Heipä hei päiväkirja. Heh eipä ole tullut näitä sanoja vuosiin kirjoitettua, vaikka joskus olinkin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja. Päiväkirjat ovatkin jääneet kauas nuoruuden angstivuosiin. Kirjoittaminen oli pitkään minulle tärkeä, ehkä jopa terapeuttinenkin tapa hallita pään kaaosta. Niistä ajoista onkin tallessa paljon novelleja, satuja ja tarinoita. Ehkä kalenteri ja bullet journal eli bujo onkin omalta osin aika selkeä jatkumo tälle.
Vuosi on lähtenyt liikkeelle hitaana ja jatkuvan sairastelun sävyttämänä. Voimaton olo ja päivien harmaus ei ole ollut inspiraationlähteenä paras mahdollinen. Onneksi aurinko on kuitenkin alkanut hiljalleen pilkahdella harmauden takaa ja antanut lisäbuustia päiviin.
Aloitin ryhmässäkin suositun 100 päivän haasteen pienillä pahvisilla pakettikorteilla. Piirtäminen tai sen aloittaminen oli aika nihkeää viime vuonna, joten ajattelin sen kaipaavan pientä eteenpäin tuuppimista. Siksi pieni päivittäinen korttien piirtäminen onkin ollut ihan hauska tapa päästä tekemään edes pienesti jotain luovaa.
Muuten kalenteri onkin jatkunut viime vuodelta ja sen toimivuus onkin ollut kannatteleva voima nyt puolikuntoisena. Teen yleensä kuukauden aukeamat kerralla etukäteen valmiiksi, joka on taannut niiden toimivuuden minulle. Teen paljon listoja sivujen nurkkiin tai erillisille muistilapuille, jotta oikeasti saan asiat tehtyä. Koristelut on monesti aika minimalistiset sivuilla, koska minun tarvitsee merkitä ylös ihan kaikki muuten unohdan.
Sairastelun yhtenä positiivisena puolena, jos näin voi ajatella on se, että olen ehtinyt lukemaan. Siis todella ehtinyt lukemaan. Tammikuun kirjasaldoksi onkin kertynyt huimat 16 kirjaa. Ajattelinkin alkaa pitämään minimuotoista lukupäiväkirjaa niin että annan arvosanan ja kirjoitan pari lausetta mietteitä ylös. Yritän myös sovittaa kirjat ryhmässä pyörivään lukuhaasteeseen.
Konkreettisen päiväkirjan kirjoittaminen on tuntunut houkuttelevalta ajatukselta nyt kun bujon teko on jäänyt taka-alalle. Se on ajatuksena muhinut jo pitkään mielen perukoilla. Saa nähdä, ehkä toteutan sen kun olo alkaa virkistymän talvihorroksesta.
Mukavaa perjantaita
Katja