Avainsana: Aura

Plan With Mirppu – Chilling Adventures of Sabrina (Fandom-haaste)

Innostuin ihan valtavasti fandom-haasteesta ja alunperin minun oli tarkoitus tehdä Riverdalen inspiroima aukeama, jonka pohjalle hahmottelin Serpentsin logoa, mutta sitten ilmestyi Sabrina ja vei sydämeni. Olen aina ollut kiinnostunut noituudesta, magiasta ja ihmisyyden pimeästä puolesta. Muistan lapsena katsoneeni Teininoita Sabrinaa, mutta siitä puuttui se jokin. Se oli liian pirtsakka ja söpö, joten innostuin valtavasti kun kuulin, että Netflix julkaisee Archie Comicsien Sabrina-sarjakuviin pohjautuvan sarjan. Rakastan sarjakuvia ja Archiet ovatkin Riverdalen myötä vieneet sydämeni. Haaste on toteutettu Aura-muistikirjaan, joka on saatu yhteistyönä Ainoalta.

Eli siis, alunperin minun piti piirtää, mutta koska Piia ehti toteuttaa oman haasteensa piirtämällä, päätin minä hypätä epämuvakuusaltaani syvään päähän ja tarttua saksiin. Siis askarella. Oikeasti. Olen nähnyt valtavan määrän ”aukeavia aukeamia”, en edes tiedä mikä sen oikea nimi on, ja pidin ajatuksesta ettei viikkoaukeama ole heti näkyvillä. Tämän tyyppinen aukeamamalli mahdollistaa mm to do-listojen kokoamisen eri tavalla, kuin perinteinen näkymä. Nelly kysyikin heti kuvat nähtyään, että mitä tyhjille sivuille tulee. Aukeama ajoittuu puoleen väliin tammikuuta, joten on aika ryhtyä suunnittelemaan Mannan synttäreitä, listoille on vallan hyvin tilaa tällä aukeamalla.

Aloitin aukeaman teon sillä, että piirsin itselleni sabluunat tämän kuvan pohjalta. Piirsin siis ensiksi koko kuvan ja leikkasin sitten hiukset ja kissan irti kuvasta. Niiden avulla piirsin valkoiselle paperille Sabrinan hiukset ja mustalle paperille kissan. Olin itseasiassa aluksi aivan varma ettei minulla ole esim mustaa tai punaista paperia, mutta sitten muistin että ihana Karita lahjoitti meille älyttömän määrän askartelupapereita aiemmin. Nyt ne pääsivät tositoimiin. Valkoisen arkin jouduin kaivamaan Mannalta, koska ilmeisesti olen lahjoittanut kaikki piirustuspaperini hänelle.

Sabrinan otsatukka ja panta olivat selkeästi vaikeimmat leikata. Eivätkä ne taida muistuttaa alkuperäisti kuvaa kovinkaan paljon, mutta ei anneta sen häiritä. Liimana toimi luottoliimani, eli Priman Planner Glue ja saksina Tim Holtzin sakset, joita mm Suvi on minulle mainostanut. Ja muistikirja, eli bullet journalini on tietenkin paljon puhuttu ja suuresti rakastamani Auranotebook. Aura soveltuu muuten tämän tyyppisen askarteluun oikein mainiosti, sivut kestävät hyvin koska ovat sen verran jämäkät.

-Mirppu

Ps. Ennen minua luovuuttaan ovat päässet toteuttamaan Piia ja AJ.

Pitääkö kalenterin aina inspiroida tai innostaa?

Muutama viikko sitten tein ryhmään aloituksen, jossa pohdiskelin inspiraation katoamista. Siis sitä, kun mikään kalenteri ei enää aiheuta säväreitä, sitä tunnetta että haluan vain silitellä kansia, kun ei ole jatkuvaa tarvetta tehdä koko ajan jotain. Sain ketjuun muutamia kommentteja, että pitääkö sen kalenterin muka koko ajan säväyttää? Ehkä ei sinulla, mutta minulla kyllä

Minä olen se, joka elää adrenaliinilla, joka etsii ja janoaa seikkailuja, uusia kokemuksia, jännitystä vatsanpohjassa, huumaavaa iloa. Vaikka ja ehkäpä juuri siksi, että rakastan arkea haluan siihen jotain extraa. Varsinkin jos puhutaan asiasta jonka ylipäätään pitäisi ilahduttaa minua, en näe mitään syytä miksi pitäisi pakottaa itsensä tekemään jotain mitä en oikeasti halua tehdä. Kalenterimania on minulle yksi tapa nollata päätä, siirtää ajatukset pois huolista ja murheista, se on tapa rauhoittua ja istua alas. Tiedän että monilla ryhmäläisillä on periaate että samaa kalenteria on käytettävä vuosi. Tottakai se olisi unelma, kaikki yksissä kansissa. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän että minun on turha edes yrittää. Kalenterini menevät vaiheittain, samoin kuin muukin elämä. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Ja yleensä kun menee huonosti, jää aiempi kalenterini sivuun ja siirryn seuraavaan.

Nyt vain ei ole tullut sellaista kalenteria vastaan mikä säväyttäisi, mikä aiheuttaisi sitä huokailua ja tarvetta silitellä. Olen asiasta jopa hämmästynyt, koska esimerkiksi Happy Plannerin uutuuksista on julkaistu videoita jo. Toki siellä on paljon kauniita tuotteita, mutta ei yhtään sellaista että olisi PAKKO SAADA. My Plannerin uutuudet julkaistaan näinä päivinä, saa nähdä löytyykö sieltä jotain mikä saa sydämeni sykkimään. Tai sitten aika on tosiaan vihdoin kypsä sille, että minä ryhdyn bujoilemaan. Koska Auranotebookia odotan. Olen odottanut siitä asti, kun Aino siitä ensimmäisen kerran minulle puhui.

Mitä sitten tapahtui muutaman kalenterin kanssa? Erin Condren oli yksi niistä joilla oli todella iso merkitys minulle, mutta fiilistä latisti se, että kaiken mahdollisen toimitukseen liittyvän kanssa oli älyttömästi ongelmia. Se heijastui siihen että en enää halunnut käyttää Lifeplanneriani. Recollectionin zipperin kanssa olisinkin voinut elää kokonaisen vuoden, mutta veljeni kuoleman myötä kalenteri ahdisti. Kaikki siihen liittyvä kimalle ja kauneus tuntui feikiltä.

Kaiken kaikkiaan Kalenterimanian on tarkoitus tuottaa minulle iloa ja hyvää fiilistä, ei ahdistusta ja ärsytystä tai pettymyksiä. Ja jos se hyvä fiilis tulee siitä, että vaihdan kalenteria kun kyllästyn edelliseen, niin olkoon sitten niin. Sallikaa itsellenne niitä pieniä ihania väristyksiä arjen keskelle. Muistakaa myös ettei ole väärää tapaa harrastaa, ihmiset ovat erilaisia ja sen myötä myös tavat ja tyylit tehdä. Antakaa armoa itsellenne ja siinä sivussa myös muille.

 

Ihanaa viikkoa kaikille!

 

-Mirppu