Avainsana: työpöytä

Uusi työpöytä

Ajaston kalenterit saatu yhteistyönä.

On vuosi 85, kauan on aikaa siis…. eiku! Ei ehkä ihan vielä silloin (vaikka olenkin sinä vuonna syntynyt), mutta tämä soi korvamatona postausta kirjoittaessa. Miksi kirjoitin sen tähän? Noh, se sattui niin sopivasti, koska todella pienestä lähtien olen haaveillut omistavani kirjelipaston. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, se voi olla kulmalipasto, klaffilipasto, lipastopöytä, kirjekaappi… No kuitenkin, unelmoin sellaisesta.

Myynnissä ei silloin ollut sellaista ja antiikkiliikkeissä ne maksoivat ”miljoonia”. Aikuisena aika ajoin vastaan tuli huonokuntoisia nettikirppareilla, eikä silloin ollut aikaa tai halua kunnostamiselle. Kuin varkain, IKEA oli myynyt kirjelipastoa työpöytänä enkä tiennyt mitään asiasta, kunnes bongasin torista ensimmäisen ja aivan väärältä paikkakunnalta. Paljonko se voisi uutena maksaa, ajattelin, huomatakseni ettei sitä enää valmisteta. Alkoi etsiminen ja lopulta tärppäsi suht läheltä.

Tietenkin tähän kohtaan sää ei ole puolellani, hukumme lumeen ja ajotiet ovat liukkaimmat koko talvena. Sain peräkärryn lainaan, mutten uskaltanut lähteä Yarikseni kanssa sitä vetämään siinä kelissä. Varmistin vielä perheemme farmarin loosterin mitat ja se menisi juuri ja juuri, jes! Lipasto pääsi turvallisesti uuteen kotiin. Kotona huomasin, että siihen on jäänyt vahva hajuveden haju ollessaan meikkipöytänä, mutta pesulla ja tuuletuksella en enää sitä haista huoneilmassa.

Samalla haikea luopua vanhasta pöydästä mikä on palvellut 10v, joka on edelleen priima kunnossa, mutta liian iso menetettyäni työhuoneen lapsille. Siinä ei ollut laatikostoja mihin tavaran saisi piiloon, joten olohuoneemme näytti aina kaaokselta. (Näyttää se vieläkin, koska en osaa tuunailla siististi). Kirjelipasto työpöydän tilalla on jo itsessään kaunis kaluste, tavaran saa piiloon ovien sisälle (vielä on järjestettävää) ja vihdoin myös viherkasveillani on jokin muu paikka kuin ruokapöydän pääty, missä ne olivat aina tiellä vieraiden ollessa kylässä. Muutenkin asunnossamme vallitsee mustien ja valkoisten huonekalujen summa ja oli jo aikakin saada lisää valkoista mustan vallitessa, joka samalla avarsi tilaa.

Vitsi mä olen onnellinen, lapsuuden haaveesta totta! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
-Tia

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Laura S.

Tombow Maxi Power Tape täytöt ostettu Heidin Korttipajalta.

Hellou! Tänään on minun vuoroni paneutua ylläpidon uuden haastepostaussarjan pariin ja esitellä teille hieman niitä minulle tärkeimpiä juttuja tämän harrastuksen saralta. Vuosien varrella on tullut kokeiltua jos jonkinlaista juttua ja niistä luonnollisesti on jäänyt paljon sellaista käteen, mitä ilman en voisi (tai ennemmin haluaisi) askarrella.

Oma työtila ja sen tuoma rauha ovat heti ensimmäisenä listallani. Ei ole edes kovin monta vuotta siitä, kun kaikki askartelutavarani elivät tietokonepöydälläni sulassa sovussa (lue: ikuisessa kaaoksessa) näppäimistön, hiiren ja näyttöjen kanssa. Tällä hetkellä olen saavuttanut jonkinlaista järjestystä tavaroilleni, vaikka itse pöytätason siistinä pitäminen tuntuu olevan ikuinen haaste. En kuitenkaan vaihtaisi enää missään nimessä tätä omaa nurkkaustani pois.

