Avainsana: sapluuna

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia

Aukeama art journaliin Dylusionsin tuotteilla

Moikka!

Näytän teille tänään, kuinka teen aukeaman art journaliini. Art journalina minulla on Dylusionsin Creative journal. On muuten todella laadukas kirjanen paksuine sivuineen. Oppia olen ottanut katsomalla ahkerasti ihastuttavan Dyan Reaveleyn videoita. Kiitos vaan Korttipajan ihana Heidi, kun olit linkannut Dyanin videon sivuillesi. Siitähän se minunkin ajatus sitten lähti.

Värien valitseminen voi olla alkuun hankalaa. Mitä värejä tilaan? Mitkä sopivat hyvin toisiinsa? Apuna käytin Dyan Reaveleyn videota: ”Dyan Reaveley Dylusions Color Theory”. Kolmella saman väriperheen värillä pääset hyvin alkuun, eli ei tarvitse hankkia kaikkia mahdollisia värejä heti kättelyssä. Itsekin olen kartuttanut omaa kokoelmaani pikkuhiljaa.

No niin. Aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. En koskaan täytä art journalia järjestyksessä. Avaan kirjan auki ja taiteilen lähimpänä olevalle vapaalle sivulle. Näin kirja täyttyy ja paksuuntuu sieltä täältä tasaiseen tahtiin ja mikä parasta, sitä ensimmäisen sivun kammoa ei aloittaessa tule, kun ei aloita ekalta sivulta!

Aloitan valitsemalla värit, sapluunat ja leimasimet. Vinkki vitosena tähän väliin: Huomaa, että sapluunana voi käyttää melkeinpä mitä vain. Esim. kuplamuovi on oiva sapluuna. Pohjaväreinä käytän tällä kertaa kahta eri vihreää ja niiden kaveriksi sinistä. Kylmän väriperheen värejä siis. Kuvan punaista ja harmaata maalia käytän tällä kertaa leimakuvien värittelyyn.

Levitän ensin vauvojen kosteuspyyhkeellä vaaleinta väriä koko sivulle/aukeamalle, jonka jälkeen lisään hieman tummempaa väriä yleensä kolmeen eri kohtaan. Viimeisenä vuorossa on kaikista tummin väri. Sitä laitan samoin kolmeen eri kohtaan sivua ja usein tummennan myös sivun reunat tällä värillä. Pehmennän värien reunoja pyyhkäisemällä niitä sormenpäillä heti värinlevityksen jälkeen. Näiden värien päälle teen samoilla väreillä kerrostukset sapluunoiden ja tuputtimen avulla.

Dylusionsin maaleissa vähemmän on enemmän eli pieni määrä väriä riittää pitkälle. Otan maalia tuputtimella purkista pienen määrän ja levitän sen tasaisesti tuputtimeen pyörittämällä tuputtimella pientä rinkulaa askartelualustan päällä. Suljen maalipurkin korkin joka välissä, koska haluan maalien pysyvän hyvinä pitkään. Sitten vain sapluuna avuksi ja pyörivin liikkein levittämään väriä.

Seuraavaksi leimailen haluamani tekstit ja kuvat irtopaperille (vesiväripaperi, luonnoslehtiön sivu tai vaikka art journalista irroitettu sivu). Väritän leimatut kuvat vesivärisiveltimellä maaleja tai suihkevärejä käyttäen. Ohennan maaleja hiukan vedellä, ts. käytän niitä kuten vesivärejä. Jos haluan leimailla suoraan sivulle tai lisätä yksityiskohtia maaleilla, teen sen tässä vaiheessa varmistettuani, että pohja on varmasti kuivunut. Musteena käytän vedenkestävää Archival inkiä.

Tämän jälkeen leikkaan kuvat irti ja liimaan paikoilleen. Korostan pieniä yksityiskohtia piirtämällä ääriviivat maalikynillä tai tusseilla. Ja siinäpä se sitten on – valmis sivu art journalissa.

Ihania askarteluhetkiä!

Toivottelee: Pirre