Avainsana: uusi vuosi

Kirje vuodelle 2024 – Janita R.

Hei! (Mitä muita startteja kirjeille on kuin tervehdys?)

Meillä on ylläpidon seuraava haastepostauksen aihe käsillä, eli tällä kertaa lähdetään kurkistamaan tulevaan vuoteen kirjeen muodossa. Sain kunnian aloittaa tämän haastepostaus kierroksen, ja voittekin heti huokaista helpotuksesta. En aio startata uutta vuotta millään ”uusi vuosi, uusi minä” -tyyppisillä uudenvuodenlupauksilla. Sen sijaan lähden siitä mitä toivon tulevan vuoden tuovan tullessaan – mukaan ajattelin heittää sitä vähän surullisenkin kuuluisaa realismia, joka useimmista mun menneiden vuosien starteista on puuttunut.

Vuonna 2023 olen jo vaihtanut duunipaikkaa, paikkakuntaa, aloittanut terapian sun muuta kohtalaisen mullistavaa, joten vuodelle 2024 aikeissa on niin sanottu juurien kasvatus. Muutoksen sijaan aion keskittyä vakauttamiseen ja tasapainoon elämän eri osa-alueiden suhteen. (Hymähdin juuri ääneen, kun mietin kuinka innoissaan ja tyytyväinen terapeuttini olisi tämän lukiessaan.) Jotta noita asioita saavuttaisin, on pakko miettiä muutamia asioita, joiden oikeasti uskon siinä auttavan ja tämän takia otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan budjetoinnin. Tai ainakin menojen seuraamisen. En ole koskaan kuvitellut rahan tuovan onnea, mutta jos jotain olen opiskelijabudjettiajoista oppinut niin sen että en ole mikään nero mitä tulee rahan säästämiseen. Tästä syystä kaikki apu sen suhteen on tarpeen ja otetaan ilolla vastaan. Uskon myös vakaasti siihen, että jos tiedän mihin raha menee, on helpompi löytää niitä pieniä ja huomaamattomia säästökohteita.

Säästämisen teemaan liittyy olennaisesti yksi mun suurista toiveista ja tavoitteista elämässä: nimittäin oma koira. Se jo tässä kohtaa rakastettu perheenjäsen, jota meillä ei vielä ole. Kun alan konkreettisesti säästää rahaa tätä varten, toivon myös muiden konkreettisten asioiden kuten vaikkapa tutustumiskäyntien kasvattajien luona alkavan hiljalleen toteutua. Tämä toimii aasinsiltana seuraavaan isohkoon asiaan, jota toivon toteuttavani vuoden 2024 aikana. Muistatte varmaan Metsän aika 2024 kalenterin? Se voisi toimia mun paikallisena tutkimusmatkailukalenterina. Mikäpä sen parempaa kuin tutustua uudehkoon ympäristöön täällä Tampereella etsimällä ne täydelliset koirapuistot, lenkkipolut ja muut tuiki tarpeelliset etukäteen. Siinä samalla ulkoillessa tulisi keskityttyä myös fyysiseen hyvinvointiin ja arkiliikunnan lisäämiseen. En todellakaan aio väittää lähteväni liikkumaan tavoitteellisesti, totean vain mun mielenikin varmasti kiittävän, jos tämä nykyään jo melkein kotihiirtä ja toimistorottaa muistuttava yksilö lähtisi vähän reippailemaan. 

Siinäpä pari asiaa, joita lähden pikkuhiljaa tavoittelemaan vuoden edetessä. Nämä ovat toki laajoja kokonaisuuksia, mutta ryhmän innoittamana löydän varmasti tapoja palastella niitä pienempään muotoon – toivottavasti matkan varrella saadaan aikaan myös muutama nätti aukeama näiden teemojen ympärille. Tähän loppuun vielä toiveikkaita terkkuja teistä ihan jokaiselle! Myös sille juuri alkaneelle vuodelle 2024. Ole meille kiltti ja ihana!

-Janita R.

Nyt aloitetaan!

Mainos: Muumi-perhekalenteri ostettu alekoodilla Suomalaisesta kirjakaupasta.

Hyvää uutta vuotta 2024! Mikä ihana sattuma, että vuoden ensimmäinen päivä on maanantai. Tuntuu, että se tuo ihanaa ryhdikkyyttä uuden vuoden starttiin. Kirjoitellessani tätä postausta tässä välipäivien aikana, tuntuu ajantaju kadonneen kokonaan. Ehkä sitten tämän postauksen tullessa julki, on tapahtunut jonkinlainen ihme ja tiedän edes, mitä viikonpäivää kulutetaan?

Uusi vuosi kalenteririntamalla ei tuo sinänsä mitään ihmeellistä mukanaan, sillä päädyin jatkamaan yheiseloa rakkaaksi tuleen Ajasto Note Minin kanssa. Töihin – joihin palaan aika pian – päätin ottaa sen kaveriksi vielä tuntemattoman muistivihon. Juurikin tämän nelihenkisen perheeni ja tulevan työhönpaluun myötä päätin joulupukkeilla meille viisisarakkeisen Muumi-perhekalenterin, jota kyllä itse muistan täyttää ja katsoa, mutta vielä pitäisi keksiä, millä perheemme mieshenkilö saataisiin sitoutumaan tämän seinällä killuvan tietotaulun katseluun. Ehkä vilkkuvat led-valot ja ulvovat sireenit kalenterin ympärille tekisivät tehtävänsä?

Kuopuksen vauva-aika meni ihan hurjan nopeasti ja hänkin aloittaa kohta jo päivähoidon. Tavallaan odotan töihinpaluuta innokkaasti, mutta uskon innon laantuvan ihan tavallisiin uomiinsa aika nopeasti. Osa-aikainen työ mahdollistaa onneksi edelleen sen, että minä ja lapset saamme viettää vielä useamman rennon pieruverkkaripäivän viikossa kotona. Uskon kuitenkin, että työhönpaluu tuo vähän jämäkkyyttä ja rytmiä meidän arkeen, vaikka nytkin on ihailtavan hyvin pidetty lasten kanssa arkirytmistä kiinni. Uudenvuodenlupauksia en harrasta, joten todettakoon vain, että sama sekoilu jatkukoon kuin aina ennenkin. Lopputulos on useimmiten kuitenkin ollut se, että hengissä on selvitty!

Uudenvuodenterveisin, Suvi ja pikku apurit