Avainsana: ajasto ark

Kuinkas sitten kävikään

On kulunut viisi kuukautta siitä, kun otin käyttööni Ajaston Ark-kalenterin. Aukeamat on tuunattu milloin milläkin ja niitä on ollut esillä täällä blogissa ja ryhmässäkin, ihan tähänkin päivään saakka! Tämä on miltei kahden ja puolen vuoden mania-aikani ennätys, sillä kertaakaan en ole näin pitkään käyttänyt yhtä ja samaa kalenteria. Kunnes koitti kesälomaani edeltävät, pitkät päivät. Posti toi minulle kotiin yhden pitkäksi menneen nukkumaanmenon tulokset: mini-kokoisen Personal plannerin vihon pelkillä pistesivuilla. Niinpä kesälomani ajan olen tehnyt bujoa, jonka sisällöstä on jo yksi Youtube-videokin. Tässä ajan kuluessa myös Ajaston Doodle ehti pyörähtää käyntiin… Olin juuri julistamassa kalenterirauhaa, ilmeisesti vain rikkoakseni sen samantien.

Doodle on kiehtonut minua saapumisestaan asti: siinä on vertikaalinen näkymä, jonka kanssa olen tullut hyvin sinuiksi jo keväällä Arkiin siirryttyäni. Kannet miellyttävät minua luonnonläheisyydellään ja kalenterin koko on sopiva. Sitten sain päähäni, että jonkinlaiset ekstrakannet suojaksi olisi kiva olla. Päädyin tilaamaan netistä Ted Bakerin A5-kokoisen vetoketjukansion. Siihen mahtuu kalenterin lisäksi kynä ja sisäkannen taskuun myös tarra-arkkeja mukaan. Vaikka kannet lisäävät heti kalenterin kokoa, olen niin rakastunut niiden pehmeyteen ja tyttömäisyyteen ettei se haittaa minua ollekaan. Tähän mennessä olen kerennyt tuunata Doodleen jo muutaman viikon, ja ainakin näin lomalla myös Ark on edelleen ajantasainen. Minibujoon olen esimerkiksi kerännyt muistoja ja tärppitietoa lomakohteistani.

Luulenpa, että vasta arki näyttää mitä jää käyttöön ja mitä pöytälaatikkoon. Minibujon epäilen vahvasti olevan kuuma lomaromanssi, vaikka sen tekemisestä olenkin nauttinut enemmän kuin pitkään aikaan. Tämän postauksen ilmestyttyä lähden lyhyelle matkalle länsinaapuriin Ruotsiin ja sielläkin on kyllä kohteita, joissa tätä pakkaa voi vielä mukavasti sekoittaa. Yksi asia on varma – syksy on tulossa, mutta nautitaan nyt vielä kesästä.

Aurinkoisin terveisin, Suvi

Pari sanaa kalenterirauhasta

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle! Kirjoittelen tänään teille kalenterirauhan olemisesta ja olemattomuudesta. Kuten jotkut ehkä muistavat aivan maniani alkutaipaleilta saakka, olen vaihtanut kalenteria useammin kuin sukkia. On ollut myös hetkiä, kun en ole tiennyt lainkaan, missä kansissa ja miten olisin alkuunkaan. Elämä on saattanut ravistella kovinkin, mutta yksi on kuitenkin pysynyt – maniaperhe.

Oma tilanteeni on huomattavasti tasaantunut. Olen viihtynyt jo maaliskuusta asti Arkissani, eikä vaihto edelleenkään tunnu tarpeelliselta. Ylimääräisistä vihoistaan huolimatta halusin kuitenkin kesäksi jotain spesiaalia, ja niimpä otin Diariostani kannet ja yhdistelin erilaisista Happy Planner Mineistä ja -lisäosista itselleni kesäkirjan.

Kesäkirjassani on muistiinpanotilaa sekä kalenterisivut heinä- ja elokuulle. Olen aloittanut kirjan täyttöä myös syvällisemmältä kantilta ja pohtinut elämääni erään korttipakan kautta. Tarkoitus olisi, että kesän lopuksi olisin oppinut itsestäni jotain uutta ja kerännyt rakkaimmat muistot talteen kansien väliin.

Lisäksi elämässäni on edelleen ihana, upea Project365 joka on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle. Juuri nyt tämä edellä mainittu kahden kombinaatio on liian helppo: molemmat, sekä hybridi-Diario sekä Ark matkustavat todella helposti laukun pohjalla, mutta Project365 odottaa Råskog-kärryni ylimmässä korissa päivää parempaa. Project365 on ollut loistava alusta kokeilla kaikkea uutta ja maalata isolla pensselillä. Elämäntilanne on kuitenkin vaihdellut niin, että aina ei riitä maalia tälle isolle pensselille.

Miten tähän on sitten tultu? Jotta kalenterirauhan voi lopulta löytää, tulee itselleen etsiä Sitä Oikeaa niin kauan, että loksahtaa. Minun on tarvinnut kokeilla ensin kaikkien merkkien kaikki koot: Mambin classic, rengaskalenterien A5, personal-kokoisia rengaskalentereita, passport-kokoa, Traveler’s notebookista standardia, personalia ja passportia. Tähän lisäksi vielä bujoilu, jota tein yllättävän pitkään. Kun sopiva, mukana kulkeva koko löytyi, piti löytää itselle sopiva viikkoleiska. Olen kokeillut bujon myötä vaikka mitä sekametelisoppaa sekä täysin perus horisontaali– sekä vertikaalinäkymiä. Tämä prosessi vei itseltäni rahaa ja aikaa, mutta nyt kun se on ohi, voi huokaista. Sama homma on tuunaustarvikkeissa ja tuunaustyylin löytymisessä, ne ovat oma taiteenlajinsa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että pitkä ja vaihderikas matka kalenterien parissa on kuljettu ja viimein se on täällä – minun kalenterirauhani, ainakin tänään.

Iloista loppuviikkoa jokaiselle,

terkuin Suvi