Opiskelijakalentereiden metsästysaika ei ole vielä edes alkanut, mutta minulla on jo saalis käsissäni. Ajastolta yhteistyönä minulle arvioitavaksi tullut Campus opiskelijakalenteri ei aluksi täysin vakuuttanut minua, mutta pikkuhiljaa olen alkanut lämmetä sille. Eniten minua vaivasi kannen hyvin maskuliininen tunnelma. Kalenteria kuvatessani kuitenkin huomasin, että kalenterituunaustavaroideni ympäröimänä se on kuin kotonaan. Tein myös Kalenterimanian facebook-ryhmään kalenterista live-videon, jossa pohdin, että kansi voisi olla helppo vaihtaa. Päätinkin lopulta toteuttaa tämän idean ja voitte ihastella lopputulosta täällä blogissa parin viikon kuluttua!
Ennen varsinaisia kalenterisivuja Campuksesta löytyvät Suomen liputuspäivät vuosille 2018 ja 2019, henkilötietosivu, sivu koulu- ja loma-ajoille, sivu syntymäpäiville, suomen- ja ruotsinkieliset nimipäivät sekä vuoden 2019 vuosinäkymä. Kalenterisivuja on elokuusta 2018 heinäkuulle 2019 ja ne alkavat kuukausinäkymällä, jossa pyhäpäivien päivämäärien väri on pinkki ja muiden musta. Viikkoja on näkyvillä kuukausinäkymässä yhteensä kuusi ja edeltävään ja seuraavaan kuukauteen kuuluvat päivät on merkitty haaleammalla värillä. Vasemmalle on merkitty myös viikkonumerot ja jätetty pieni haalealla sinisellä pohjalla oleva viivoitettu muistiinpanotila, jollainen on myös oikean sivun yläreunassa. Kuukausinäkymää seuraa aukeama, jonka vasemmalla puolella on muistiinpanosivu ja oikealla to do -lista. Näihin on kätevä merkitä kunkin kuukauden tärkeimpiä muistettavia asioita.
Viikkonäkymä on horisontaalinen, ja viikonlopulle on jaettu yksi laatikko puoliksi, siinä missä arkipäivillä on jokaisella omansa. Päivät on, viikonloppua lukuunottamatta, viivoitettu ja yläotsikoitu seuraavasti: klo, mitä, missä ja muuta. Niihin voi helposti merkitä ylös esimerkiksi oppitunnit tai luennot, miksei myös kokoukset. Päivämäärät on sijoitettu kunkin päivän kohdalle oikeaan yläkulmaan ja ne dominoivat aukeamaa vahvasti. Värimaailma on miellyttävä ja raikas, mutta pienestä pinkistä lisästä huolimatta yllättävän maskuliininen. Viikkoaukeama haaleine sinisine yksityiskohtineen saa myös kalenterin puhtaanvalkoisen paperin näyttämään hieman sinertävältä.
Kalenterin ulkomitat ovat 16,5 x 22 cm ja sivujen koko on 15 x 21 cm. A5-kokoinen Campus onkin juuri sopivan kokoinen laukkuun ja siinä on riittävästi tilaa merkitä menonsa. Campus on suunnattu lukio-opiskelijoille, mutta mielestäni se sopii täydellisesti myös yliopisto-opiskelijoille ja miksei kenelle tahansa muullekin. Kalenterin hyviin puoliin kuuluvat ehdottomasti takana olevat sivut, joiden joukossa on seitsemän kappaletta lukujärjestyksiä, 20 sivua muistiinpanotilaa sekä erilaisia opiskelun seurantaa helpottavia sivuja, kuten kurssit, arvosanat, hankittavat kirjat, tavoiteseuranta ja työhistoria. Sivujen joukossa on muutama, joita ei varmaankaan tulisi käytettyä. Onneksi ongelma on kuitenkin helppo ratkaista peittämällä otsikko vaikkapa palalla washiteippiä, jolloin aukeamaa voi käyttää mihin haluaa.
Kalenterin mukana tulee kätevä viivotin, jonka ylälaidassa lukee today. Viivotin toimii samalla loistavana kirjanmerkkinä, jonka voi siirtää haluamansa viikon kohdalle. Kalenteri sisältää myös kaksi siirrettävää muovitaskua, joihin voi kerätä vaikkapa suosikkitarrojaan mukana kannettavaksi tai kuvia perheenjäsenistä ja kavereista piristämään päivää.
Kalenterin kannet ovat tukevaa läpinäkyvää muovia ja musta kiinnityskuminauha tuntuu hyvin jämäkältä. Kierresidonta on tukeva ja oletan sen kestävän hyvin normaalia käyttöä. Tiedoksenne, että yritin taivutella kierteitä eri suuntiin, mutta eivät ne juuri liikahtaneet. Campus läpäisi myös kynätestin loistavin arvosanoin, sillä mikään testaamani kynä ei normaalikäytössä vuotanut läpi sivun toiselle puolelle eikä myöskään ghostannut. Ainoastaan Stabilon point 88 -kynä ja boss original -yliviivaustussi vuosivat hieman sivun läpi, kun imeytin niitä pari sekuntia ja teräväkärkisistä kynistä tuli sivuun hieman painaumaa.
Kaiken kaikkiaan Ajaston Campus on pirteä ja käytännöllinen kokonaisuus, ja odotan innolla yhteisen taipaleemme alkua.
Nautinnollisia hetkiä kalenterienne parissa! <3
– Sini
Kurkkaa myös muiden Ajaston vuoden 2018 kalenterien esittelyt:
Suurin osa tarvikkeistani on löytänyt tiensä tähän työpöydälle tai lähettyville, vaikka paljon täytyy välillä tosiaan siirtää, jos haluaa kopioita/skannauksia ottaa (tulostimen päällinen on tehokäytössä). Käden ulottuvilla on kuitenkin niin muistikirjat, vihot, tarrat, leikkeet, leimasimet, paperit, kynät, liimat, teipit, osa washeista, sakset, postihinnasto ym.
Olen hankkinut pari erilaista pientä valokuva-albumia tarransäilytyskansioiksi. Ne pursuilevat, kun olen lykännyt yhteen taskuun monta samantyyppistä tarraa (linnut, kukat, juhlat, sääkuvat, muita eri ikoneita, kirjekuoret, taustakuvat, musiikki-, eläin-, sydän-, love-, perhos-, ihmisaiheiset jne.).
Tarvitsemani tarrat löytyvät näin nopeasti. Kun tarrat jakaa aiheittain, ei ole aavistustakaan, mistä setistä mikäkin tarra on tullut. Tilailen tarroja joka tapauksessa fiilispohjalta, niin en koe tätä isoksi ongelmaksi.
Hyllyltä löytyy vanhoja tarravihkoja (lapsuudenaikaisia, eli siis melkein 20 vuoden takaa), joiden sisältämissä tarroissa tuntuu olevan vielä ytyä, sillä ne pysyvät Nuunan sivuissa kiinni. Lisäliimauksia ei ole tarvittu, ainakaan vielä. Isossa valkoisessa kirjekuoressa on isompia lehtileikkeitä, joita paloittelen bujoon vasta, kun tiedän, mihin ne haluan sovittaa. Niitäkin on tullut jo kerättyä jokunen. Bujoiluun liittyvää kirjallisuuttakin on ilmestynyt, sekä tekstausoppaita. Hyllyltä löytyy myös kokkausbujo (yhteinen miehen kanssa), puutarhapäiväkirja (aatoksena muuttaa sitä nyt enempi bujompaan suuntaan ensi kesänä), vanha omakirja, josta löytyy ajoittain päiväkirjamaisia kausia vuodesta 1995. Ehkä sekin tulee otettua bujokäyttöön vielä, kun sopiva tilaisuus tulee. Nykyään laittelen paljon päiväkirjamerkintöjä bujoon, joten erillistä päiväkirjaa en kaipaakaan. Lisäksi minulta löytyy talon huolto- ja remonttivihko (myös yhteinen miehen kanssa), edellisvuoden kalenteri, tyhjiä muistikirjoja, edellinen bujo (se ensimmäinen, hyvin rakas) jne. Muistikirjojen ja -vihkojen päällä on loota, johon kerään sopivia juttuja Happy Maileihin ja RAK-postiksi. Näin ne pysyvät helposti saatavilla.
Lokerikosta löytyy yksittäisiltä henkilöiltä ostamiani/saamiani washeja ja sampleja, kiiltokuva-arkkeja, joita en ole vielä
Hankkimani leimasimet ja leimasinmusteet kulkevat nyt pienessä sinkkivadissa, osa ilmatiiviissä pussukoissa, osa ilman. Kaikkia en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Bujo menee käytössä hieman mutkalle, kun sinne lisää paljon leikkeitä ja tarroja. Joskus leikkaan sivuista myös dutch-dooreja, joten kuoppia ja kohoumia tulee väistämättä. Epätasainem pohja ei ole helpoin leimattavaksi. Enemmän leimoja onkin tullut käytettyä muille lähteviin kirjekuoriin kuin bujooni.
Käytän paljon lehdistä ja mainoksista, tuotepakkauksista ja ties mistä, leikattuja kuvia, niin reunuksiksi washien tapaan, kuin kulmakuvina tai itsenäisinä kuvina tilanteen mukaan. Olen järjestellyt näitä valmiiksi leikattuja kuvia aiheittain kirjekuoriin, joista ne on nopea napata tarvittaessa sivuille. Samassa lootassa on myös leikatut kiiltokuvat ja vasemmalla metallirasiassa valmiita die cutseja, joita on tullut ostettua tai saatua vaihdoissa.
Myös kynäni ovat nopeasti käden ulottuvilla, ja niitä toinen kissoistani toisinaan kantelee ympäri asuntoa jostain syystä. Ehkä pitäisi löytää näille joku parempi, turvallisempi paikka, en vain ole keksinyt vielä, mikä se olisi. Noita kaksipäisiä tusseja ja pensselikyniä minulla on laatikossa, mutta jos sen laittaa kyniä täyteen, ei sieltä enää löydä sitä, mitä hakee. En siis halua siirtää pöydällä olevia kyniä sinne. Mietinnässä tämä. Ja käytössä eniten väreistä puukynät ja kirjoitukseen kaksi mysteerikynää, jotka mieheni on joskus ostanut. Niistä on nimitieto kulunut pois.
En ole ennen säästellyt mainoksia, mitä postilootaamme on ilmestynyt, vaan ne on menneet kierrätykseen tai takansytykkeiksi samoin tein. Nykyään tulee nämä säilöttyä, kunnes tulee aikaa ja energiaa leikellä ne
Leikattuja leikkeitä löytyy lisää kahdesta kannellisesta pahvilaatikosta, joissa on karkeasti vain sivuilta napattuja juttuja, joita leikkaan tarkemmin kun into iskee, tai kun tarvitsen niitä johonkin. Toisessa on vain
Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisemmäksi ovat washit. Näitä erilaisia ihania washeja on tosiaan kertynyt ja ne ovat omissa lokeroissaan joko värin tai aiheen mukaisesti järjestettyinä. Näihin ei tunnu kyllästyvän koskaan, vaikkei niitä kuitenkaan osaa käyttää oikeasti loppuun asti, kun ei raaski. Heh! Näitä lokerikkoja en enää saanut pisteeseeni mahtumaan, vaan ne täytyy aina käydä hakemassa toisaalta, mutta on se nyt näinkin jotenkin toiminut. Jos saisin siirrettyä nykyisestä pisteestä kaikki muut tavarat pois, tulisi näillekin kyllä tilaa. Paljon -isi-muotoja tässä oli vielä. Mutta pääasiassa olen bujoilupisteeseeni tyytyväinen. Alkuhankintoja tuli tehtyä viime syksyllä ja nyt tilanne on se, ettei tarpeita pahemmin enää ole. Minulla on jopa nykyisen Nuunan jälkeen tuleva muistivihko, Lettu jo odottamassa aloittajaansa. Ehkä minulle tulee toiste vielä vähän erilainen piste, sitten kun muokkauksia ehtii tekemään. Onhan tämäkin jo tässä rakentunut melkoisesti, kun bujoilun vasta viime elokuussa aloitin. Enkä kokenut tässä olevan liikaa tyhjää tilaa tätä aikaa ennenkään. Niin ne vain ovat paikkansa löytäneet kaikki tavarat.