Searching for "teipit"

Keväistä kalenterifiilistelyä

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää toukokuun ensimmäistä maanantaita. Vihdoin viimein tuntuu ja säiden puolesta alkaa näyttämään keväältä lukemattomista aiemmin koetuista takatalvista huolimatta. Pikkuhiljaa kalenterinikin aukeamat alkavat kääntymään kohti kevättä, kun sivujen reunoja koristavat värikkäät washiteipit. Kalenterimerkintöjä tehdessäni tulen tarttuneeksi huomattavasti kirkkaampaan kynään, kuin vaikka kuukausi sitten. Tulevia kuukausiaukeamiakin selailen lähes päivittäin kesäsuunnitelmia tehdessäni.

En voikaan olla jo hieman etukäteisfiilistelemättä syksyn lukuvuosikalentereita, vaikka tällä hetkellä käytössäni olevaa kalenteriakin on vielä useampi kuukausi jäljellä. Kuten aiemmissa postauksissani olen maininnut vuoteni alkaa syksystä ja odotan innostuneen jännittyneenä seuraavan mahdollisen yhteistyökalenterin saapumista. Uuden kalenterin kannen silittelyä ja sivujen hypistelyä ei voita kovinkaan monia asia maailmassa.

Kuinka paljon aikaisemmin alat tunnelmoimaan tulevaa kalenteriasi? Valmisteletko aukemia huomattavasti etukäteen vai toteutatko päiviäsi tarkasti aikajärjestyksessä? Jatketaan aiheesta keskustelua ryhmän puolella. Kivaa alkanutta viikkoa juuri sinulle!

Terveisin Aliisa

Plan with kolmevuotias

Helou helou helou! Ryhmässä jo yhden kuvan tämän aukeaman aloitusvaiheesta julkaisinkin, ja täältä pesee lisää tuunaustodistusaineisto-kuvia postauksen kera. Huhtikuun alkupuolelta löytyi siis taannoin kalenteristani tyhjä viikkoaukeama, jonka annoin lapseni (liki) vapain käsin tuunata. Tarvittiin kuulemma kyniä, tarroja ja pitkiä tarroja, joten niitä kaivelin esille. Pitkien tarrojen oletin tarkoittavan washiteippejä, ja ainakin ne tuntuivat tarvikkeina taiteilijalle kelpaavan.

Alkuun oli selkeästi tärkeää aloittaa kynillä. Pohjakerrokseksi ensimmäinen sivu saikin koristeeksi muotokuvat meidän perheemme jäsenistä. Myöhemmin kaikki 3 hahmoa kyllä peittyivät liki kokonaan washin, eli siis ”laastarin”, alle. Missä lie suuronnettomuudessa olivat raukat olleet…

Washia ja kynäilyä lisäiltiinkin seuraavaksi vuorotellen sivuille, kunnes oli aika viimeistellä sivut tarroilla. Kunniapaikalle pääsi lapsen lääkäristä palkinnoksi saamista tarroista toinen, ja kieltämättä hieman meinasin liikuttua kun noin suuri aarre luovutettiinkin äidin kalenterin koristeeksi.

Tarkkaa oli se, että pilvi- ja aurinkotarrat menivät ehdottomasti yläreunaan. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos yhtäkkiä pilvenhattarainen keikkuisi maantasossa, jestas sentään! Koristelumestari olisi halunnut palavasti saada aukeamalle norsu-tarran, mutta valitettavasti allekirjoittaneen jemmoista ei sellaista löytynyt. Päädyimme lopulta kuitenkin sovussa kompromissiin eläintarrasta ja orava kelpasi.

Tälläisissä lennokkaan runsaissa tunnelmissa siis elin kalenterin kanssa viime kuun alussa. Yllättävänkin paljon jäi vielä kirjoitustilaakin – ainakin työvuorot mahduin merkitsemään!

-Inka