Avainsana: washiteippi

Inspiraationa värit – Laura S.

Mambin Fall Harvest -tarrakirja on ostettu Paperinoidasta.

Olemme saaneet nauttia ylläpidon värihaasteesta jo useamman viikon ajan ja nyt on vihdoin minun vuoroni hypätä haasteen kimppuun. En halunnut itse päättää käytettäviä värejä, jotta en olisi valinnut jotain tuttua ja turvallista, joten päätin kysäistä yhdeltä kalenterikaveriltani tätä haastetta varten värit. Minulle osuikin aavistuksen haastava väripari: sinapinkeltainen ja liila. Jälkimmäistä löytyy eri variaatioita niin papereista, tarroista kuin teipeistäkin, mutta edes peruskeltaista ei tuntunut varastoistani pahemmin löytyvän.

Lähdinkin haasteeseen liikkeelle siitä, että kaivelin jotain mahdollisesti teemaan sopivaa materiaalia valmiiksi pöydälle, päätettyäni, että teen minijournaliini tällä kertaa sivun. Maalien värikortit ovat olleet jo pidemmän aikaa paperilaatikossani, nämä olivat iso pelastus varsinkin keltaisen osalta. Tämän lisäksi kaivoin valmiiksi muutaman La Dolce Vitan tyttötarran oikealla värimaailmalla ja kasan erilaisia washiteippejä.

Repäisin kummastakin värikortista palasen, tykkään kovasti tällaisesta revitystä paperista kollaasieni alla. Vaikka omistan paperileikkurin, harvemmin sitä tulee käytettyä näihin töihin, vaikka muuten toki leikkurille on käyttöä. Hetken asettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan paperia näkyvän paperisuikaleiden välistä kaivoin kaapista Mementon musteen värissä Sweet Plum, jota levittelin sitten summamutikassa keskivaiheille.

Seuraavana lähdettiin kerrostamaan washiteipeillä. Ruutuwashit ovat tekemiseni iso kulmakivi tällä hetkellä, joten piti totta kai tätä haastettakin varten saada edes pieni suikale sitä ujutettua mukaan. En halunnut kuitenkaan liikaa täyttää sivua teipeillä, joten hylkäsin muutaman rullan, jonka olin alussa kaivanut esille.

Matkalaukkua vetävä tyttö päätyi tällä kertaa käyttöön. Vaikka rakastan tämän valmistajan tyttötarroja, leikkaan lähes poikkeuksetta valkoiset reunat joko askarteluveitsellä tai saksilla pois ennen tarran liimaamista. Valkoinen on niin hallitseva, että oma katseeni kiinnittyy reunoihin aina välittömästi. Lisäksi halusin saada tekstitarroja mukaan, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin, kun löysin yhdestä ”silppua” sisältävästä kirjekuoresta nämä oletettavasti Mambin tarrakirjasta peräisin olevat kirkkaat tsemppilauseet, joiden värimaailma sopi juuri täydellisesti tähän.

Koska oikea reuna jäi todella tyhjän näköiseksi oli seuraavana haasteena löytää jotain, mikä sopisi, ei pelkästään värimaailmaan, mutta myös työn henkeen. Sitten muistin, että ostin jokunen aika sitten ennakkomyynnistä Mambin ”Fall Harvest” tarrakirjan. Sitä ei kauheasti tarvinnutkaan selata, kun katseeni osui jo näihin kukkatarroihin ja kultaisiin palleroihin.

Vaikka värit eivät tosiaan olleet omimmasta päästä, tästä tuli oikeasti todella kiva! Omia varastojaan tarkemmin kaivelemalla voi tehdä vaikka millaisia löytöjä ja löytää kadotettuja aarteita. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja nähdään ryhmän puolella!

– Laura S.

Vuosien kalenterimatkasta kalenterirauhaan

Todellinen kalenteriharrastukseni alkoi, kun silmiini osui juttuartikkeli bullet journalista. Googletin heti että niinkun mitä että?! Sehän osui ja upposi kerrasta. Niiden googlailujen tuloksista löytyi myös Kalenteriamanian blogisivut ja Facebook-ryhmä. Googlettelut jatkui ja Leuchtturm löytyi sekä Sandyn ihana Se Hämeenpuiston Vihkokauppa.

