Avainsana: taidepäiväkirja

Lauran Art Journal matka – gellipainantaa

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.
Gellilevy ja akryylitela on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Dina Wakley Median Fierce -leimasinsetti ja käytetty sapluuna ostettu Heidin Korttipajalta.

Hei ja tervetuloa mukaani, kun kokeilen ensimmäistä kertaa gellipainantaa. (Okei, Roihuvuoren miitissä pääsin hieman sotkemaan, mutta en laske sitä.) Pääsin käymään syyskuun lopulla paikan päällä Suomen Taidetarvikkeessa ja päätin toteuttaa samalla pitkään haaveilulistallani olevan gellilevyn (gel plate) hankkimisen, sillä oma Instagramini on viime aikoina ollut todella täynnä toinen toistaan upeampia gellipainantatekniikoita. Suosituksesta ostin myös normaalin kumisen telan sijaan akryylisen telan (omani on Speedball 4″ acrylic roller), koska olen kuullut kuinka hankala kumista telaa on akryylimaaleista puhdistaa. Ja nyt ensimmäisen käyttökerran jälkeen en voi kuin suositella tätä kyseistä rolleria kaikille!

Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Väriä voi levittää telan lisäksi myös siveltimellä tai töpöttämällä, mutta päätin tällä kertaa mennä ”klassisen” kautta. Laitoin muutaman pisaran kutakin väriä levylle ja lähdin levittelemään sitä telalla. Ainoa miinuspuoli tässä vaiheessa oli se, että tela piti todella kovaa vikisevää ääntä (puolisoni tuli kysymään, pitääkö sitä jotenkin öljytä). Mutta se on todella pieni paha siihen verrattuna, kuinka helppo tela oli maalista puhdistaa!

Seuraavaksi painoin vielä märän maalin päälle sapluunan ja levitin maalia telalla siihen päälle. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt antaa joko maalin kuivaa pidempää tai vain painaa sapluuna märälle maalille, mutta ei enää levittää telalla uutta päälle. Kun märkään maaliin painaa sapluunan taikka jonkin muun materiaalin, tarttuu märkä maali siihen ja kuvio tulee jo sitä kautta!

Seuraavana muistin sentään antaa maalien kuivua kunnolla! Multitaskaaminen gellilevyn kanssa touhutessa voisi toimia: maalin kuivuessa voi vaikka koristella kalenteria tai siivota jo aiheutettuja sotkuja. Jotta koko levylle painettu grafiikka nousee ylös, viimeisenä lisätään vielä ohuelti kerros maalia, joka nappaa kaikki muut kerrokset mukaansa. Valitsin tähän hieman keltaista ja oranssia, jotka kuitenkin sekoittuivat toisiinsa enemmän kuin oli aluksi tarkoitus

Helpointa kuvan keskittämisen kanssa olisi varmasti ollut se, että painaa irtonaisen paperin levyn päälle, mutta pois se minusta! Joten Lauran kokeilevassa askartelunurkassa painettiin muistikirja suoraan levylle. Keskellehän tuo ei mennyt sitten lainkaan, mutta otin isona erävoittona sen, että kaikki maalikerrokset lähtivät mukaan ja aikaansaatu kuva oli oikeasti hieno! Gellipainannanssa parasta onkin se, ettei koskaan tarkalleen tiedä, mitä sieltä paperille nousee.

Koska tuo grafiikka oli yläreunassa, nappasin Dina Wakley Median Fierce -leimasinsetin, jolla täyttelin hieman tyhjää tilaa. Musteena käytin Versa Fine Clairia värissä Nocturne.

Ja tällainen siitä lopulta tuli! Pakko sanoa, että nyt innostuin. Pitää vielä lukita ostohousut hetkeksi jalkaan, koska lähdin heti haaveilemaan myös pyöreästä levystä ja ehkä myös hieman isommasta kuin tämä 5 in x 7 in eli about kokoa B6 (muistikirja on puolestaan B5).

