Searching for "Musteet"

Bujoilupisteeni

Esittelen teille bujopisteeni, tai siis työpisteeni, sillä käytän tätä myös muuhun (esimerkiksi töihini). Haaveissani on pyhittää jokin työpiste puhtaasti bujoilulle, ettei aina tarvitsisi siirtää tavaroita tai näppistä syrjään, kun askartelee, mutten vain ole vielä saanut aikaiseksi.
Suurin osa tarvikkeistani on löytänyt tiensä tähän työpöydälle tai lähettyville, vaikka paljon täytyy välillä tosiaan siirtää, jos haluaa kopioita/skannauksia ottaa (tulostimen päällinen on tehokäytössä). Käden ulottuvilla on kuitenkin niin muistikirjat, vihot, tarrat, leikkeet, leimasimet, paperit, kynät, liimat, teipit, osa washeista, sakset, postihinnasto ym.
Olen hankkinut pari erilaista pientä valokuva-albumia tarransäilytyskansioiksi. Ne pursuilevat, kun olen lykännyt yhteen taskuun monta samantyyppistä tarraa (linnut, kukat, juhlat, sääkuvat, muita eri ikoneita, kirjekuoret, taustakuvat, musiikki-, eläin-, sydän-, love-, perhos-, ihmisaiheiset jne.).
Tarvitsemani tarrat löytyvät näin nopeasti. Kun tarrat jakaa aiheittain, ei ole aavistustakaan, mistä setistä mikäkin tarra on tullut. Tilailen tarroja joka tapauksessa fiilispohjalta, niin en koe tätä isoksi ongelmaksi.
Hyllyltä löytyy vanhoja tarravihkoja (lapsuudenaikaisia, eli siis melkein 20 vuoden takaa), joiden sisältämissä tarroissa  tuntuu olevan vielä ytyä, sillä ne pysyvät Nuunan sivuissa kiinni. Lisäliimauksia ei ole tarvittu, ainakaan vielä. Isossa valkoisessa kirjekuoressa on isompia lehtileikkeitä, joita paloittelen bujoon vasta, kun tiedän, mihin ne haluan sovittaa. Niitäkin on tullut jo kerättyä jokunen. Bujoiluun liittyvää kirjallisuuttakin on ilmestynyt, sekä tekstausoppaita. Hyllyltä löytyy myös kokkausbujo (yhteinen miehen kanssa), puutarhapäiväkirja (aatoksena muuttaa sitä nyt enempi bujompaan suuntaan ensi kesänä), vanha omakirja, josta löytyy ajoittain päiväkirjamaisia kausia vuodesta 1995. Ehkä sekin tulee otettua bujokäyttöön vielä, kun sopiva tilaisuus tulee. Nykyään laittelen paljon päiväkirjamerkintöjä bujoon, joten erillistä päiväkirjaa en kaipaakaan. Lisäksi minulta löytyy talon huolto- ja remonttivihko (myös yhteinen miehen kanssa), edellisvuoden kalenteri, tyhjiä muistikirjoja, edellinen bujo (se ensimmäinen, hyvin rakas) jne. Muistikirjojen ja -vihkojen päällä on loota, johon kerään sopivia juttuja Happy Maileihin ja RAK-postiksi. Näin ne pysyvät helposti saatavilla.
Lokerikosta löytyy yksittäisiltä henkilöiltä ostamiani/saamiani washeja ja sampleja, kiiltokuva-arkkeja, joita en ole vielä
leikannut käyttöön, kiiltopapereita ja -kontaktimuovia ja sen sellaisia, mitä siihen nyt mahtuu. Sen vieressä on pieni tarrakone ja vanha vajavainen korttipakka, josta olen napannut kortteja, kun olen omista
washeistani kieputellut sampleja.
Hankkimani leimasimet ja leimasinmusteet kulkevat nyt pienessä sinkkivadissa, osa ilmatiiviissä pussukoissa, osa ilman. Kaikkia en ole vielä edes ehtinyt testaamaan. Bujo menee käytössä hieman mutkalle, kun sinne lisää paljon leikkeitä ja tarroja. Joskus leikkaan sivuista myös dutch-dooreja, joten kuoppia ja kohoumia tulee väistämättä. Epätasainem pohja ei ole helpoin leimattavaksi. Enemmän leimoja onkin tullut käytettyä muille lähteviin kirjekuoriin kuin bujooni.
Käytän paljon lehdistä ja mainoksista, tuotepakkauksista ja ties mistä, leikattuja kuvia, niin reunuksiksi washien tapaan, kuin kulmakuvina tai itsenäisinä kuvina tilanteen mukaan. Olen järjestellyt näitä valmiiksi leikattuja kuvia aiheittain kirjekuoriin, joista ne on nopea napata tarvittaessa sivuille. Samassa lootassa on myös leikatut kiiltokuvat ja vasemmalla metallirasiassa valmiita die cutseja, joita on tullut ostettua tai saatua vaihdoissa.
Myös kynäni ovat nopeasti käden ulottuvilla, ja niitä toinen kissoistani toisinaan kantelee ympäri asuntoa jostain syystä. Ehkä pitäisi löytää näille joku parempi, turvallisempi paikka, en vain ole keksinyt vielä, mikä se olisi. Noita kaksipäisiä tusseja ja pensselikyniä minulla on laatikossa, mutta jos sen laittaa kyniä täyteen, ei sieltä enää löydä sitä, mitä hakee. En siis halua siirtää pöydällä olevia kyniä sinne. Mietinnässä tämä. Ja käytössä eniten väreistä puukynät ja kirjoitukseen kaksi mysteerikynää, jotka mieheni on joskus ostanut. Niistä on nimitieto kulunut pois.
En ole ennen säästellyt mainoksia, mitä postilootaamme on ilmestynyt, vaan ne on menneet kierrätykseen tai takansytykkeiksi samoin tein. Nykyään tulee nämä säilöttyä, kunnes tulee aikaa ja energiaa leikellä ne
bujoilua silmällä pitäen. Kuvassa siis Nuunani alla.
Leikattuja leikkeitä löytyy lisää kahdesta kannellisesta pahvilaatikosta, joissa on karkeasti vain sivuilta napattuja juttuja, joita leikkaan tarkemmin kun into iskee, tai kun tarvitsen niitä johonkin. Toisessa on vain
eläinaiheisia juttuja ja toisessa sitten kaikki muut. Aloittaessani ajattelin, että nämähän täyttyvät alta aikayksikön, mutta on niissä vielä tilaa, hiukan.
Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisemmäksi ovat washit. Näitä erilaisia ihania washeja on tosiaan kertynyt ja ne ovat omissa lokeroissaan joko värin tai aiheen mukaisesti järjestettyinä. Näihin ei tunnu kyllästyvän koskaan, vaikkei niitä kuitenkaan osaa käyttää oikeasti loppuun asti, kun ei raaski. Heh! Näitä lokerikkoja en enää saanut pisteeseeni mahtumaan, vaan ne täytyy aina käydä hakemassa toisaalta, mutta on se nyt näinkin jotenkin toiminut. Jos saisin siirrettyä nykyisestä pisteestä kaikki muut tavarat pois, tulisi näillekin kyllä tilaa. Paljon -isi-muotoja tässä oli vielä. Mutta pääasiassa olen bujoilupisteeseeni tyytyväinen. Alkuhankintoja tuli tehtyä viime syksyllä ja nyt tilanne on se, ettei tarpeita pahemmin enää ole. Minulla on jopa nykyisen Nuunan jälkeen tuleva muistivihko, Lettu jo odottamassa aloittajaansa. Ehkä minulle tulee toiste vielä vähän erilainen piste, sitten kun muokkauksia ehtii tekemään. Onhan tämäkin jo tässä rakentunut melkoisesti, kun bujoilun vasta viime elokuussa aloitin. Enkä kokenut tässä olevan liikaa tyhjää tilaa tätä aikaa ennenkään. Niin ne vain ovat paikkansa löytäneet kaikki tavarat.

Oikein innostavaa ja iloista kesänodotusta kaikille kalenterimaanikoille!

T. Bujoileva Birgit

Päivä kerrallaan – Carpe Diem päiväkirjana

Hopsansaa täällä Ruut kalenterimanian ylläpidosta toivottelee hyvää uutta vuotta kaikille! Se olisi uusi vuosi ja uudet kujeet. Ennen kuin mennään uuden vuoden kujeisiin, katsellaan hetki vanhoja päiväkirjoja.

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. Lapsena päiväkirjaksi kävi oikeastaan mikä vaan kovakantinen vihko. Olen kirjoittanut päiväkirjaa viivallisiin ja tyhjiin vihkoihin. Sittemmin olen tykästynyt kauniskantisiin luomuksiin, jotka inspiroivat ja motivoivat kirjoittamaan. Muutaman vuoden tuunasin päiväkirjojen kansia decoupage- eli serviettitekniikalla.

Kalenterimania on vaikuttanut kalenterivalintojen lisäksi myös päiväkirjan valintaan. Vuosi sitten kalenterimanian alkuhuumassa päädyin ostamaan itselleni Carpe Diemin vaaleanpunaisen Reset girl -version A5 koossa. Reset girl on vertikaalinen eli siinä on pystysarakkeet. Carpe Diem on tunnettu etenkin hyvästä paperin laadusta. Paperi on vahvaa eikä päästä oikeastaan mitään tusseja läpi. Rakastuin siis ennen kaikkea Carpe Diemin laatuun. Jossakin vaiheessa vaaleanpunaiset kannet alkoivat tökkiä liikaa ja vaihdoin ne keltaisiksi.

Epäilin aluksi suuresti voisiko päivän mietteet mahtua niin pieneen tilaan. Yllätyksekseni mahtuivat. Toisaalta ruudun koko laittaa miettimään, mitä päivästään haluaa kirjoittaa ylös ja taisi siinä käsialakin harjaantua, kun ei voinut kirjottaa kovin isosti.

Carpe diem mahdollistaa kaikenlaisen koristelun ja vahvan paperinsa ansioista edes leimamusteet (ainakaan distress inkit) eivät tule läpi paperista. Minun elämänrytmiini sopi paremmin koristella viikot etukäteen mutta toisinaan tuntui etteivät koristelut oikein kuvanneet viikon fiilistä.

En pidä muutoksista ja minua surettaakin, että hyvin päiväkirjana palvellut Carpe Diem tuli tiensä päähän ja joudun nyt miettimään uutta vaihtoehtoa. Mietin pitkään jatkaisinko päiväkirjan pitoa tavalliseen viivoitettuun muistikirjaan, ostaisinko uudet sisälmykset Carpe Diemiin vai kokeilisinko jotakin uutta.

Päädyin valitsemaan tälle ja oikeastaan seuraaville viidelle vuodelle Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirjan. Pidän Leuchtturmin laadusta, paperin kellertävyydestä ja kovista kansista. Lisäksi minua kiehtoo että päiväkirja kestää monta vuotta ja mahdollistaa elämän katsomisen pitkällä aikavälillä. Odotan innolla sen saapumista Se hämeenpuiston vihkokaupasta.

– Ruut