Avainsana: vihot

Art Journal | Gessojen ja Crackle-aineen kokeilua

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nannan Paperi & Helmi:n kanssa.

Art Journal-maailma on kiehtonut minua siitä asti, kun koko käsitteeseen kalenterimanian myötä törmäsin. Kirjoitinkin ensimmäisestä Art Journalistani jo aiemminkin, ja nyt on luvassa jatkoa – tällä kertaa muutamien mömmöjen ja maalien kokeilemisen muodossa!  Tuo linkin postauksessa näkyvä albumi on jo melkeimpä unhoittunut, mutta useamman sivun sinne kyllä tein tuon kirjoituksen jälkeenkin! Alkoi vain tuntua ehkä hieman liian isolta albumilta, ja kaipasin hieman lähemmäs kalenterimania-maailmaa tulevaa tapaa tehdä Art Journalia. Niimpä tässä postauksessa näkyvät kokeilut onkin toteutettu kahteen erilaiseen A5-kokoiseen pohjaan: kierresidottuun luonnoskirjaan, sekä luonnospaperisivuiseen vihkoon. Jälkimmäiselle aion tehdä omat Travelers Notebook-tyyppiset kannet jossain vaiheessa!

Tälläisiä mömmöjä ihana Nanna minulle lähetti; kolmea eriväristä Priman gessoa, sekä mielenkiintoista Rangerin tekstuuri pasta opaque crackle-ainetta! Gessot olivat entuudestaan hieman tuttuja maalaamis-juttujen parista, mutta lähinnä vain pohjustuskäytössä. Crackle-aine taas oli aivan uusi, kiehtova tuttavuus. Akryylimalit joita käytin, olivat jotkin vanhat pikkutuubit kaapin perukoilta, mutta ajoivat asiansa tässä kokeilussa ihan kivasti.

Ennen kuin aloin tuumasta toimeen, etsin ja imin ideoita ja inspiraatiota nettiä selaten, esimerkiksi kalenterimanian Pinterestistä. Monet ulkomaiset videot tuli myös katsottua, ja sitten oli vain repäistävä ja korkattava tuubit ja annettava siveltimien sutia! Itse halusin lähteä kokeilemaan tekstuurin luomista pohjaan gessolla, sekä tietenkin ihan vain kokeilla, että miltä mikäkin kolmesta gessosta näyttäisi ja tuntuisi paperille levitettynä. Varasin työskelentelyyn pöydälle gessot, crackle-aineen, maalit, vihkot, pari kokeilu-suttupaperia, topsi-puikkoja, sekä muutaman erikokoisen siveltimen.

Valkoinen gesso oli kaikkein helpoimmalta tuntuva purnukka aloittaa, ja sitä sudinkin luonnoskirjaan yhdelle sivulle, ja vihkoon kokonaiselle aukeamalle. Isoimmalla sudilla oli ainetta helpoin levittää. Levittämiseen voi käyttää myös esimerkiksi palettiveitsiä, tai vaikka vanhaa klubikorttia tai vastaavaa! Jälkimmäisellä tavalla näytti syntyvän taitureiden videoilla ihanan sileää pintaa. Itseni yllätti se, että gesso kuivui yllättävän nopeasti – myös niistä kohdin jossa ainetta oli hitusen paksummin! Maltti on silti valttia, joten älkää härkkikö omia töitänne heti aineen levityksen jälkeen jos et ole valmis ottamaan riskiä, että voi siihen jäädä sormen jälki. Vaikkakin sehän voisi näyttää aika kivaltakin jossain työssä 😉 Koitin luoda tekstuuria sivun pintaan erilaisin ja eri suuntiin suuntautuvien siveltimen vedoin, ja vihkon toisella sivulla kokeilin myös miltä näyttäisi jos sitä töpöttelisi topsi-puikoilla.

Luonnoskirjan aukeaman vasemmalle puolelle tein testi-sivun, sivulla on ylhäältä alaspäin katsoen; valkoista, mustaa, ja kirkasta gessoa. Kirkkaalle gessolle ei itselläni ollut tässä kokeilussa oikein muuta käyttöä, mutta sillä voi esimerkiksi sutia muuten valmiin työn, jolloin kaikki työn osat kiinnittyvät yhtenäisen kerroksen alle. Kirkasta gessoahan voi myös käyttää vaikka liimana!

Kaikkein tyytyväisin olen luonnoskirjaan syntyneeseen sivuun. Tykkään siinä olevasta rakenteesta – siitä tuli hyvä Art Journaling-sivupohja jonka työstämistä voi jatkaa kun inspiraatio iskee uudelleen. Alla hieman kuvia selityksineen sen työvaiheista;

Kun valkoisella gessolla tehty pohjustuskerros oli kuivunut, levitin akryylimaalia vähän kerrallaan kuivahkolla pensselillä.

Seuraavaksi lisäilin muutamiin kohtiin tummempaa punaista akryylimaalia. Tässä otin siveltimeen hieman enemmän maalia jo kerrallaan, jotta väriä tarttui sivulle hieman enemmän.

