Avainsana: väsymys

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Siis tiiättekö sellasen aivan järkyttävän väsymyksen, joka ei vaan mene pois. Ihan sama miten paljon nukut ja lepäät, niin ei vaan katoa. En muista, koska se alkoi, mutta se tuntuu peittävän kaiken alleen. Töissä olen jaksanut käydä, mutta kotona ja vapaa-ajalla en ole jaksanut tehdä oikein mitään. En käydä missään, enkä nähdä ketään. Olen suurimmaksi osaksi viettänyt aikaa pelaten Nintendo Switchillä erilaisia pelejä, kuunnellut kirjoja sekä sairastanut. En muista, koska olisin ollut näin useasti syksyn aikana kipeänä.

Mä olen ollut tähän asti ”jouluhullu”. Joulukuusen oon laittanut aina viimeistään ensimmäisenä adventtina, mutta tänä vuonna kuusi ei ole vieläkään pystyssä. Ehkä laitan sen ensimmäisenä lomapäivänä eli kaksi päivää ennen aattoa. Harmittaa ihan hirveästi, etten ole saanut aikaiseksi, mutta ei ole ollut voimia laittaa sitä. Se on aina oma hommansa kasata ja koristella. Ehkä se joulufiilis vielä löytyy, ennen aattoa. Ainakin käytiin äidin kanssa kuuntelemassa Iltan joulukonsertti Kallion kirkossa, upea ääni ja ihania lauluja. En aikaan vielä löytänyt kadonnutta joulumieltä sieltä. Uusi vuosi ja uusi alku on myös ihan kohta täällä. Ehkä silloin löytyy myös lisää jaksamista ja voimia.

Onneksi tätä kirjoittaessani on jäljellä enää yksi päivä töitä. Tälläkin viikolla olen ollut kaksi ja puoli päivää kipeänä, kun sairastuin kesken päivän. Huomisen työpäivän jälkeen alkaa loma ja saan olla kotona kaksi viikkoa tekemättä mitään, jos niin haluan. En kuitenkaan halua antaa väsymykselle valtaa ja aion tehdä myös asioita, joista nautin. Eikä siinä, tykkään kyllä pelata ja kuunnella/lukea kirjoja, mutta haluan myös jaksaa muuta. Tämän loman aion siis omistaa itselleni ja kivoille jutuille sekä akkujen lataamiselle. Aion ainakin kerran käydä leffassa, museossakin olisi kiva käydä ja toivottavasti saisin sovittua, jonkun kaverinkin kanssa jotain tekemistä.

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille. <3

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS: kuvissa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta.

Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.

Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.

Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!

-Inka