Avainsana: ajatuksia harrastuksesta

Harrastuksen haasteet – Laura

Kun kuulin tästä haasteesta, ajattelin ensimmäisenä että eihän tässä harrastuksessa ole haasteita. Tämähän on niin ihana harrastus! Mutta toki kaikessa aina on niitä haastavampiakin puolia.

Minulla haastavia asioita on loppupelissä muutama. Sopivan ajan ottaminen harrastukselle sekä oman tyylin löytäminen, ja siinä pysyminen. Aika on oikeastaan sellainen, että se tuntuu olevan kortilla nyt kaiken suhteen, joten se on melko yleisluontoinen ongelma. En osaa pikatuunata juuri ollenkaan, vaan uppoan aina pitkäksi toviksi plannerin pariin. Ja kun aikaa ei ole, tämä on haastavaa. Tahtoisin tehdä viikon aina etukäteen. Jälkikäteen tuunaaminen tuntuu vaikealle ja jos viikko on jo menossa, en osaa olla jos en ole tehnyt viikkoaukeamaa. Niimpä pyrin järjestämään ajan plannerointiin aina lauantaina tai sunnuntaina.

Oma tyyli sitten, se on ollut haastavampi. Markkinoilla on niin paljon kaikkea ihanaa, ja koko ajan tulee uusia juttuja ja ideoita. Minulla on vahvasti oma tyyli, mikä sitten loppupeleissä toimii, mutta silti olen hairahtanut monesti! Joku ihana teippi tai tarravihko, ihastun ja ostan, vaikka se ei olisi minun tyyliä ollenkaan. Saatan käyttää niitä muutaman kerran ja sitten palaan tuttuun tyyliin. Toki tykkään vaihdella ja kokeilla, mutta on pitänyt opetella rauhoittumista oman tyyliin ääreen. Ettei niitä hutiostoja olisi sitten laatikot täynnä. Olenkin nyt yrittänyt tuunata eri tyyleillä. Sekin piristää, että tekee asioita erilaisella tavalla, ei ole aina pakko tehdä isoja muutoksia

Minua ennen harrastuksen haasteista on kirjoittaneet: Carita, Milja, Mira, Eija, Piia, Aj, Suvi, Inka ja Nanna

Laura

Kalenterimaanikko puolisona

Kalenterimania on saapunut taloomme, ja tehnyt sinne itselleen, ilmeisestikin pysyvän, pehmeän pesän.

Vai miten muuten voi selittää joka puolella pyöriviä erinäköisiä kirjasia… on pehmeätä kantta, kovaa kantta, tommosta lehtiötä, tämmöstä rengasta. Eikä tämä jää tähän, vaan sitten on vielä kaiken maailman lisähilkkeitä. Kuten esimerkiksi teippejä (washeiksi kai kutsuttuja), leimasimet, tarroja ja niin edelleen. Kaikelle tälle yhteistä on se, että näitä löytyy vähän joka puolelta taloa ainakin joskus. Yleensä kuitenkin ovat tiukemmassa järjestyksessä kuin armeijan alokkaat. Mitä nyt joskus kissat teippirullia, siis näitä washeja (kirottuja olkoon jaappanialaiset ), ympäriinsä kantelevat. Parempi puolisko perässään juosten.

Onkin ollut oikeastaan mielenkiintoista seurata sivusta tätä touhua. Mikä ei kaikesta päätellen olekaan yksittäistapaus, vaan pelkästään suomessakin tähän hurahtaneita on jo tuhansia. He sitten keskenäänkin vaihtelevat, ostavat, ja myyvät tätä välineistöä netin kauppapaikoilla. Mielestäni tämän voisi ehkäpä rinnastaa vaikka alkoholiin, sen verran addiktoivaa touhua näyttää olevan. Tämän tiedän kertoa omakohtaisesti koska vähintäänkin joka viikko meillekin saapuu mitä erinäisimmin tavoin pakattuja paketteja. Puuttuu oikeastaan vain enää kuriiri, joka saapuessaan moikkaa, luovuttaa paketin, singahtaa wc:n ja poistuu. Eli käyttäytyy kuin kotonaan, koska käy niin usein paketteja toimittamassa.

Yleensä tämä kaikki tapahtuu hiljakseen mutta joskus saapuu jotain, niin se on niin mahtavaa, hienoa ja fantsua, että sitä esitellään suu vaahdossa ja silmät kiiluen. Näiden juttujen kanssa touhutaan pääasiassa itsekseen, mutta joskus kokoonnutaan myös laumalla nauttimaan asiasta, eli niin kuin suviseuroissakin, verkossakin ollaan yhteisöidytty. Eli tällaista tapahtuu, kun yhdistetään almanakka, päiväkirja, koristelu ja kalenteri. Maailma menee sekaisin ja ihmiset hurahtavat.

Ja kaikille tiedoksi: tämän kirjoituksen tarkoitus ei todellakaan ole loukata eikä mollata ketään. Hyvä että ihmisillä ja varsinkin tuolla paremmallakin puoliskolla on mieleinen harrastus, joka jaksaa kiinnostaa yhä edelleen vuosienkin jälkeen. Eli kaikille kalenteriharrastajille hyvää kevättä ja tulevaa kesää, sekä hyviä kalenteriharrastushetkiä!

T: Eijan sivusta seuraaja