Keltaista maalia levitin topsipuikkonipulla. Oli hauska töpötellä väriä taustaan tällä tekniikalla!

Musta väri on mustaa gessoa. Tässä käytin taas hieman kuivempaa pensseliä. Musta gesso ihastutti itseni kyllä kovin – se nimittäin todella on mustaa! Jotkin mustat maalit esimerkiksi ovat hieman harmaita, tai läpikuultaviakin, mutta tämän aineen kanssa ei sellaista ongelmaa tullut. Tämän kerroksen lisäämisen jälkeen sivu tuntui heräävän aivan uudella tavalla eloon, ainakin itse koen niin!

Vihkon oikeanpuolimmaiseen sivuun olen myös melko tyytyväinen; siinä on pohjana valkoinen gesso, ja kuivumisen jälkeen on päälle sudittu vielä kuivalla pensselillä mustaa gessoa. Viimeistelynä on tässä crackle-ainetta! Levitin ainetta vain ohuen kerroksen, ja silti aine loi todella makean näköisen lohkeilevan pinnan. Tällä aineella tulen ehdottomasti kokeilemaan myös isomman pinnan päällystystä paksummin, saa nähdä miten komeaa jälkeä niin tuleekaan!  Tälle sivulle näen mielikuvissani leimattuna yksittäisillä kirjain-leimoilla jonkun quoten, mutta vielä en ole varma minkä.. mitä mieltä te olette, mikä olisi sopivan rouhea teksti tälle sivulle?

Mikäli tämmöiset touhut kiinnostaa, kannattaa seurailla Nannaa facebookissa – ihanien askartelu- ja kalenteritarvikkeiden lisäksi on tarjolla myös erilaisia mahtavia kursseja!

 

♥, Inka

Näin minä träkkään…

Onpas hieno termi ja tasan tarkkaan väärin kirjoitettu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Tai yritän tarkoittaa. Tämän päivän postaus kertoo siitä, miten minä seuraan kalentereissani eri asioita. Mitä asioita? Katsotaan…

Juokseminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani, joten kirjaan kalenteriini aina kuukauden juoksut etukäteen. Kuukausiaukeamalle kirjoitan yleensä vain ”run” tai liimaan juoksutarran, jotta näen helposti, mihin päiviin juoksuni ajoittuu. Itse viikkoaukeamille tulee sitten tarkempaa tietoa. Koska juoksen aikaa vastaan, en merkitse ylös kilometrejä, vaan lenkkiin kuluvan ajan. Juoksen neljä kertaa viikossa, ja lenkkeihin sisältyy pitkää matkaa, lyhyempää matkaa, palauttava lenkki sekä intervallit.  Lenkin jälkeen merkkaan sitten ylös muitakin tietoja: kilometrit ja minuuttivauhdin. Kaloreita en niinkään seuraa, mutta välillä laitan nekin ylös. Sitten voi taas hyvällä omalla tunnolla syödä sen jätskin.

Budjetti. Tämä. Asia, joka saa minut aina innostumaan, että jes! Alanpa seurata kulutustani. Idea hyvä, toteutus huono. Itse asiassa budjetin seurantani on niin surkeaa, että ostin matkoilla ollessani erillisen ihanan vihreäkantisen vihon, jonka kannessa luki kauniisti Budget. Vihko sisälsi valmiiksi tehdyt seurantasivut ja olinkin innoissani ottamassa sitä käyttööni, kunnes huomasin, että sivujen layout ei oikein ole mieleinen. Joten se siitä seurannasta. Vihko kulkee silti tiiviinä osana Color Crushiani.

Voisi sanoa, että olen wanna be -träkkääjä. Haluan seurata kaikenlaisia tekemisiäni ja menemisiäni ja mitä telkusta tulee ja mitä kirjoja luen ja kuinkas tänään voidaan ja miten lapset kasvavat jne. Minulla on jopa lista siitä, mitä kaikkea alan seurata. Seuraan sitä, mitä alan seurata. Oikeastaan aktiivisesti seuraan vain juoksulenkkejäni ja niistäkin lähinnä sitä, paraniko aika. Olen tullut siihen tulokseen, että ehdottomasti tarvitsen Traveler’s Notebookin, jonne pitää hankkia monta ihanaa vihkoa. Jokaiselle viholle sitten oma seurattavien asioiden lista.

Kalenterissani käytän seuraamisieni koristeluun tarroja. Joskus saatan yliviivaustussilla vedellä lenkkejä yli, jotta näen nopeasti, millainen lenkki täytyy heittää, ja sitten liimaan viereen jonkun ihanan tsemppitarran. Minulla oli vanhassa tietokoneessa lista, jossa seurasin juoksukisojeni tuloksia, mutta kun yritin avata konetta, jotta saisin teillekin siitä kuvan, se ei suostunut yhteistyöhön. Täytyypä antaa kone jollekin, joka voisi pelastaa sen sisällön. Sitten voisinkin seurata sitä, miten koneen pelastustyöt etenevät!

Miten sinä seuraat erilaisia asioita?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi