Searching for "kirjansidonta"

Anskun haitarikirja

Olin viikonlopulla 8.-9.1. kalligrafian perusopintojen Materiaaliopin kurssilla ja siellä teimme halutessamme haitarikirjaa. Opettajana Pauliina Yliniitty, jolta ohjeetkin ovat.  Oma kirjani on vielä alkuvaiheessa, mutta tässä siis kuvia ja teko-ohjeita. 


Kirjani aukeamat ovat A4-kokoa, jolloin sivu on kokoa A5. Olen saanut taitoksista siistit taittoluun avulla nuuttaamalla (kirjojeni sivut ovat 250g Bristolin jotain kartonkia). Jos kirjan tekee paperista, niin silloin taitos onnistuu hyvin ihan käsipelilläkin. Muistathan aloittaa taitoksen aina taitoksen keskikohdasta reunoja kohti, näin siitä tulee siistimpi!


1. Mieti siis aluksi, minkäkokoisen kirjan haluat. Jos haluat, että sivun koko on A4, silloin aukeamapaperi / -kartonki on A3.


2. Aukeamasta tulee kaksi sivua. Taita aukeamapaperi vihkon muotoon, eli puoliksi. Taittele niin monta paperia kuin haluat aukeamia. Minulla sivuja tulee kaksitoista, joten taittelin kuusi arkkia. Jos taitos on epätasainen tai paperi/kartonki murtuu, silloin todennäköisesti paperisi kuitusuunta on poikittain ja se aiheuttaa murtumisen. Tässä taittoluu toimii hyvänä apuna! Itsellänikin kuitusuunta on poikittain, ja taittoluu pelasti. 


3. Haitarin sivut yhdistetään kuvassa näkyvällä tavalla pienen suikaleen avulla. Aseta sivujen reunat vastakkain (eli kahden eri aukeaman yksien sivujen reunat; toisessa aukeamassa oikean sivun reuna yhdistetään toisen aukeaman vasemman sivun reunaan). Tässä voi apuna käyttää klemmareita, pieniä paperipuristimia jne. Suikale on leveydeltään 2 cm, jolloin kummankin aukeaman puolelle suikaletta tulee 1 cm. Suosittelen hieman leveämpää suikaletta, noin kapeaa on vähän hankalaa liimata. Huom! Siistin liimausjäljen saadaksesi tulisi kirjan sivujen ja suikaleen kuitusuunta olla samoin päin. Jos siis sivujesi kuitusuunta on poikittain niinkuin minulla, suikaleenkin kuitusuunnan tulee olla poikittain. Näin suikale ei väänny kuprulle tai kieroon.


4. Yhdistä tällä tavoin aukeamien sivuja kunnes sinulla on niin monisivuinen haitarikirja kuin haluat.


5. Laita kirja hyvän painon alle kuivumaan ainakin vuorokaudeksi. 


Liimaksi suosittelisin kirjansidontaliimaa, jonka voit tehdä myös itse: kaksi osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja. Lämmitä kattilassa koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Anna jäähtyä hieman ja kumoa haluamaasi säilytysastiaan. Käytä jäähtyneenä. Itse tein seuraavalla suhteella: 2½ dl vettä, ja pari rkl jauhoja. Siitä tuli pieni pakasterasiallinen, eli todella paljon. Kurssikaveri kertoi, että kun liimaa säilyttää kannellisessa astiassa, se ei pääse kuivumaan. Sitten kun rupeaa homehtumaan, voi heittää pois.


Kannen teen paksusta kartongista, jonka päällystän skräppipaperilla. Tästä voin laittaa ohjeet myöhemmin, kun saan kannen tehdyksi. Kansikartongiksi sopii hyvin vaikka jonkin piirustuspaperilehtiön takakansi.


Toivottavasti ohjeista saa selkoa ja niistä on iloa monelle!

-Ansku

Tarrojen säilytys

Jokainen askartelija ja tuunaaja taatusti tietää sekä ymmärtää miten tarroja (jostain) vain kerääntyy. Ajan myötä ne valtaavat sen pienen laatikon mihin ne aikaisemmin sopivat passelisti, ja sen jälkeen niitä löytyykin kaikkialta. Näin ainakin kävi itselleni. Yritin löytää hyviä keinoja säilyttää tarrojani kätevästi, mutta myös nätisti. Kokeilin kirjekuoria, muovitaskuja, haitarikansioita ja mitä vielä, ilman tyytyväisyydentunnetta. Elän myös todella pienellä budjetilla, joten ratkaisun täytyi olla myös edullinen. Vihdoinkin ne omat järjestelykeinot löytyivät, ja tässä niistä nyt kolme!

Se perinteinen tarravihko! Kuinka monella meistä oli sellainen lapsena? Synnyin 90-luvun puolella, ja minun ala-asteaikoinani ei ollut epätavallista nähdä luokka välitunnin jälkeen kaaoksessa, kun tarroja, geelikyniä tai eläinkuvioisia pyyhekumeja vaihdeltiin. Tarravihko tuntui kuuluvan meistä jokaisen koulurepun perustarvikkeisiin.

Silikonipäällysteiset sivut mahdollistavat tarrojen keräilyn ja säilyttämisen ilman tarrapinnan menettämistä. Hintaa olen halvimmillaan nähnyt näillä olevan 2-5€. Valikoimaa tarravihkoille tuntuu olevan todella suppeasti, mutta älä huoli! Askartelija voi napata pari arkkia leivinpaperia ja askarrella oman tarravihkonsa. Kyllä, luit oikein. Leivinpaperi on lähes yhtä hyvää kuin silikonipäällysteinen paperi, mutta suosittelen testaamaan toimiiko sinun leivinpaperisi tähän tarkoitukseen. Testaa jollain vähemmän mieluisalla tarralla.

Kuvassa näkyvä tarravihko on useammasta tarravihkosta askarreltu. Kooksi muokkautui A6, mikä on itselleni sopiva. Kiinnitystapana käytin kirjansidontaa johon löytyy youtubestakin mainiot ohjeet hakusanalla ”book binding”.

Albumit! Ne ovat mahtavia A6- ja A7-kokoisten arkkien säilyttämiseen. Olen käyttänyt tavallisia valokuva-albumeja, mutta löydettyäni nämä MUJIn PP-valokuva- ja postikorttialbumit, vaihdoin niihin.

Albumeihin mahtuu iso läjä tarroja. Taskuja on 60 kappaletta, ja ne on jaettu neljään osioon 15 sivun nipuissa. Taskut ovat 12 cm leveitä, joten isompia arkkeja joutuu hieman kaventamaan tai leikkaamaan puoliksi. Taskut ovat ylhäältä auki, joten arkkien pituudella ei ole niin väliä. Albumeilla on hintaa 2,50€/kpl.

No mites sitten irralliset tarrat? Sivukysymys, MISTÄ NIITÄ EDES KERÄÄNTYY? Aloitat yhdestä ja päädyt 100 kappaleeseen. Tähän mainio säilytyskeino (ja jopa helppo kuljetettava) on tämä Clas Ohlsonilta ostamani CoCraftin säilytyslaatikko. Kokoja on useampia, mutta itselleni ostin tämän pienimmän koon. Hintaa oli 3,49€ ja kuten näkyy, tarroja mahtuu paljon. Säilytyslaatikko on läpikotaisin läpinäkyvä, joten näet hyvin missä mitkäkin tarrat ovat. Laatikolla on kansi hyvällä sulkumekanismilla, joten sitä on turvallista kantaa vaikka miitteihin laukussa mukana. Korkeutta on 5,2cm eli miksei sopisi jopa teippien säilytykseen.

Olen erittäin tyytyväinen näihin säilytysratkaisuihini, koska ne eivät maksaneet paljoa, mutta sopivat silti sisustukseen ja ovat helposti saatavilla askartelupöytäni äärellä. Toivottavasti sait tästä inspiraatiota omien tarrojesi järjestelyyn!

Jäsen kuittaa.

-Roosa