Avainsana: websters pages

Haaste – Leimailu (mitä minä haluaisin vielä oppia?)

Joka ainoa kerta kun ryhmässä puhutaan leimailuista tunnen pienen omantunnonpistoksen sisimmässäni. Minä olen juuri se, jolla on iso kasa ihania leimoja (eikä muuten aivan halpojakaan…), jotka pääsääntöisesti lojuvat käyttämättöminä Sn@pin välissä. On akryylipalikkaa, mustetta, hauskoja ja käytännöllisiä leimoja, mutta käyttöön asti niitä on jotenkin ollut vaikea saada.

Aiheesta on useasti ollut puhettakin, muistelisin Inkan joskus sanoneen, että on niin paljon helpompi tarttua tarra-arkkiin ja laittaa tarra paikoilleen sen sijaan että keskittyy leimaamiseen. Tämä on totta. Leimailussa on myös se, että tarraa voin siirtää, mutta leimattu muste on ja pysyy. Tiedän että jotkut ryhmäläisistä leimaavat tarrapaperille, värittävät kuvat ja sitten siirtävät kuvat kalenteriin. Suoraan sanoen olen tähän aivan liian laiska. Liian monta vaihetta. Isoin ja ärsyttävin on varmasti muotoonleikkaaminen.

Heidi Swapp: Klemmarikellari (saatu), Becky Higgins: Taitopuoti Paperinauha (saatu). Akryylipalikat ilman ruudukkoa: Loihdi (saatu)

Muutama viikko sitten tartuin kuitenkin härkää sarvista eräällä mökkireissulla ja aloitin. Aloitin leimailun (samalla kun aloitin tekstausharjoitukset). Lähdin simppelisti liikkeelle. Olin päättänyt toteuttaa Traveler`s notebookini väliin reseptikirjan, joten leimasin siihen Loihdilta saaduilla leimasimilla otsakkeet. Yllätyin itsekin kuinka paljon tykkäsin lopputuloksesta. Jäin jopa pohtimaan pitäisikö kiemuroita jotenkin värittää, mutta sinne asti en ole vielä päässyt.

Minun pitäisi kuitenkin vielä löytää jostain rohkeus käyttää leimoja ihan perinteisellä viikkoaukeamalla. Tai vaikka kuukausiaukeamalla. Yksi ongelma on ollut kuitenkin muste ja paperin laatu. Monet musteet tuntuvat hujahtavan läpi paperista kuin paperista. Mökkireissulla käytin Taitopuoti Paperinauhalta saatua Stazonin mustetta. Se kuulsi hieman läpi Color Crushin vihkojen sivuista, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Muita käytössäni olevia musteita ovat tällä hetkellä Lawn Fawnin pari mustetta. Väreinä (yllättäen) Ballet Slippers ja Bubblegum. Ensin mainittu on TODELLA haalea, mutta Bubblegumista olen tykännyt. Nämä musteet on ostettu Heidin Korttipajalta (ja iso kiitos Heidille jatkuvasta inspiraatiosta ja avusta liittyen leimaamiseen ja tekstaamiseen, kyllä minä vielä opin!!). Uusimpana lisäyksenä mustekalvakadiini liittyi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta Priman mustetyyny. Tämä eroaa selkeästi muista musteistani, sillä lopputulos on hieman vahamainen mutta tykkään siitä ihan hirveästi! Pienen kokonsa vuoksi tämä on erittäin käytännöllinen rullaleimaisimien kanssa (joita omistan.. öh muutaman).

Nyt haluaisin vinkkejä teiltä miten te käytätte leimoja kalentereissanne? Käytättekö vain koristeellisia, vai merkkaatteko myös menoja? Miksi leimat ajavat esim. tarrojen ohi?

Aiemmat leimailuun liittyvät postaukset voit lukaista näiden linkkien kautta:

Leimasinaskartelu

Leimaillaan! (video)

