Searching for "kalenterimatka"

Vuosien kalenterimatkasta kalenterirauhaan

Todellinen kalenteriharrastukseni alkoi, kun silmiini osui juttuartikkeli bullet journalista. Googletin heti että niinkun mitä että?! Sehän osui ja upposi kerrasta. Niiden googlailujen tuloksista löytyi myös Kalenteriamanian blogisivut ja Facebook-ryhmä. Googlettelut jatkui ja Leuchtturm löytyi sekä Sandyn ihana Se Hämeenpuiston Vihkokauppa.

Sen jälkeen se on ollu menoa se kalenteriharrastuksessa. Ja tästäkin on jo… APUA! Seitsemän vuotta tulee täyteen myöhemmin tänä keväänä. Ensimmäiset kalenterit on olleet ala-asteen viimesillä luokilla. Yläasteella oli Suosikin ja Demin koululaiskalenterit. Sillon kalenteriin laitettiin ylös Tapparan pelit, koulun kokeet ja niiden arvosanat. Yläasteella saatto olla merkintöjä ”p**ka päivä!” sillon tällön. Nykyään käytän kyseisestä päivästä merkintää ”AAARGH!” tai toinen lempparini on ”ärrimurri-päivä/viikko”. Manian alussa kalenteri toimi päiväkirjana. Siihen ei tullut mitään oikeasti henkilökohtasta vaan yleisiä fiiliksiä, kuultuja lausahduksia, pieniä muistiinpanoja päivästä. Tänä vuonna maaliskuussa sain ensimmäisen päiväkirjan täyteen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Maksimissaan oli viiden päivän taukoja kirjottamisessa, mutta ei haittaa. Siihen on kirjotettu sillon kun on siltä tuntunu.

Olen aina rakastanut kaikkee kynätilpehööriä. Tampereen Nekalassa oli aikoinaan Löytöliiteri (ehkä on vieläkin). Ei tienny miten päin olisi pyörinyt ja mitä olisi ostanut, kun kaikki oli niin ihania. Nykyäänkin sokaistun kaikista ihanista kynistä ja pikkuvihkosista. Ja tänä päivänä kynällä on väliä. Ei saa olla sitä eikä tota, mutta ehdottomasti pitää olla tämä. Ja niitä kyniähän sitten löytyy. Alussa riitti yksi penaali, jossa oli kaikki tarpeellinen. Valmiiksi löytyi jo Stabilon tusseja, finelinereitä, puuväritkin oli ahkerassa käytössä. Ja ihan perus kuulakärkikynä. Nykyään penaaleja löytyy 2-3 ja silti joudun puljaileen mitä kyniä millonkin pidän niissä. Just nyt NE kynät on Pigman Micronit eri kokosina ja ohutkärkiset geelikynät, esim. Iconicin non-slip grip 0.38 ja mild gel pen 0.38. Kuulakärkikynät on ihan out.

Muistikirjoja on tullut hankittua aika monta vuosien aikana. Ja aina kaupasta kotiutuu uusi ihana. Tällä hetkellä käytössä on viisi eri muistikirjaa: urheilubujo, puutarhabujo, laulujen sanat -skräppikirja, commonplace book ja kalenteri. Ensi vuonna toivottavasti saan tämän kirjamäärän kahteen tai kolmeen, kun kokeilen bujoa tauon jälkeen. Ekan bujon tein random muistikirjaan, koska heti sitä piti kokeilla. Siitä tuli sen näkönen niin kun olis juostessa tehty, koska ei vielä tiennyt mitä siihen halusi ja oli vähän sekasin kaikista jutuista mitä siihen voisi laittaa. Nykyään on jo selkee visio mitä siihen tarvitsen ja mitä en.

Muistikirjallakin on jo tietyt kriteerit, mutta näistä joustan enempi kun kynistä. Alussa käytin perus ruutuvihkoja ja random muistikirjoja. Sitten löysin Leuchtturmin. Siinä on ihana paperi: ohut ja ghostaa (mutta ei vuoda läpi), käytettyjen sivujen rapina (tätä hoen joka väliin) ja aukeaa flätiksi niin, että pysyy itestään auki. Välillä kokeilen muitakin muistikirjoja, mutta aina tulee palattua Leuchtturmiin. Nyt kokeiluvuoroaan odottaa Midorin A6, Nuppu Printin ja Talens Art Creationin muistikirjat.

Tarrat ja etenkin washit olen löytäny vasta Kalenterimanian myötä. Kaikki ihanat toiminnalliset ja deco-tarrat alkoi koristamaan kalenteriani. Washejakin hankin alussa jonkun verran, mutta en osannu käyttää niitä. Vasta nyt reilu vuoden aikana olen oppinu tykkäämään ja käyttämään teippejä. Ruutuwashit on tällä hetkellä IN! Tänä vuonna löysin PET-teipit, ja niistä on tullut uusi ihanuus harrastukseen. Tavallisia tarroja ei juurikaan tule käytettyä.

Monien kokeilujen jälkeen koen löytäneeni kalenterirauhan. Koko viime vuoden pidin commonplace bookia ja Letun Weekly & Notebookia, ja se tuntui toimivan itellä. Bullet Journaliin nämä molemmat saa yhdistettyä: ”Koko elämä yksissä kansissa”. Ja sitä yritän ensi vuonna.

Onnea kalenterirauhan etsintään ja aurinkoista kesän odotusta!
T: Johanna

Helmin kalenterimatka

Tervehdys! Tässä tulee rivijäsen Helmin ensimmäinen blogipostaus! Olen Helsingissä asuva sosiaaliduunari, ja liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään joskus reilu vuosi sitten.

