Kategoria: Throwback

Throwback Thursday tai taantumatorstai paljastaa menneisyyden salat…

Tekemisen vuosi – Tia

Yhteistyönä Ajastolta: Project365 2022, Piste 21/22 ja Doodle 22/23.

Mitä tulikaan tänä vuonna tehtyä? Osa ehkä muistaa lukeneensa Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelta, että kävin polveni kanssa proteesileikkauksessa ja se hetkellisesti himmasi meikäläisen vauhtia laittaen tuunailut jäihin. Tuntuu, että vasta loppuvuotta kohden olen saanut harrastusdraivia uudelleen vauhtiin ja toistaiseksi elo-lokakuu on ollut itselleni tuottoisin.

Korkkasin ylläpidon Aliisan tekemän junk journalin ja laitoin teemahaasteisiin pökköä pesään tai ainakin niitä oli enemmän. Sain siivottua työpistettä (joka on vähän räjähtänyt taas), joka antoi uutta potkua tuunaamiseen ja ennen kaikkea sitä tilaa tehdä. Olen myös pitkästä aikaa osallistunut muutamaan atc-vaihtoon (artist trading card) ja joulukalenterivaihtoon. Kalenterimania pääsi myös mukaan Seinäjoen käsityömessuille jossa minä, Aliisa ja Suvi edustimme. Mukava uusi kokemus.

Onnistumisiin voisi kirjata, että Ajaston Piste 21/22 tuli kuuliaisesti täyteen ja pidin sen mustavalkoisesta asusta todella paljon. Nyt tilalle tuli Ajaston Doodle 22/23.

Itse toivon oman kunnon paranevan niin, että pääsen taas miitteihin ja että kaikki kulkutaudit pysyvät poissa jotta voimme järjestää miittejä. Niissä kuitenkin pääsee ihmisten lähelle ja tutustumaan paremmin, jolloin somessakin on entistäkin hauskempi harrastaa yhdessä.

Mutta vuosi ei ole vielä loppu ja tässähän ehtii vielä ja mitä. Nyt on ainakin ajankohtaista täytellä jouluplanneria. Lukuhaasteisiin pitää vielä panostaa täydellä teholla, kun aloin lukemaan alkuvuodesta. Ylipäätään saada takaisin tuunausrutiinit, kun kesältä jäänyt liian monta viikkoa vaan mustekynän varaan. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut erilainen.

Ylläpidon tekemisen vuosi -haasteet löydät täältä.

Kohta on viikonloppu. – Tia

Tekemisen vuosi – Suvi

Moikka manialaiset! Tänään on mun vuoroni pohdiskella viimeisintä ylläpidon haastetta eli tekemisen vuotta. Kun tiesin postausvuoroni lähestyvän, huomasin pohdiskelevani aika paljon kulunutta vuotta Kalenterimaniassa. Makoilin esimerkiksi illalla nukkumaanmennessä sängyssä, ja pohdin miten vuosi on sujunut.

Harrastuksen parissa on ollut hiljaista. Enemmissä määrin se on harmittanut minua, mutta minkäs teet, kun elämä; työt, lapsi, uusi raskaus, lääkkeetön AD/HD-elämä ja niin edelleen tulee tielle. Alkuvuosi meni mainiosti Ajaston kansissa. Kesä toi tullessaan vähän rakoilua kalenterin olemassaolon muistamiseen ja heinäkuun tietämillä saimme tietää perheemme kasvavan! (Jotain tänä vuonna on siis tehty…)

Yht’äkkiä kalenteri alkoi täyttyä työvuorojen, -suunnitelmien, esikoisen menojen, omien AD/HD-valmennuksien yms. lisäksi myös vauvaan liittyvistä käynneistä ja nippelitiedoista, joten tila ja itseprintatut sivut alkoivat nopeasti loppua kesken. Menoja alkoi tulla myös sellaisten aikojen päähän, joihin valmistamani sivut eivät riittäneet. Ja sitten, koska tekemistä eli printtaamista, leikkaamista ja rei’ittämistä alkoi varjostaa pakko, se lopahti siihen.

Kuten jo taisin möläyttää, bongasin yhdellä alkusyksyisellä reissulla Søstrene Grenestä harmaakantisen, päiväämättömän kalenterin, johon muutin helpottuneena lisääntyneestä tilasta. Harakanvarpailla merkitsin päivämääriä ja kuukausia aina huhtikuun 2023 alkuun saakka ja ajattelin, että peittelee niitä rumimpia sitten tarroilla ajan kuluessa. Lisäsin kalenteriin liimattavan kynälenkin ja kokonaisuus hipoo täydellisyyttä käytössäni juuri nyt. En ole myöskään koko vuonna tehnyt kummempia hankintoja tuon muutaman euron kalenterin ja muutaman poispyyhittävän kynän lisäksi, eikä juuri mikään uutuus tai villityskään ole iskenyt minuun täydellä voimalla tänä vuonna.

Eli, todettakoon että konkreettista, hienoa ja hohdokasta tekemistä minulla ei ole tähän postaukseen teille niinkään läväyttää. Se, mitä on tapahtunut ja tehty, on tapahtunut ja tehty hiljaisuudessa ja rauhaksiin; minun on tarvinnut löytää lisää väyliä ja keinoja selviytyä ihmiselämästä sairauteni kanssa ja pitää pakkaa kasassa edes suurimmissa linjoissa. Kalenteri arjenhallinnan välineenä on alkanut todellakin muistuttaa sellaista. Eriväriset merkinnät kalenterin sivuilla eivät varsinaisesti hivo harmoniasilmää laisinkaan, mutta ovat helpottaneet hahmotusta senkin edestä. Ja sitä paitsi, isommat tilat ovat mahdollistaneet kyllä koristelunkin.

Eikä kalenteri edelleenkään ole elämässäni asioiden muistamisen tai elämän, edes etäisen, hallinnan tae.

Lahopäisin terveisin, teidän AD/HD-tätinne Suvi