Avainsana: TN

Kalenterimatkani – Katja

Mukavaa marraskuista torstaita ja tervetuloa kanssani kurkistelemaan minun vanhoihin kalentereihin. Muun ylläpidon kalenteri taipaleita on luettavissa täältä.

Minun ensimmäinen kalenteri oli itse tehty, niin kuin valtaosa myöhemmistäkin. Se oli kolmannella luokalla ja se oli Karvinen-muistikirja ruutupapereilla. Alkuun kalenteriin merkitsin harrastuksista piinaavan tarkkoja yksityiskohtia mitä olin tehnyt, oppinut ja missä epäonnistunut, kavereista ja kirjoista. Piirtelin myös pieniä kuulakärkikynä piirroksia sivuille. Ne oli enemmänkin päiväkirja-kalenteri yhdistelmiä ja omalla tavallaan hyvin samanlaisia mitä teen vielä nykyäänkin.

Näiden jälkeen oli tietysti kaikki siistit lehtien mukana tulleet teini kalenterit. Minulla oli myös pitkä taival Ajaston kalentereiden kanssa. Nyt täytyy sanoa, että en muista mikä kalenteri oli nimeltään, mutta muistutti kovasti nykyistä Unika kalenteria. Paitsi, että tyhjä sivu oli oikealla puolella. Se oli täydellinen koska sinne mahtui baarien keikkakalenterit, pääsyliput ja sekalaiset muisto lappuset. Saatoit huomata kuvien puuttumisen, se johtuu ensimmäisten kohdalla teini angstista ja tulitikuista. Näiden myöhempien kohdalla kellarin vesivahingosta, josta olen erittäin surullinen. Haluaisin niin mielelläni lukea näitä muistoja.

Nämä ovat ensimmäiset tallessa olevat kalenterit mitä löysin. Vasemmanpuoleisen Burden kannen on piirtänyt pikkusiskoni. Pitkään tein kalenteriin tässä välissä vain pakolliset merkinnät työt, koulut, lääkärit ja ne ei sisällöltään ole siksi mielenkiintoisia.

Kaikki muuttui 2017, kun huomasin kaipaavani piirtämistä, mitä en ollut vuosiin tehnyt jotain yksittäisiä töitä lukuun ottamatta. Tästä lähti idea minun itse kasattuun kalenteriin. Kasasin sen erilaisista papereista ja muovitaskuista. Tein osan sivuista koristelemalla ja osan piirtämällä, siellä on neulekuvioita, pelejä, muistoja. Se on todella sekava ja ihana. Se on sellainen luova kaaos elokuusta 2017- marraskuuhun 2018. Joululomalla 2017 siskopuoli katseli, kun piirsin ja kysyi teenkö bujoa? Sana, jota en ollut koskaan kuullutkaan. Niinpä hän lisäsi minut Kalenterimaniaan ja siitähän tämä vasta kunnolla alkoi.

Kun aloitin seuraavaan itse kasatun ”bujon”, niin halusin keskittyä enemmän piirtämiseen. Mikä onnistui hyvin ja teinkin tätä hyvin rennolla otteella. Sillä erolla, että otin tähän rinnalle 2019 myös Traveler´s notebookin niin, että pystyin keskittämään koristelut ja menot siihen ja saisin tehdä näin bujoa omassa tahdissaan, eli täytin sivuja jälkikäteen.

Seuraavaksi ostin ensimmäisen valmiin pistesivuisen muistikirja mustilla sivuilla. Tämä oli Archer & Oliven blackoutbook. Tämä onkin vaatimattomasti sanottuna minun korona-ajan mestariteos ja sellainen mitä haluaisin minun taidepäiväkirja -bujon olevan. Keskitin siihen vain päiväkirjamaisen kerronnan piirrosten lisäksi.

Tällä hetkellä minun kokoonpano on hyvin samankaltainen, mutta pienempi. Siirryin A6 TNn jo edellisen kalenterin kanssa ja se on kokona täydellinen. Sisältö on jo pitkään pysynyt samana, kalenterina mujin päiväämätön, commonplace book ja käsityö vihko. Työt pidän täysin digitaalisessa kalenterissa. Näin on löytynyt hyvä tasapaino. Voin koristella kalenteria pienimuotoisesti ja pitää muut harrastukset omissa kansissa, kuten epämääräiset paperit ja hedelmätarrat commonplace bookissa.

Mites se ”bujo” sitten. No koska viimeiset kaksi on kokeneet kummatkin ikävän kohtaamisen vesipullon kanssa laukussa, on mukana kulkenut päiväkirjavihko niiden sijaan. Nyt olisi tarkoitus palata pienemmän bujon pariin ainakin jossain muodossa, ehkä hieman rennommassa. Se jää nähtäväksi ryhmän puolella.

Katja

Oma kirjaseni

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo.