Avainsana: työhuone

Päivi goes USA – Kontti on perillä!

He ovat täällä!

31.7. tuli kuluneeksi tasan seitsemän viikkoa siitä, kun Helsingin kodin tavarat lastattiin isoon konttiin ja niiden matka Helsingistä kohti USAn itärannikkoa alkoi. Meitä valmisteltiin siihen, että saattaa mennä elokuun puoliväliinkin ennen kuin kontti saapuu talolle. Onneksi ei mennyt. Kuvassa on 19 laatikkoa ja niitä on vielä lisää, mutta ne eivät päässeet (lue: mahtuneet) kuvaan. Laatikoiden purkamisen aloittaminenkin viivästyi parilla päivällä, kun yläkerran ilmastointi lopetti toimintansa. Onneksi vika oli vain kondensaatiovedessä ja nyt yläkerrassa on taas vilpoisaa.

Suurin osa pahvilaatikoista on itseasiassa jo purettu, jäljellä taitaa olla viisi. Sitten on vielä täyteen ahdetut muovilaatikot ja laatikostot eli kyllä purettavaa ja läpikäytävää riittää. Tavaroille pitää tietysti myös löytää omat paikkansa.

Sormet jo hieman syyhyävät, että pääsisi tekemään jotain. Toivottavasti inspis säilyy siihen asti, että saan huoneen kuntoon. Huonekaluja huoneessa on: iso työpöytä, Ikean 4×4 -hyllykkö (kuvassa oleva), kolme Billy-hyllyä, Ikean kärry, kaksi pienempää kärryä, Ikean neliönmuotoinen pikkupöytä, Ikean hylly, jossa on irroitettavia kannellisia laatikoita ja Biltemasta (muistaakseni) ostetut kaksi laatikostoa. Niin ja sitten lukematon määrä isompia ja pienempiä muovilaatikoita. Täytyy kyllä todeta, että seitsemässä viikossa ehti tulla kova ikävä askarteluhuoneen tavaroita. Ja pieni pelko jäyti takaraivossa, että meidän konttia kuljettanut rahtilaiva menettäisi myrskyssä kontteja ja yksi niistä olisi meidän kontti. Toki sen sisältö oli vakuutettu, mutta tavaroilla on myös paljon tunnearvoa, jota ei voi rahassa mitata.

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa ostoksista.

Päivi

Uusi työpöytä

Ajaston kalenterit saatu yhteistyönä.

On vuosi 85, kauan on aikaa siis…. eiku! Ei ehkä ihan vielä silloin (vaikka olenkin sinä vuonna syntynyt), mutta tämä soi korvamatona postausta kirjoittaessa. Miksi kirjoitin sen tähän? Noh, se sattui niin sopivasti, koska todella pienestä lähtien olen haaveillut omistavani kirjelipaston. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, se voi olla kulmalipasto, klaffilipasto, lipastopöytä, kirjekaappi… No kuitenkin, unelmoin sellaisesta.

Myynnissä ei silloin ollut sellaista ja antiikkiliikkeissä ne maksoivat ”miljoonia”. Aikuisena aika ajoin vastaan tuli huonokuntoisia nettikirppareilla, eikä silloin ollut aikaa tai halua kunnostamiselle. Kuin varkain, IKEA oli myynyt kirjelipastoa työpöytänä enkä tiennyt mitään asiasta, kunnes bongasin torista ensimmäisen ja aivan väärältä paikkakunnalta. Paljonko se voisi uutena maksaa, ajattelin, huomatakseni ettei sitä enää valmisteta. Alkoi etsiminen ja lopulta tärppäsi suht läheltä.

Tietenkin tähän kohtaan sää ei ole puolellani, hukumme lumeen ja ajotiet ovat liukkaimmat koko talvena. Sain peräkärryn lainaan, mutten uskaltanut lähteä Yarikseni kanssa sitä vetämään siinä kelissä. Varmistin vielä perheemme farmarin loosterin mitat ja se menisi juuri ja juuri, jes! Lipasto pääsi turvallisesti uuteen kotiin. Kotona huomasin, että siihen on jäänyt vahva hajuveden haju ollessaan meikkipöytänä, mutta pesulla ja tuuletuksella en enää sitä haista huoneilmassa.

Samalla haikea luopua vanhasta pöydästä mikä on palvellut 10v, joka on edelleen priima kunnossa, mutta liian iso menetettyäni työhuoneen lapsille. Siinä ei ollut laatikostoja mihin tavaran saisi piiloon, joten olohuoneemme näytti aina kaaokselta. (Näyttää se vieläkin, koska en osaa tuunailla siististi). Kirjelipasto työpöydän tilalla on jo itsessään kaunis kaluste, tavaran saa piiloon ovien sisälle (vielä on järjestettävää) ja vihdoin myös viherkasveillani on jokin muu paikka kuin ruokapöydän pääty, missä ne olivat aina tiellä vieraiden ollessa kylässä. Muutenkin asunnossamme vallitsee mustien ja valkoisten huonekalujen summa ja oli jo aikakin saada lisää valkoista mustan vallitessa, joka samalla avarsi tilaa.

Vitsi mä olen onnellinen, lapsuuden haaveesta totta! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
-Tia