Sen jälkeen se on ollu menoa se kalenteriharrastuksessa. Ja tästäkin on jo… APUA! Seitsemän vuotta tulee täyteen myöhemmin tänä keväänä. Ensimmäiset kalenterit on olleet ala-asteen viimesillä luokilla. Yläasteella oli Suosikin ja Demin koululaiskalenterit. Sillon kalenteriin laitettiin ylös Tapparan pelit, koulun kokeet ja niiden arvosanat. Yläasteella saatto olla merkintöjä ”p**ka päivä!” sillon tällön. Nykyään käytän kyseisestä päivästä merkintää ”AAARGH!” tai toinen lempparini on ”ärrimurri-päivä/viikko”. Manian alussa kalenteri toimi päiväkirjana. Siihen ei tullut mitään oikeasti henkilökohtasta vaan yleisiä fiiliksiä, kuultuja lausahduksia, pieniä muistiinpanoja päivästä. Tänä vuonna maaliskuussa sain ensimmäisen päiväkirjan täyteen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Maksimissaan oli viiden päivän taukoja kirjottamisessa, mutta ei haittaa. Siihen on kirjotettu sillon kun on siltä tuntunu.

Olen aina rakastanut kaikkee kynätilpehööriä. Tampereen Nekalassa oli aikoinaan Löytöliiteri (ehkä on vieläkin). Ei tienny miten päin olisi pyörinyt ja mitä olisi ostanut, kun kaikki oli niin ihania. Nykyäänkin sokaistun kaikista ihanista kynistä ja pikkuvihkosista. Ja tänä päivänä kynällä on väliä. Ei saa olla sitä eikä tota, mutta ehdottomasti pitää olla tämä. Ja niitä kyniähän sitten löytyy. Alussa riitti yksi penaali, jossa oli kaikki tarpeellinen. Valmiiksi löytyi jo Stabilon tusseja, finelinereitä, puuväritkin oli ahkerassa käytössä. Ja ihan perus kuulakärkikynä. Nykyään penaaleja löytyy 2-3 ja silti joudun puljaileen mitä kyniä millonkin pidän niissä. Just nyt NE kynät on Pigman Micronit eri kokosina ja ohutkärkiset geelikynät, esim. Iconicin non-slip grip 0.38 ja mild gel pen 0.38. Kuulakärkikynät on ihan out.

Muistikirjoja on tullut hankittua aika monta vuosien aikana. Ja aina kaupasta kotiutuu uusi ihana. Tällä hetkellä käytössä on viisi eri muistikirjaa: urheilubujo, puutarhabujo, laulujen sanat -skräppikirja, commonplace book ja kalenteri. Ensi vuonna toivottavasti saan tämän kirjamäärän kahteen tai kolmeen, kun kokeilen bujoa tauon jälkeen. Ekan bujon tein random muistikirjaan, koska heti sitä piti kokeilla. Siitä tuli sen näkönen niin kun olis juostessa tehty, koska ei vielä tiennyt mitä siihen halusi ja oli vähän sekasin kaikista jutuista mitä siihen voisi laittaa. Nykyään on jo selkee visio mitä siihen tarvitsen ja mitä en.

Muistikirjallakin on jo tietyt kriteerit, mutta näistä joustan enempi kun kynistä. Alussa käytin perus ruutuvihkoja ja random muistikirjoja. Sitten löysin Leuchtturmin. Siinä on ihana paperi: ohut ja ghostaa (mutta ei vuoda läpi), käytettyjen sivujen rapina (tätä hoen joka väliin) ja aukeaa flätiksi niin, että pysyy itestään auki. Välillä kokeilen muitakin muistikirjoja, mutta aina tulee palattua Leuchtturmiin. Nyt kokeiluvuoroaan odottaa Midorin A6, Nuppu Printin ja Talens Art Creationin muistikirjat.

Tarrat ja etenkin washit olen löytäny vasta Kalenterimanian myötä. Kaikki ihanat toiminnalliset ja deco-tarrat alkoi koristamaan kalenteriani. Washejakin hankin alussa jonkun verran, mutta en osannu käyttää niitä. Vasta nyt reilu vuoden aikana olen oppinu tykkäämään ja käyttämään teippejä. Ruutuwashit on tällä hetkellä IN! Tänä vuonna löysin PET-teipit, ja niistä on tullut uusi ihanuus harrastukseen. Tavallisia tarroja ei juurikaan tule käytettyä.

Monien kokeilujen jälkeen koen löytäneeni kalenterirauhan. Koko viime vuoden pidin commonplace bookia ja Letun Weekly & Notebookia, ja se tuntui toimivan itellä. Bullet Journaliin nämä molemmat saa yhdistettyä: ”Koko elämä yksissä kansissa”. Ja sitä yritän ensi vuonna.

Onnea kalenterirauhan etsintään ja aurinkoista kesän odotusta!
T: Johanna