Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Tekemisen vuosi – Emmi

Aloitellessani kirjoittamaan tätä blogipostausta istun tavarakasan keskellä. On kolmet A6-koon kannet erilaisilla täytteillä. On rengasplanneria, traveler’s notebookia, on erillinen kalenteri pöydällä pidettäväksi, sekä toinen mukana kannettavaksi. Toivoisin, että joku olisi nykinyt jo vuoden alussa hihasta ja sanonut, että ”Emmi, et sä tarvitse kaikkea tätä. Tekisit vaan jotain niillä mitä sulla jo on. Katso noita tyhjiä muistikirjoja vaan odottamassa vuoroaan tuossa!”.

Löysin Kalenterimanian ryhmän Kässäfestareilta kesän alkupuolella, ja sen jälkeen olen herännyt todella vahvasti siihen, miten paljon hilloan tavaroita tähän harrastukseen liittyen. Ehkä 10 % ostoksista on juttuja, joita oikeasti tarvitsen. Ryhmä on onneksi saanut mut tekemään korjausliikkeitä ja ajattelemaan ostosten tekemistä paljon enemmän. En väitä missään määrin olevani vieläkään missään ostolakossa, ja marraskuulle asettamani ostosten budjetti on palanut jo kaksinkertaisesti, mutta ainakin se herääminen on nyt tapahtunut.

Tämän vuoden suurimpiin saavutuksiin kuuluu elokuun ”käytä vanhaa pois”-haaste, jossa käytin koko kuukauden ajan vain vanhoja tarrakittien jämiä pois tehdäkseni koristeluita. Siitä voi lukea lisää täällä.

Tarkoituksena tänä vuonna on ollut myös vähentää tavaran määrää. Sen seurauksena olen erittäin tietoisesti ns. ”laittanut hyvää eteenpäin” eli lähetellyt ylimääräisiä tavaroita pois, laittanut happy maileja ja tarjonnut tarpeettomia tavaroita niitä enemmän tarvitseville. Olen alkanut arvostaa kierrätystä ja materiaalien uudelleenkäyttämistä paljon enemmän.

Tekemisen puolelta olen nauttinut todella paljon Kalenterimanian eri haasteista ja vaihdoista, joissa on päässyt tekemään jotain muutakin kuin” vain kalenterin koristelua.” Tein tänä vuonna elämäni ensimmäiset ATC-kortit, maalasin kiviä (enhän mä osaa edes maalata??) ja käytin kahvia tuunailussa!

Ensi vuoden kalenterihaasteisiin omalta osalta kuuluu ehdottomasti kulutuksen vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen. Onneksi on muut manialaiset tsemppaamassa. Aion myös postailla tänne blogiin lisää DIY-vinkkejä. Yhden ehdin jo kirjoittaakin, tein simppeleitä kirjanmerkkejä ja se löytyy täältä.

Käy myös tsekkaamassa muiden ylläpidon tyyppien Tekemisen Vuosi -haasteet!

Kivaa loppuvuotta kaikille! Nähdään ryhmässä!

– Emmi

Tekemisen vuosi – Mira

** kuvassa näkyvä standard traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply

Kalenterimania on ollut jo useamman vuoden pystyssä ja painopisteet ovat vaihdelleet trendien ja ihmisten mukana. On luonnollista, että ryhmä elää sen hetken aktiivien mukana. Toki ylläpito omalta osaltaan ohjailee ja nostaa omia kiinnostuksen kohteitaan esiin, myös samalla luoden trendejä.

Pitkään esillä oli ihan älytön materialismi. Kaikkien piti saada kaikkea. Kittejä, kuukausiboxeja, kymmeniä kalentereita, sitä merkkiä ja tuota merkkiä. Se ei kuitenkaan ole harrastuksen ydin, vaikka osasta siltä varmasti tuntuukin. En ikinä halunnut, että Kalenterimania on materialismionnen kehto, se missä ihmisiä arvotetaan sen perusteella kuinka paljon rahaa laitat harrastukseen. Ei, en pidä sinusta yhtään sen enempää, vaikka sinulla olisi Foxy Fixin uusin traveler`s notebook. Se ei tee sinusta arvokkaampaa ihmistä, ei parempaa ystävää, eikä se oikeasti täytä tyhjiötä sisälläsi, jos se tyhjiö johtuu jostain isommista ongelmista.

Ja siksi julistin meille vuoden 2022 olevan TEKEMISEN VUOSI. Ei enää pelkkää ostosten ja uusien tuotteiden esittelyä, ei pelkkiä myymälöiden tuotteiden nostoja, vaan sitä että jokainen ihan oikeasti pysähtyvät tekemään. Tekemään jotain käsillään, pysähtyy miettimään sitä omaa tavaravuorta ja syitä niiden takana.

Tämän vuoden aikana olen käynyt useita keskusteluja ostomaniasta ystävieni kanssa. Olen pakottanut useamman pohtimaan, miksi pitää ostaa, miksi aina pitää saada uutta. Ja olen itse ostanut hyvin vähän. Ei ole oikeastaan ollut edes syytä ostaa, koska minulle haaliminen liittyi selkeästi omaan sisäiseen tyhjiööni. Siihen, etten ollut työelämässä vaan olin kotiäiti. Enkä ikinä halunnut olla vain äiti. Vaikka äitiys on aina ollut maailman tärkein työ, olen aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan sovi äitiyteen, koska en halua, että lapseni joutuu kasvamaan hirvittävien paineiden alla. Ja siksi minulle oli todella tärkeää löytää merkityksellinen työ.

Kun työelämä vei minut mukanaan, täyttyi myös tyhjiö. En ehtinyt enää selailla tarravalikoimia, uusia kalentereita, kadehtia muita. Sen sijaan olen pohtinut mistä saisin lisätunteja päiviini, jotta ehtisin vuoden teeman mukaisesti tekemään jotain. Toki olen tehnyt asioita tämän vuoden aikana. Olen aloittanut ja lopettanut kalenterin pitämisen, olen kirjoittanut sivukaupalla muistiinpanoja muistikirjoihin (en muuten omista enää YHTÄÄN tyhjää!) ja aloittanut lukupäiväkirjan, josta tykkään tosi paljon. Olen pohtinut paljonkin ensi vuoden kalenteria ja sitä, millaisen tarvitsen, jotta pysyn kartalla kaikesta. Mitään pakottavaa tarvetta ostoksille ei ole ollut.

Kaiken kaikkiaan koen, että vuosi on ollut hyvä. Se on ollut juurikin sitä mitä piti, tekemisen vuosi. Vähemmän ostamista, enemmän vanhojen juttujen käyttöä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

-Mira