Tänään esittelen teille Ajastolta yhteistyössä saadun suloisen Kamu -lukuvuosikalenterin, jonka kanteen on loikannut pääsiäispupu. Videoesittelyn ja ensifiilikset kalenterista pääset näkemään ryhmään tallennetusta livestä.
Kamussa on parikierresidotut pastellisävyiset kartonkikannet ja kalenterin tarkat mitat ovat 148 x 210 mm, eli noin A5 kokoa. Kalenteri on tunnettu suloisista eläinaiheisista kansistaan ja tämän vuoden kansien kuvitus sopii pupukotiin täydellisesti.
Kalenterin alusta löytyy lukuvuosikalentereille tuttuun tapaan vuosisuunnitelmasivut 7/2022-6/2024 sekä lukujärjestykset. Suomalaiset liputus- ja nimipäivät sekä tilaa ylimääräisille muistiinpanoille löydät kalenterin lopusta. Tuote on FSC-sertifioitu.
Kamu on lukuvuosikalenteri, joka alkaa heinäkuussa viikolla 30 ja loppuu elokuun 2023 alussa eli viikolla 31. Viikkoaukeama on mukavan selkeä ja jokaiselle viikonpäivälle on yhtä paljon kirjoitustilaa. Oikean sivun alalaidasta löytyy vielä tilaa viikon yleisille muistiinpanoille. Jokaisen kuukauden alusta löytyy kuukausiaukeamasivut, jotka jatkavat kalenterin selkeää linjaa. Kalenterin teemaväreinä aukeamilla kulkee oranssi ja petrolinsininen, jotka harvemmin yhdessä käytettynä kuuluvat omiin suosikkeihini. Kalenterin pelkistetty ja tilava ulkoasu antaa onneksi lukemattomia mahdollisuuksia koristella aukeamat omaan tyyliin sopiviksi.
Kokonaisuutena Kamu sopii ikäpolvesta riippumatta kaikenlaisille hieman leikkimielisille kalenteriharrastajille. Kalenterin arvioitu ilmestymispäivä on 15.5.2022.
Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä testailemaan alkoholimusteita, joten löytäessäni niitä Suomalaisen Kirjakaupan hyllyltä, oli minun luonnollisestikin pakko tarttua muutamaan silmiäni miellyttäviin väreihin. Ostin samaan aikaan myös ihan näille musteille tarkoitettua paperia, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja kokeilla miten Dingbats Pro -muistikirjani kestäisi näiden musteiden parissa tämänkertaisen Art Journal työni kanssa.
Suojasin alkuun sivun laittamalla muutaman kopiopaperin sivun taakse ja kiinnittämällä sen washiteipillä paikoilleen. Teippasin myös viereisen sivun kautta aukeaman keskiosan, jotta mahdollisimman vähän väriä pääsisi valumaan sidonnan kautta muille sivuille. Tämän jälkeen lähdin tiputtelemaan värejä vuoron perään sivun vasemmasta reunasta, pitäen sivua kuitenkin koko ajan pystyasennossa. Jo tässä vaiheessa huomasin, että paperi imaisee erittäin tehokkaasti musteen sisäänsä, ja sille on ihan syynsä, minkä takia alkoholimusteita kannattaa käyttää vain sellaiselle alustalle, jolle ne on tarkoitettu. Alla on kuva (kolmas) siitä, miten reippaasti muste vuosi sivun toiselle puolelle, ja olisi varmaan tullut viereisellekin, mikäli en olisi suojannut etukäteen sivuja. Tätä voi kuitenkin onneksi käyttää myöhemmin toisen työn taustana!
Kun olin lisännyt mielestäni tarpeeksi värejä ja muste oli kuivunut, nappasin muutaman Uni Poscan maalitussin, joilla lähdin summa mutikassa vetämään viivoja ja kiekuroita sivun reunoista aloittaen. Tämä oli sopivan mieltä tyhjentävää puuhaa, sillä satuin istumaan koko tämän vaiheen ajan puhelimessa. Oli yllättävän rentouttavaa vain antaa käden mennä mihin halusi, ilman sen suurempia analysointeja, millainen kuvio sieltä lopulta paljastuisikaan.
Seuraavaksi halusin lisätä muutaman supersöpön tarran sivun reunoihin. Jouduin kuitenkin aluksi hieman trimmaamaan valkoisia reunoja, jotta kuvat istuisivat hieman paremmin tehdyn taustan päälle. Nappasin ihan perus sakset tätä varten, mutta jos olisin jaksanut siistiä tarroja hieman tarkemmin, olisin varmaan askarteluveitsellä poistanut reunat. Tarrat näyttivät kuitenkin hieman katoavan väriräjähdyksen taa, joten päätin lisätä valkoisella Poscan tussilla rajat – hieman sinne päin viivoja vedellen – molempien ympärille.
Sivu tarvitsi mielestäni kuitenkin jotain lisäksi, joten päätin lisätä muutama päivä sitten lukeneeni lainauksen ”Making bad art is better than making no art. Go make something.” (Vapaasti suomennettuna: Huonon taiteen tekeminen on parempi kuin taiteen tekemättä jättäminen. Mene tekemään jotain.) Tämä puhutteli minua, sillä olen edelleen ollut todella epävarma omasta tekemisestäni, vaikka ne olisivatkin lopulta silmääni miellyttäneet. Tämä oli siis minulle oiva muistutus! Kirjoitin tekstin käsin ja rajasin sen vielä valkoisella, jotta se pomppaisi kivasti esiin.
Mielestäni tästä tuli yllättävää kyllä todella kiva, vaikka musteet imeytyivätkin saman tien paperiin. Ensi kerralla näitä käyttäessäni pitäydyn ostamassani paperissa. Ehkä niistä saadaan johonkin tulevaan työhön jotain kivoja efektejä siitä huolimatta. Synkän lumettomuuden keskellä tämä väriräjähdys piristää kyllä kummasti mieltä!
Aikaisemmat Art Journal matka -sarjan postaukset pääset lukemaan täältä. Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle ja ryhmän puolella nähdään!