Oma työtila suljetun oven takana takaa myös usein rauhan. Nyt kun kotona ei asu enää pientä vauvaa vaan kaikkialle ehtivä taapero, saan oven avulla blokattua edes hetkeksi jokaisen vetolaatikon auki vetävän ja Ikea-kärryäni tyhjentävän mini-ihmisen. Rauhasta pääsemme myös seuraavaan MUST -juttuun, nimittäin kuulokkeisiin. Tykkään joko kuunnella äänikirjoja tai podcasteja taikka katsella jotain videoita YouTubesta tuunailun ohessa. Tällä saan myös suljettua tarpeen vaatiessa muun talon äänet kätevästi pois.

Arjen hallintaan tärkeä juttu on luonnollisesti kalenteri. Niitä löytyykin itseltäni tälle vuodelle kaksin kappalein (Hobonichi A6 Planner ja Midori Datebook A6), jonka lisäksi keittiössä roikkuu Satokausi perhekalenteri, jotta myös puoliso osaisi satunnaisesti tarkistaa yhteisiä menoja taikka kirjata sinne omiaan. Kalenteri on myös yksi tapa rentoutua: tarrojen lätkimisessä on sitä jotain.

Tästä pääsemmekin heti seuraavaan kohtaan, nimittäin tarrat. Muutama vuosi sitten käytin todella vähän tarroja. Ja siis tarkoitan, että oikeasti todella vähän. Siitä huolimatta niitä tuli osteltua ja nyt valmiskalenterin myötä tarroista on tullut todella iso osa tätä harrastusta. Osasyynä on toki se, että haluan käyttää varastojani tyhjäksi ja osaksi se, että olen löytänyt niiden myötä uuden tavan tehdä. Lähtökohtaisesti käytän kalenterissa vain decotarroja, mutta satunnaisesti myös muita laatuja eksyy joukkoon.

Ehkä yksi tämän hetken tärkeimmistä jutuista on Tombown Maxi Power Tape eli liimarolleri. Tämä on sellainen tuote, jota minulla on aina varastossa useampi täyttö ja ostan heti, kun viimeinen vaihtorulla menee käyttöön, useamman kappaleen. Käytän tätä paljon art journalia ja reading journalia tehdessä ja nyt myös, kun vauvakirjan täyttöön on ollut enemmän aikaa, olen kuvat kiinnittänyt tällä tavalla.

Kynät ovat myös tärkeitä ja jokaisella on varmasti omat lempparinsa. Minun tämän hetken mukana kannettavat ovat ehdottomasti Mujin musta 0.38, Kaweco Sport täytekynä EF-terällä, Tombown Fudenosuke Hard Tip sivellintussi ja Tombown Dual ABT sivellintussit eri väreissä. Kyniä löytyy vaikka muille jakaa, mutta nämä ovat sellaisia, mihin aina tulee palattua. Käsialani on todella pientä, jonka takia tykkään erityisesti ohuista kärjistä kirjoituskynissäni.

Viimeisenä mainintana on ehdottomasti sosiaalinen media. Vaikka myönnän paikoin viettäväni aivan liian pitkiä aikoja puhelimeni näytön ääreen liimautuneena, some tuo niin paljon myös inspiraatiota ja ideoita mukanaan. Nyt kun on pikkuhiljaa päässyt eroon suurimmasta oman tekemisen vertailusta muihin, osaa jopa nauttia kaikista ihanista jutuista, mitä Instagram, YouTube ja Kalenterimanian Facebook-ryhmä pitää sisällään.

Mitkä on sun kulmakivet tässä harrastuksessa? Löytyikö jotain samoja? Jutellaan tästä lisää ryhmän puolella. Ihanaa päivän jatkoa juuri sulle!

– Laura S.