Avainsana: youtube

Kalenterirauha | Krista

dsc_0084

Ulkomaalaisissa kalenteriyhteisöissä, on termi nimeltä ”Planner Peace”. Tämä tarkoittaa matkaa, jonka aikana etsitään sitä oikeaa ja täydellistä kalenteria. Kaikkihan ajattelevat löytäneensä sen THE Kalenterin, sitä koristellaan ja käsitellään kuin suurinta rakkautta… kunnes seuraava söpö pastellin värinen-pilkukas-kultainen-aitonahkainen kalenteri tulee markkinoille.

Kyllä tämä päättämättömyys ja tyytymättömyys (ehkä hieman myös valinnan vaikeus) on saanut nimityksen. Se on Planner Peace eli suoraan suomennettuna Kalenterirauha.

Meitä on kahdenlaisia kalenteri-ihmisiä. Toiset ovat ns. normaaleja ihmisiä. He ostavat yhden kalenterin, joka sopii heidän lompakolle, tämä kalenteri on sopivan kokoinen, se sopii heidän laukkuunsa mutta silti palvelee omistajaansa monipuolisesti. He rakastavat tätä kalenteria kuukaudesta jopa vuodesta toiseen. Nämä ihmiset ovat uskollisia sille minkä ovat ostaneet.

Sitten on minä (me). Ihmiset, jotka tietävät miltä näyttää Happy Planner, Erin Condren, Kate Spade, Kikki K ja Color Crush ikään kuin nämä olisivat osa meidän perhettä. Seuraamme Facebook-ryhmiä, Instagram-tilejä, Pinterest-tauluja ja tuijotamme ”Plan With Me” YouTube-videoita. Jokaisen kuvan ja videon kohdalla huokaisemme….tahdon tuon kalenterin…juuri tuon värisenä.

dsc_0072

Ja eihän tämä hulluus lopu pelkkään kalenterin ostoon, vaihtoon, ihastumiseen ja RAKASTUMISEEN! Me pyörimme Klemmarikellarin, Heidin Korttipajan, Chic Companyn, Käsitellen puodin, Teippitarhan, Paperikeijun ja Vihkokaupan sivuilla. Ostamamme kaikki tarrat, washiteipit, leimat ja paperit. Jos löydämme paljon ihanaa (joskus jopa meille tarpeetonta) lähetämme ne Happy Mailina jollekkin kalenterihullulle.

Mitä Kalenterirauha merkitsee minulle ja olenko löytänyt sen?

Mielestäni Kalenterirauha on sitä että on löytänyt yhden tärkeän ja rakkaan kalenterin (vaikka omistaisi muutamia muitakin). Shoppailee vain minulle tärkeitä koristeita ja juttuja, eikä mitä vain koska nyt sattuu törmäämään super hyvään aleen.

Kalenterimania-matkallani olen kokeillut jo DIY-kalenteria, Happy Planneria, Color Crush A5, DIY Paper Doria sekä Color Crush Personalia. Syyskuun alussa tilasin Traveller´s Notebookin. Olen myynyt pois kalentereitani sitä mukaan kun olen ostanut uusia. Happy Planner löysi uuden kodin ystäväni laukusta, Color Crush A5 löysi tiensä toisen ystävän luo ja DIY kalenteri oli niin iso hirvitys että se lensi suoraan lehtiroskikseen. Koristeiden ja muiden juttujen kanssa olen ollut aika maltillinen ja minulla on alkanut kasvaa oma tyyli millä koristelen. En enää osta mitä vain, vaikka saisi halvalla!

dsc_0082

Mutta onko tämä kaikki vain sitä, että tahdomme olla selvillä mitä arjessamme tapahtuu ja elämämme on paremmassa järjestyksessä? En usko, kalenterin koristelu on paljon muuta! Se on harrastus jossa kuka tahansa voi toteuttaa itseään, tätä voi harrastaa kotona tai jopa lomamatkalla. Mutta ei tämä olisi rakkain harrastus, jos ympärillä ei olisi ihania samanhenkisiä ihmisiä kun minä. Me Kalenterimania ryhmässä olemme, kuin yksi suuri perhe. Ei meidän ryhmässä keskustella vain tarroista ja kalentereista, siellä avaudutaan välillä ihan oikeesti tärkeistä ja vakavistakin jutuista. Ilman tätä harrastusta, näitä tyyppejä ja niitä kymmeniä ihania kalentereita, en rakastaisi tätä juttua näin paljon. Vaikka en olekkaan omaa Kalenterirauhaani löytänytkään.

Oletko sinä löytänyt oman Kalenterirauhan?

Krista

5 Päivää kirjoittamista

Niin kuin edellisessä päiväkirja postauksessa jo kerroin, kirjoitin paljonkin päiväkirjaa nuorempana mutta sitten se jäi. Nyt otin itselleni haasteen, jossa kirjoitan päiväkirjaa viikon ajan tai tarkemmin ottaen viiden päivän ajan.

Alkuun oli mukavaa ja kepeää. Sitten tuli joku lamaantuminen ja en tiennyt mistä kirjoittaa. Tein tästä haasteesta pienen videoklipin, jossa näätte missä kaikkialla kirjoitan päiväkirjaa. En ole vieläään löytänyt sellaista omaa paikkaa jossa pystyn rauhoittumaan kirjoittamaan.

Kun jaloissa pyörii kolme lasta, koti on aina kaaos, koulu painaa päälle ja harrastukset imevät oman osan arjesta, niin kirjoittamiselle ei tunnu riittävän aikaa ja jos ei ole aikaa, ei löydy kiinnostusta. Tai näin se menee ainakin minun kohdalla.

Yksi mikä auttaa kirjoittamisessa on musiikki. Toisen päivän kohdalla näettekin päässäni kuulokkeet. Istun omassa työkopissa, laput korvilla ja Youtube huutaa aikalailla täysii. Korviin kantautuu Evelinan ja Mikael Gabrielin biisi Honey.

Neljäs päivä jäi jotenkin välistä. Koulu vie enemmän aikaa mitä muistin. Viidentenä päivänä jo panikoin mitä puen päälle viikonloppuna, kuinka laitan hiukset ja miten meikkaan. Viimeiseksi lauseeksi kirjoitin

Tunnen itseni pinnalliseksi. Eikö tarkoitus kuitenkin ole hauskan pitäminen?!?

Tämän viiden päivän aikana olen oppinut asioita itsestäni, olen huomannut mikä minulle on oikeasti tärkeää ja mitä voisi tehdä vähemmän. Perhe, ystävät, opiskelu ja oma-aika.

Nyt haastan jokaisen teistä, ottamaan kynät ja paperit (tietokone?) esille ja kirjoittamaan päiväkirjaa viiden päivän ajan!

Tässä tulee video:

Krista