Avainsana: Happy Planner

Kalenterimatkani – Terhi

Ihanaa torstaita kaikki! On minun aikani tarttua torstain haasteeseen. Muiden ylläpitäjien kalenterimatkasta voit lukea täältä.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo teini-ikäisenä, jolloin tutuiksi tulivat niin Pop&Rock- ja Demi-kalenterit. Tuunailin kansista oman näköiseni, kun valmiit kuvat eivät miellyttäneet itseäni. Oli myös Soodaa ja kalenteria, jossa sai itse valita kannen kuvan sekä yksi Karvinen-kalenteri! Eli voisi sanoa kalenteriharrastuksen alkaneen vuonna 2003!

Värikoodaus tuli tutuksi Ajaston Wega-kalenterin kanssa ammattikorkeaopintojen aikana. Usean vuoden ajan, ehkä kahden tai kolmen, ostin Wegaan uudet sisukset ja käytin kansia uskollisesti. Sitten löytyi Personal Planner! Oi sitä riemua, kun sai itse suunnitella kalenterin ja sen kannet. Kansiin päätyikin kollaasi tärkeistä ihmisistä ja asioista, joista olin kiitollinen.

Kalenterimanian löytymisen aikaan mulla oli käytössä sekä Personal Planner että Bullet Journal, jota tein itselleni sopivin metodein. Pian saapuivatkin kaikki muut kalenterit kokeiluun. Heidi Swapp, Travelers Notebook, Happy Planner ja Glitterin kalenteri. Sitten löytyi Burden Life Planner ja Ajaston ihana Project 365, jotka palvelivat hyvin. Mutta voi sitä onnea, kun ensimmäisen kerran löysin Happy Plannerin ja huomasin, että sitä oli vielä saatavana eri kokoisina! Voisi sanoa, että elin kalenterikriisin keskellä tietämättä, mikä oikeasti olisi se mun juttu.

Monen kokeilun jälkeen se hahmottui. Ymmärsin, etten voisi tulla toimeen vaakapäivien kanssa, vaikka niitä kokeiluja on tasaisesti kokeiltukin. Viimeisimpien vuosien kalentereista parhaiten itselleni ovat sopineet kalenterit, joissa on sivu päivälle tai pystynäkymä. Nämä yksityiskohdat tuskin tulevat muuttumaan seuraavienkaan vuosien aikana. Mukana on kulkenut vaihtelevasti myös erilaisia muistikirjoja ja vihkoja, jotka ovat sisältäneet päiväkirjoja, erilaisia kokeiluja, listoja sekä tällä hetkellä kalenterimaisia piirteitä päivälistausten muodossa.

Se oma tyyli koristella ja merkitä asioita ylös, muuttui myös vuosien aikana. Tarrahuumassa tarroja oli joka lähtöön ja kaikki merkittiin värikoodauksen jälkeen tarroilla. Oli pyykki- ja tiskitarraa, salitreeneille omat tarransa, tarrat työlle ja vapaa-ajalle. Kun siihen tarrojen maailmaan löysi, oli sieltä vaikea päästä pois. Mutta kaikki tämä washiteippeineen ja muunlaisine koristeluineen on tuonut minut tähän hetkeen. Oma tyyli muuttuu ja muovautuu silti kokoajan, mutta peruspilarit ovat ehkä jo hallussa. Saattavat nekin muuttua tässä lähivuosina.

Tietysti kalenterimatkaani varjostavat mielenterveyden keikkuminen, elämään kuuluneet muutokset ja oman tiensä etsiminen. Mitä mä haluan tehdä, mitä mä oikeastaan olen ja mihin haluan keskittyä. Näkyvät ne kalenterissakin erilaisina kokeiluina, pitkinä tyhjinä jaksoina sekä ostomaniana, kun kaikki oli saatava. Onneksi ainakin ostomaniasta on päästy, vaikka kokeilut tuskin loppuvat koskaan ja tyhjät jaksot ovat osa elämää. Siltikin tämä 20 vuoden kalenterimatka on ollut opettavainen, ihana ja täynnä oivalluksia, kohtaamisia sekä onnistumisia.

Halauksin, Terhi

Kalenterimatkani – Inka

Helou helou helou! Nyt on menossa torstaipostausten sarjassa vanhojen muistelemista, oman tuunaustyylin muuttumisen ja tekemisen pohdintaa. Ja vooooi pojat, kyllä sitä jo alkaa muisteltavaa ollakin! Kaivoin oikein Instagramin uumenista kuvan sen kalenterin kannesta, jonka kanssa taipaleeni kalenterimaanikkona alkoi. Kirkkaan sinisen turkoosi, hyvin perus vuosikalenteri löysi tiensä elämääni muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta. Silloin elettiin alkuvuotta 2016, ja kuvittelin että kalenterin ostamalla saisin elämäni järjestykseen ja menojen kirjaaminen ylös maagisesti pyyhkisi masennuksenkin pois. Eihän se nyt aaaaivan niin kyllä mennyt, mutta sitäkin merkityksellisempiä kohtaamisia, kokemuksia ja kultaakin kalliimpia ihmisiä olen kyllä saanut elämääni.

Ennen kuin alan vollottamaan enempää nostalgiapäissäni fiilistellessäni, jatkan itse kalentereiden muistelua. Käytöstä onkin vajaan kahdeksan (8!!!!) löytynyt melkoinen arsenaali erilaisia kalentereita. Kenties suurimmat ihastukseni kalentereiden kaninkoloon pudotessa olivat Happy Plannerit, sekä Heidi Swappin rengaskalenterit. Kumpaakin on käytöstäkin löytynyt, kuin myös erilaisia bujoilu-virityksiä, pari hassua Traveler’s Notebookia, useampia erilaisia Ajaston kalentereita (joista vielä tänä päivänäkin muistelen eniten lämmöllä *tätä* Note A5 -kalenteria), mitä upein Aura, personal plannerin kustomoitu kalenteri…. Ja lisäksi vielä kaikki ehkä noin 3 miljoonaa erilaista sekalaista muistikirjaa, teemavihkoa ja art journal -viritelmää. Olen melko varma että luettelosta vielä jotain unohtuikin. Ehkä tässä voisikin pikkuhiljaa jo alkaa perustamaan omaa pientä kalenterimuseota vuosien varrelta kertyneistä aarteista. Sen avajaisissa tietysti tuunattaisiin vieraskirja-kalenteria. En tiedä mikä on vieraskirja-kalenteri, mutta kyllä sellaisen aina saisi keksittyä!

Kalentereissa, kuten selväksi jo varmasti tulikin, on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Isoa, pientä, keskikokoista, päivättyä ja päiväämätöntä, sekä vaaka- että pystypäiväisiä viikkonäkymiä… Ja VIELÄKÄÄN en ole vakiintunut tiettyyn malliin! Tänä vuonna olen kalenteroinut Ajaston kauniiseen A5 Project365 -planneriin, kun taas viime vuonna menossa mukana kulki niinikään Ajaston kalenteri, mutta paljon pienempi Color A6. Ensi vuodelle olen huomannut haaveilevani ensimmäistä kertaa ikinä jostakin kauniista japanilaisesta kalenterista, mutta myös sivujen tilaaminen joihinkin tyhjänä oleviin A5 rengaskansiin houkuttelee. Vaihtelu virkistää ja kaikissa kalentereissa on omat hyvät puolensa, sen olen oppinut!

Mitä tuunaustyylin kehittymiseen tulee, niin siinä on kyllä muuttunut asiat ajan myötä paljonkin. Varsinkin sen suhteen, ettei aikaa tuunaamiseen yksinkertaisesti ole enää niin paljoa kuin harrastuksen pariin löytäessä oli. Kun suurin alkuhuuma oli käynnissä, löysi aukeamille tiensä jos jonkinlaista pientä silppua, ja yhteen aukeamaan saattoi upottaa aikaa jopa monia tunteja. Nykyisin tuunailu on enemmän ”pari pätkää washia ja kourallinen tarroja, tadaa'” -tyylistä, ja pidemmän kaavan kautta pipertämiseen tulee löydettyä/otettua aikaa harvemmin.

Alkuajan tuunailuista haikailen tietynlaista luovempaa otetta. Kun tarvikearsenaalia ei vielä ollut liki pienen askartelukaupan verran, tuli hyödynnettyä useammin esimerkiksi lehtileikkeitä. Toki lehtikuvat inspiroivat vieläkin, mutta usein valmiit tarrat vievät nopeudella ja helppoudellaan voiton. Muistan myös elävästi kun onnessani ostin ensimmäiset tuunailuteippini – ne olivat muovisia, ilmeisesti sähköjohtoihin tarkoitettuja yksivärisiä teippejä. Kovin olivat kumisen tuntuisia mutta miten paljon iloa noista värikkäistä pätkistä silloin saikaan revittyä!

Tälläisiä muisteloita ja fiiliksi herätti allekirjoittaneessa tämänkertainen torstaihaaste – mitä sinä ajattelet ensimmäisenä jos mietit omaa kalenterimatkaasi?

-Inka