Olen harrastanut paperiaskartelua ja kuvataidejuttuja lapsesta asti, ja kaikenlainen näpertely on aina ollut tärkeä osa elämääni. Tarrojen länttäily on kivaa, enkä ole järin suuruudenhullu lopputulosten suhteen. Kohtahan on käännettävä taas uusi viikkoaukeama! Tulee tosin valtavan hyvä mieli siitä, että saan positiivista palautetta, ja kenties rohkaistua muitakin kokeilemaan uusia tekniikoita! Aikuisiällä voi löytää uusia terveellisiä tapoja päästellä höyryjä ja jäsennellä päänsisäistä kohinaa, ja tässä sitä nyt olisi. Kalenteri on täydellinen alusta matalan kynnyksen taiteilulle, koska lähtökohtaisesti sen parissa ei tarvitse miettiä säilytysratkaisuja itse ”teoksille”, ne sattuvat vain asumaan ajanhallintavälineen kansissa.

Askartelulla hoidan siis mielenterveyttäni ja teen sitä omilla ehdoillani ja hellästi vaalimilla materiaaleillani. Aikaisemmin askartelin huvikseni lähinnä kollaasimaisia kortteja lehdistä leikellyistä kuvista ja teksteistä. Vaihtelin niitä ystäväni kanssa kirjeitse, ja luokittelisin tekeleemme genreen shitpost tai dada, sellaista, jossa ei ole muuta sanomaa kuin visuaalinen ja tekstuaalinen hassuttelu. Kuvat lienevät epäsopivia, sillä lempiaiheemme liittyivät aina politiikkaan, alapääjuttuihin, päihteisiin ja jumalanpilkkaan. En kehtaa sanoa kollaasejamme punktyylisiksi, mutta haastan mielelläni auktoriteetteja, kapitalismia ja normeja niin arjessa kuin taiteessanikin.

Kalenteria olen pitänyt kouluajoista lähtien joka vuosi. Lukuvuosikalentereita kertyi, ja aloin lukiossa tuunailla niiden kansia mieluisiksi. Tuli yliopistokalenterit ja sitten ammattiliiton ihanan kompaktit kierrekansialmanakat. Pandemian alussa elvyttelin askarteluharrastustani, ja väsäilin zineä, johon kokosin fiiliksiä ja työttömyysahdistusta. Löysin Etsyn, josta saisi ikonitarroja, joita voisi käyttää päivittäin omassa kalenterissa. Siis tarrojen liimailua, päivittäin? Kyllä kiitos! Aloin seurata ehkä Instagramissa jotakuta tarravalmistajaa, ja jostain löysin ehkä maininnan Kalenterimania-ryhmästä. Kuka tietää mitä kävi! Riemastuin, kun opin että on olemassa suuri ryhmä muitakin aikuisia, jotka rakastavat tarroja ja koristeteippejä! Ja kaikenlaisissa Facebook-ryhmissä sitä nyt ollaan.

Tällä hetkellä pidän kahta kalenteria: A5-kokoinen on kotikäytössä ja A6-kokoista kannan repussani töissä ja reissun päällä. Hommasin molemmat kirpputoreilta. En ole merkkiuskollinen enkä haluaisi kaupallisuuden olevan ehtona ajanhallinnalleni. Seuraan kalentereissa menojani ja kaikkea sellaista, mitä haluan muistaa. Eli ihan arkisia missä olin mitä tein kenen kanssa -juttuja, koska lähimuistini on käyttökelvoton ilman kirjallisia lähteitä. Siksi kotikalenterini on myös pienimuotoinen päiväkirja, johon kirjoitan päivistäni jälkikäteen. Usein loppuviikko jää sisällöltään höttöisemmäksi, mikä on myös hassu ilmiö. Mitä enemmän vapaa-aikaa minulla on, sitä vähemmän raportoin mistään.

Koristelen viikkoaukeamat pari kuukautta etukäteen. Pyrin tekemään samanlaisen tematiikan ja värimaailman kullekin viikolle molempiin kalentereihin, jotta hahmotan päässäni ajankulun järkevästi. Käytän siis samoja papereita, tarroja, washeja ja kenties tusseja. Visuaalinen yhdenmukaisuus auttaa hurjasti! Rakastan värejä, ja minusta tuntuu, että fuskaan, jos en käytä vuoden aikana tarpeeksi kaikkia sateenkaaren värejä, mustan ja valkoisen ja ruskean sävyjä unohtamatta.

Olen tehnyt näissä almanakoissa pohjat tyhjille aukeamille jaottelemalla ne ensin viikonpäiviin ja päiväämällä sitten viikonpäivät ja päivämäärät ensin kynällä, sitten tarroilla. Jaan päivien rajat eri tavoilla, joskus piirrän viivat tussilla tai mustekynällä, toisinaan käytän pohjalla kivoja papereita taktisesti erottamaan päivät toisistaan. Washiteipit ovat hyviä myös viivoittamisessa koristelun ohella. Boksitarrat antavat kirjoituspohjaa täyteen koristelluilla sivuilla. Leikkelen myös kaikenlaisista esitteistä ja lasten tieto- ja satukirjoista kuvia koristeiksi; ne ovat litteämpiä ja tarttuvat paperiliimalla paremmin kuin valmiit die cut -kuviot, jotka tarvitsevat sivun paksuutta lisäävää kaksipuoleista teippiä. Kuvien etsiminen on yksi hauskimpia juttuja askartelussa.

Palataan taas, olisi mukava jakaa projektikuvia täällä toistekin. Ihana lukea ja nähdä muiden tekstejä ja kalentereita, saan sisällöistänne paljon inspiraatiota! Voimaa ja valoa ja piristäviä happy maileja kaikkien syksyyn! 🙂

-Helmi