Perjantaipäiväkirja – Tia

Color A6 persikka saatu yhteistyönä Ajastolta.

Mitä mietinkään, perjantaipäiväkirja? Huomaan, että päiväkirjan kirjoittamisesta on aikaa ja se ei tule niin luonnostaan. Ennen päiväkirja kulki mukana, koska kirjoitin sitä kalenteriin sen edetessä, kalenterin ollessa päivä per sivu näkymällä. Ajatuksena on ollut monesti aloittaa päiväkirja erilliseen muistikirjaan, mutta se on edelleen ajatuksen tasolla. Tämä ylläpidon perjantaipäiväkirja antakoot buustia sille ajatukselle…

Mitä siis kuuluu? Jälleen on yksi vuosi vaihtunut ja arki perheessämme alkanut, lapsilla koulu sekä harrastukset. Sain jatkoa työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutus jatkuu. Pää on täynnä kysymyksiä siitä miten kuntoutus etenee ja että olenhan muistanut kaiken oleellisen. Nyt kuitenkin päällimmäisenä tavoitteena polven kuntouttava kuntoilu ja venyttely, itsestään hyvin huolehtiminen. Tälle tarvitseekin tehdä pikaisesti seurantataulukot, miten olen edennyt, jotta osaan vastata jatkossa fysioterapiassa kysymyksiin. Aloitin viime viikolla kävelylenkit naapurin kanssa. Ihan rauhaksiin mennään opetellen kävelemään oikein. Hitaasti mutta varmasti, kintut kipeinä treenistä.

Lukuharrastus jatkuu, hyvä minä. Muutama lukematon päivä on jo tälle vuodelle tullut, mutta silloin on migreeni vaivannut, joten annetaan anteeksi. On muuten rentouttava aivot narikkaan meininki, kuunnella äänikirjaa. Ja samalla olen saanut esimerkiksi Coloriin merkattua miehen koko vuoden työvuorot. Työpisteeni on ollut kaaoksessa ostettuani uuden työpöydän, joten paljon muuta tuunailua ei ole ollutkaan. Olen merkkaillut asiat ylös Coloriin vain kynällä. Inspiraatiota kyllä olisi, joten kun tavarat löytävät uudet paikkansa, en voi uskoa muuhun kuin tuunaustulvaan, heh.

Ostin myös Ajaston Project365 kalenteriin uudet sisällykset. Se on oivan kokoinen seurattaville trackereille ja päiväkirjamaisiin merkintöihin. Sopivasti tilaa ja renkaiden ansiosta sisällys muuttuu tarpeen mukaan. Odotan oikein, että pääsen taas siihen tilaan, että kalenteri on auki pöydällä ja voin päivittää sitä aina kun haluan. Tuunausrutiinit! Ainut tuunausrutiini tälle vuodelle on ollut Projectin lukuseuranta, se onkin koko ajan auki. Lisäksi olen tehnyt muutamat luku- ja menomerkinnät Coloriin.

Kyllä tämä kaaos tästä vielä tuunailuksi muuttuu! Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille.

-Tia

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Suvi

Moikkamoi! Tänään kerron oman kalenteriharrastukseni kulmakivistä tai ainakin, mitä ajattelen niiden olevan. Arki tuppaa usein viemään aikaa ja resursseja – työt haittaavat harrastusta, sanotaan. Mutta kun oikein pysähtyy miettimään, huomaa silti tekevänsä asioita joista tykkää, vaikka mittakaava onkin pienentynyt.

Ihan ensimmäinen kulmakiveni on muuntautuminen. Vaikka hamstraaminen ja hilloaminen ovat osittain jopa merkki järkkyvästä mielenterveydestäni, tykkään siitä, että minulla on yleensä vaihtoehtoja tarjolla, jos senhetkinen käytössä oleva kalenteri tai muistikirja ei tunnu toimivan arjessani. Olen huomannut että olen selkeästi kausi-ihminen ja opetellut myös hyväksymään sen. Siispä jemmassani on traveler’s notebook -kannet, rengasplannerin kannet ja muistikirjoja. En siis epäröi vaihtaa kalenteria, jos sen hetkinen tökkii.

Seuraava kulmakiveni on ehdottomasti poispyyhittävät kynät. Olin – ja olen edelleen – niin onnellinen, että Suomalaiseen kirjakauppaan tuli myyntiin korkillisia, poispyyhittäviä kuulakärkikyniä, joihin saa myöskin vaihtosäiliöitä ja värivaihtoehtoja on useampi. Pidän henkilökohtaisesti niistä enemmän kuin esimerkiksi Pilot Frixioneista. Kannan aina mukanani kahta tai kolmea eri väristä kynää, eri tyyppisten menojen ja tapahtumien merkkaamiseksi, vaikka varsinaista värikoodausta en yrityksestä huolimatta ole saanut vielä kunnolla käyntiin.

Aasinsiltana edelliseen, yksi tärkeimpiä juttuja kalenterissa on kynälenkki. Kahdessa viimeisimmässä kalenterissani ei ole ollut valmiina kynälenkkiä, joten olen hankkinut sellaisenkin Suomalaisesta kirjakaupasta – ilman moista lenksua kun on hyvin vaikeaa tulla toimeen ja edes yksi kynä on kokoajan saatavilla, kun ja jos loput kierivät pitkin kassinpohjaa.

Yksi tärkeimpiä viikkoaukeamaltani löytyviä asioita on viikkotracker jossa merkitsen ylös aina, kun olen muistanut ottaa lääkkeeni ja vitamiinini dosetista. Se on ehkä yksi hienoiten toimivia rutiinejani, pillerien ottaminen ja ruksin merkitseminen. Saan siitä outoa mielihyvää, ja valmiin trackerin katselu miellyttää minua joka sunnuntai. Lääkkeiden ja vitamiinien trackaaminen on myös kuitenkin helpoimmasta päästä toteutettavia asioita, ne kun vaikuttavat olennaisesti arkeen jos jäävät ottamatta.

Kalenteriharrastus itsessään on toki mielekästä puuhaa, mutta kivemmaksi sen tekee Kalenterimanian Facebook-ryhmä sekä YouTube-kanava, jolle minäkin teen videoita. Vaikka koronavuodet vetivät livetapaamiset ja muut minimiin, on ryhmässä ollut kiva viettää aikaa. Maniaperhe on siellä edelleen. Ja YouTube-videota tehdessäni saan aina yhden hetken kuukaudesta, jossa tuunaan ajatuksella ja rauhassa, jotta videossa on jotain katseltavaa muillekin. Someista mainittakoon vielä Kalenterimanian Twitter-tili, jota ylläpidän yhdessä ihanan Terhin kanssa.

Viimeisempänä mutten vähäisempänä mainitsen tarrakansioni, johon olen jo lähemmäs kaksi vuotta kerännyt pieniä, pääosin funktionaalisia tai koristeellisia tarroja.

Suvi