Kuvassa näkyvät kalenterin kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta
Kesäinen tervehdys!
Täällä ollaan vietetty juhannusta ja alettu valmistautua heinäkuun tuloon. Vanhempainvapaa alkaa olla lopuillaan ja ”uusi arki” on alkamassa. Itse olen jo käynyt tekemässä töitä enemmän ja vähemmän, heinäkuussa tyttäreni aloittaa myös päiväkotipolkunsa. Olen myös onnistunut sotkemaan lusikkani, haarukkani ja soppakauhani jos jonkinlaiseen kivaan tohinaan, kuten lastenkirppikselle ja kunnan nuorisotiloille, joten tuleva kesä, syksy ja loppuvuosi tulevat olemaan toivottavasti täynnä kommelluksia ja naurunpyrskähdyksiä, varmaan haasteitakin!
Kalenterien saralla olen saavuttanut jonkinlaisen suvantovaiheen. Yllättäen arki on aika lapsikeskeistä, joten tuunailen pieneen kalenteriini yleensä yhdeltä istumalta useamman viikon ja lopun aikaa – uskokaa tai älkää – ihan vain käytän kalenteria, sellaisiin arkisiin merkintöihin kuten neuvola-ajat, työvuorot, kuntoutusohjaajan tapaamiset, koulupäivät ja niin edelleen. Töiden alettua kalenteri toimittaa taas lompakon virkaa, nyt kortit ovat eksyneet pikkulaukkuun johon mahtuu vain avaimet ja puhelin. (Vähänkö outoa, kun kalenteri ei olekaan ollut kokoajan mukana.) Harrastaminen on tosiaan hieman taka-alalla, mutta ei todellakaan unohtunut. Aurinkoinen sää houkuttelee pihalle bongailemaan kukkia ja eläimiä, mutta myös juomaan kahveja kalenterin äärellä.
Toivotan kaikille oikein aurinkoista ja iloista kesää!
**Postauksessa mainittu Leuchtturm saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa
Ryhmässä on tullut esiin viime kuukausina suuri inspiraatiopula. Niin ylläpito kuin ryhmäläisetkin kärsivät inspiraation puutteesta, mieli on monella maassa ja tuntuu, että monevat koittavat tällä hetkellä vain räpiköidä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa. Tärkeää on puhua näistä fiiliksistä, kertoa suoraan että nyt ei kyllä nappaa. Korona ahdistaa. Kotona on raskasta. Etätytöt painavat niskaan. Välillä on vaikea löytää aikaa kaikelle mille haluaisi.
Itse taistelen usein sen kanssa, että haluaisin tehdä asioita kalenterin kanssa, haluaisin lukea ja samaan aikaan se kiva sarja HBO:lla kutsuu nimeäni. Ja nämä siis niistä omista jutuistani, sen lisäksi lapsi haluaa lukea, askarella, retkeillä, kokata, leipoa. Olivatko nämä ne kuuluisat ruuhkavuodet?
Itsekin siis surffailin huonoilla aalloilla pitkään, oma vointini oli huono ja se tottakai heijastui myös harrastuksiin. En olisi jaksanut, enkä halunnut tehdä yhtikäs mitään. Jos ei olisi lasta, olisin maannut sängyssä päivät pitkät sarjoja katsellen, luultavasti siihen asti että makuuhaavoja alkaa muodostua. No hain tähän apua, tajusin ettei se ole normaalia. Se siitä, ei siitä sen enempää.
Mutta, oloni kohennettua palasi myös se kipinä, halu, tarve tehdä jotain. En ole ikinä ollut hyvä olemaan paikoillani oikeasti tekemättä mitään. Olen maailman huonoin sairastamaan, sillä päädyn vähintään sisustamaan kotini uudestaan. Totuus kuitenkin oli, että polkuni traveler`s notebookin kanssa oli saavuttanut umpikujan ja oli aika miettiä uusia ratkaisuja.
Caritan ja Tarun inspiroimana olen palannut vesivärien maailmaan, innostuin niistä ensimmäisen kerran ehkä vuosi, puolitoista vuotta sitten? Silloin innostus jäi lyhyeksi, koska ahdistuin siitä etten osaa. En osaa ja pysty tuottamaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Loppuvuodesta minulla oli mahdollisuus päästä hyödyntämään upean Essin life coach -ohjausta, ja se oli minulle mullistava kokemus. Tajusin, että rajoitteet, tavoitteet, kaikki painostava on omassa päässäni. Ei muilla ole odotuksia suhteeni, vaan olen itse se joka nostaa rimaa edessäni.
Aloitin ensin jonkinlaisen creative journalin tähän muistikirjaan, jota suosittelen kaikille jotka ovat epävarmoja mitä haluavat. Muistikirja on äärettömän edullinen laatuunsa nähden. Se kestää hyvin vesivärejä ja kyniä, pienuutensa takia se sujahtaa myös helposti laukkuun kannettavaksi. En ehtinyt montaa aukeamaa tehdä, mutta ehdin inspiroitua hurjasti, kun Suomalaisesta Kirjakaupasta tarjottiin tulevia uutuuksia testiin. Aiemmin en olisi tarttunut minkäänlaiseen bullet journal -yhteistyöhön epäonnistumisen pelossa, mutta nyt päätin tarttua härkää sarvista ja tarttua tilaisuuteen. Pari päivää viestittelyn jälkeen hainkin Hansakorttelin Suomalaisesta Kirjakaupasta oman Leuchtturmini ja se kuulkaa oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuntuu että inspiraatio kuplii sisälläni ja on vaikea keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä kantaa pitkälle.