Kalenterimaanikon keittokirja

En ole todellakaan mikään ”kodinhengetär” mitä tulee ruoanlaittoon, ja keittiöni onkin lähinnä paikka ruokkia kissat ja hakea jääkaapista jotain nopeaa syötävää. Ei sillä, että olen oikeasti yllättävän hyvä tekemään ruokaa ja leipomaan, mutta en vaan pidä sitä millään tapaa mielenkiintoisena puuhana. Silloin joskus harvoin, kun jaksan alkaa tekemään alusta asti sapuskaa tai leipomaan jotain, teen lähes poikkeuksetta samoja ruokia. Päätin kuitenkin, että en voi aina elää pelkällä Tom Yum -tofulla tehdessäni sapuskaa, ja tarvitsisin jonkun selkeän listauksen ruoista joita osaan ja tykkään tehdä. Ja samalla myös paikan, jonne listata uusia ruokatuttavuuksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Kalenterimaanikolle tämä tarkoitti tietenkin vain yhtä asiaa – uutta planneria. Halusin reseptejä varten raikkaat ja värikkäät kannet, jotka houkuttelisivat tarttumaan vähän useammin resepteihin ja ruoanlaittoon kuin mitä tällä hetkellä teen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin Webster’s Pagesin ihanan Color Crush A5 -plannerin minttuna. Sisältä kannet ovat valkoiset kultaisilla foil-pilkuilla, joten yhdistelmä on juuri semmoinen kivan raikas ja pirteä.

 

 

Suurin syy valitsemalleni kalenterimallille oli kuitenkin nämä ihanat Carpe Diemin resepti-insertit, joihin ihastuin heti nähdessäni ne Vihkokaupan sivuilla. En normaalisti viehäty tällaisista hyväntuulisista, rustiikkisista jutuista, mutta resepteille nämä ovat aivan täydelliset. Näissä on jotain kivaa keittokirjojen viehätysvoimaa sillä plussalla, että pääsen kirjaamaan itse haluamani reseptit tänne – olen ollut lapsesta asti kasvissyöjä, ja suuressa osassa keittokirjoja on aina valtavat osuudet liharuoille, ja kasvisruokakirjat ovat usein todella tylsiä. Näiden inserttien myötä saan täyttää sivut juuri minulle itselleni käytännöllisillä resepteillä.

 

 

Inserttisetin mukana tulee tällaisia kivoja retrohenkisiä välilehtiä, joilla on helppo erotella reseptit haluamallaan tavalla. Välilehdet on muotoonleikattu, joten niissä on kätevä tabiosuus sivussa, johon pystyy merkkaamaan välilehden alle kuuluvien reseptien lajin vaikkapa mukana tulleilla tekstitarroilla, kuten itse olen tehnyt.

 

 

Heitin resepti-inserttien lisäksi plannerin väliin yhden CC:n kansien mukana tulleen dashboardin erottamaan leivontareseptit ”normiruoista”, sillä haluan tämän plannerin olevan nimenomaan idioottivarma käyttöä ajatellen. Perfektionistina tykkään kaiken olevan tip top, ja tällaiset pienet yksityiskohdat ovat suuri mukavuuskysymys mulle käyttöä ajatellen. Sen vuoksi varmaan ihastuin myös tähän inserttisettiin, sillä ”kaikki valmiina” -tyyli iskee muhun yleensä kovaa.

 

 

Ja vaikka välilehtien tekstit ovatkin älyttömän kliseisiä ja semmoisia joihin en normaalisti tarttuisi, tuo tämän kalenterin selaaminen aina hyvän mielen mukanaan. Kirkkaat ja pirteät värit, söpöt pienemmät välilehtijutut – kuten ylläoleva sitruuna – sekä yhtenevä teema ovat jotenkin vaan kietoneet maanikon mieleni ympärilleen.

 

 

Itse reseptisivut ovat simppelit ja käytännölliset, ja niistä löytyy myös kivat lisät vaikeusasteiden ja arvostelujen seuraamisen myötä. Näihin on helppo kirjata selkeästi haluamansa ohjeet, ja lisäsivuja voi tarvittaessa ostaa pelkkänä omana pakettinaan. Mitään superpitkiä reseptejä varatulle tilalle ei mahdu kirjoittamaan, mutta tällaiselle helppoja ja nopeita ruokaohjeita suosivalle nämä ovat enemmän kuin hyvät. Plussaa rengassysteemille sopivasta designista – reseptejä on helppo siirrellä ja poistaa oman maun mukaan, tai vaikka aloittaa joku reseptisivujen vaihto kavereiden kesken!

 

 

Tarra-addiktina mun piti tottakai ostaa myös tämä teemaan sopiva setti muun sälän lisäksi. En ole vielä korkannut tarra-arkkeja, mutta näille tulee kyllä varmasti paljon käyttöä reseptien koristelussa. Paljon kivempaa tuijotella värikkäillä tarroilla koristeltuja sivuja kokatessa, kuin vanhaa ja tylsää keittokirjaa!

 

 

Enää puuttuu kaikkien kivojen reseptien etsiminen ja kirjaaminen ylös. Onneksi tämä pohja on mulla nyt valmiina, ja loput kerkeän laittamaan sivuille sitä mukaa kun hyviä reseptejä tulee vastaan! Iskeekö teihin tällainen tapa säilyttää reseptejä?

 

– Milja