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Lauran Art Journal matka – järvimaisema

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Tervetuloa taas mukaani, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa halusin pitkästä aikaa päästä maalaamaan ja hetken pohdittuani guassien ja akryylien välillä päädyin kaivamaan akryylivärini kaapista. Koska oma maalaustaipaleeni on suhteellisen alkutekijöissään (varsinkin näin pitkän tauon jäljiltä) kulutin hetken aikaa YouTubessa ja katselin erilaisia helppoja maisemamaalausvideoita inspiraatioksi ja tekniikan tueksi.

Aloitin työn sekoittelemalla hieman sinistä ja valkoista akryylimaalia ja maalasin taustan leveällä siveltimellä. Ylhäältä alas väri vaaleni ja taas ihan alaspäin mennessä tummeni. Näin jälkiviisaana maisemasta olisi tullut rauhallisemman näköinen vielä vaaleammalla sinisellä, mutta tämäkin toimi onneksi varsin kivasti. Hieman keskivälin alapuolelle sekoitin vaalean keltaista, jolla saatiin hieman auringon hehkua niin taivaalle, kuin tulevaan järvikohtaan. Pieniä valkoisia yksityiskohtia sinne tänne ja tummemmalla sinisellä muutamia siveltimenvetoja tuomaan vedelle liikettä.

Kun tausta oli kuivunut tarpeeksi, rajasin linjan washiteipillä. Sekoitin hieman tumman vihreää ja lähes mustanruskeaa maalia ja lähdin tuputtelemaan sitä metsäksi. Saatuani mieleiseni muodon sekoitin hieman vaaleampaa vihreää joukkoon ja lisäilin sitä sinne tänne saadakseni hieman syvyyttä metsään. Lisäsin myös samaa sävyä sivun alareunaan nurmikoksi, koska alareunan vesi ei pienistä korjausyrityksistäni huolimatta miellyttänyt silmääni. Onneksi akryylimaaleja on helppo kerrostaa niin pitkään, että mieluisa lopputulos syntyy!

Seuraavana sekoittelin itselleni tumman ruskeaa, joilla lähdin tekemään oksia sivun reunasta kurottautumaan. Olen jostain syystä aina kammoksunut oksien tekemistä, ne näyttävät kaikkien muiden tekemämä niin vaivattomilta ja kauniilta. Omat oksani tuppaavat näyttämään todella tönköiltä, lieneekö vain harjoituksen puutetta.

Seuraavana oli vuorossa lehtien maalaus. Tässäkin sekoittelin hieman itselleni sopivia sävyjä ja lehtiä maalasin lopulta kolmessa eri vihreän väreissä. Tuputtelin lehtiä oksien mukaisesti, kuitenkin laajentaen niitä myös isompien oksien / runkojen luo samalla täyttäen tyhjää tilaa. Viime kerralla, kun maalailin lehtiä tein sen virheen, etten jättänyt lähes lainkaan taustaa näkyviin. Siitä oppineena tämä onnistui mielestäni suht hyvin. Lisäilin lopuksi vielä pieniä valkoisia yksityiskohtia veteen ja maalaus oli valmis.

Tätä oli lopulta yllättävän rentouttava tehdä. Harmi, ettei minulla ole enää ihan samalla tavalla aikaa maalaamiseen kuin ennen, mutta toivottavasti saan sitä itselleni jatkossa järjestettyä. Kuten jo alussa sanoin oma maalaustaipaleeni on edelleen ihan lapsenkengissä, mutta harjoittelemalla ja hyödyntämällä tutoriaaleja taidot onneksi karttuu. Muistikirjan pinta jämähti taas muutamista kohdista suojateippiin, mutta se ei onneksi ole joka kertaista ja usein tätä tapahtuu vain pieneltä alueelta.

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa päivää juuri sinulle!

– Laura S.