tasolla muistettavaa ei juuri olisi, huomaan helposti, että olisipa ollut kiva jos vaikka jokin knoppitieto vaikka työviikkoon liittyen olisi vilkaisun päässä. No, nyt on!

Neljässä viikossa myös kevät ehti jo ottaa aimo harppauksen tännepäin ja niin vain huomaan haaveilevani lämpimästä kelistä, vähemmästä vaatemäärästä ja loputtomista ulkoleikkien täyttämistä päivistä. Mieli harhailee myös retkisuunnitelmien ja -haaveiden parissa varsinkin kun nyt lopputalven/alkukevään suunnitelmat lensi romukoppaan tautikuorman mukana. Olen myös toivonut kesäloman ajankohtaa! Se jos joku kutkuttaa sisintä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmipäiväinen työviikkoni jää aina kesken. Itseasiassa täältä sairastuvalta töihin päästessä ihan tavallinen arki tuntui jo ihan juhlalta – vaikka kaikki spesiaali ohjelma jäi vetämättä. Aikuisuus on kummallinen taiteenlaji, koska vähemmän tuntuu totisesti olevan enemmän. I <3 Arki, vai miten se meni?

Olenko sittenkin aikuinen?

Suvi

Minini mun

Heippa ja rapsakkaa lokakuista maanantaita kaikille! Syksy tekee tuloaan ja nyt se tuuli menee taas luihin ja ytimiin ja vähän viluttaa. Kesän kääntyminen syksyyn tarkoittaa myös, että tämänkertaisen vanhempainvapaani viimeinen kolmannes on lähtenyt käyntiin ja sydäntalven töihinpaluu häämöttää jälleen pykälää lähempänä. Esikoiseni täyttää tällä viikolla kaksi vuotta! KAKSI! Kuopus on jo ylittänyt ensimmäisen puolivuotisensa, ja oppii hurjan paljon taitoja kokoajan.

Myös kalenterini, Note Minin viimeinen kolmannes on ahkeralla kulutuksella, ja nyt päätös on syntynyt. Ja tiedän päätöksen olleen ihan oikea, sillä niin onnelliseksi tulin, kun vuoden 2024 harmaa Mini tipahti postiluukustani pari viikkoa sitten.

Olen niin onnellinen, kun tämä kalenteri on sopinut minulle niin hyvin ja Ajasto teki tästä version myös ensi vuodelle. Rakastin aikoinaan myös toista pikkiriikkistä Ajastoa palavasti, nimittäin Designotea. Murehdin yhdessä vaiheessa, että mahtuuko kaikki työ- ja perhekuviot pikkuiseen kalenteriin, mutta tulin siihen tulokseen, että kyllä mahtuu. Töiden ei ole tarkoitus täyttää viikkojani mutta en myöskään aio työpäivinä keskittyä muuhun kuin arjen sujuvuuteen.

Kuten myös kuluvan vuoden Miniin, uuteen Miniinkin ostin erikseen Leuchtturmin kynälenkin. Nyt myös totuttu tuunausrutiini jatkuu, joten kohtaan kulman takana uhkaavan arjen valmiina sen tuomiin haasteisiin. Ja kun päätös jatkaa samalla kalenterilla oli syntynyt, syntyi myös jatkumo kalenterirauhalleni josta olen jo koko tämän vuoden nauttinut!

Ostin myös pitkästä aikaa uusia tarroja, Sannin Helmen Paperipuodista. Sanni onkin luottotekijäni kun on kyse arkisista, funktionaalisista tarroista.

Nyt nautitaan vielä kuopuksen kanssa löllöttelystä ja joulusta! Sitten tartutaan härkää sarvista ja katsotaan mitä työelämä tuo minulle tällä kertaa eteen.

Pysykää lämpiminä ystävät! Terkuin, Suvi