Avainsana: bujoillaan

Testailuja Auraan

Helou helou helou! Kuten otsikkokin jo kertoo, tämä on Auraan erilaisten testien tekemis-postaus! Sain Auran yhteistyössä. Raskaus- ja promilletestit jätin väliin, ja testailin Auran 140g paperille sen sijaan;

Kynätestin jälkeen rakastuin Auran paperiin vielä entistä enemmän. En voinut uskoa miten kivalta siihen tuntui kirjoittaa, ja miten mitättömän vähän sain mistään kynistä näkymään sivun kääntöpuolella! Promarkerin hentoinen läpivuoto ei oikeastaan yllättänyt, sillä mistäpä se alkoholipohjaisena ei läpi tunkeutuisi. Muista kynistä tässä kiinakynänä merkattu musta sivellintussi, sekä Zigin art & graphic-kynä olivat ainoat muut kynät jotka ghostasivat, eli kuulsivat läpi, kevyesti. Mutta todella kevyesti – en saanut sitä kuvaan edes kunnolla vangittua, kuten alla näkyy.

Akryylimaalia ja kohopastaa testailin tämän vuoden aloitussivun taustaksi. Päivitin tätä kokeilua reaaliajassa ryhmäänkin, ja olen edelleen hämmästynyt siitä miten suorana tämä sivu pysyi. Akryylimaali, kohopasta, vesiväriroiskeet. Siis yhteensä kolmea eri ainetta, joka pistää monen muistikirjan sivut kovalle koetukselle. Ja miten reagoi Aura – sivu meni aivan pikkiriikkisen aallolle, mutta ei missään määrin vähänkään häiritsevästi. Uskomattoman hienoa.

Kun olin jo aloittanut testailut ja saanut aikaan ylläolevat, mielettömät tulokset, ei vesivärien ja leimaamisen kokeilu jännittänyt enää oikeastaan tippaakaan – luotin jo Auran sivujen kestävän luovia kokeilujani. Ja ihan syystä; en vesiväreilläkään saanut sivua tämän suuremmalle rutulle! Sivun yläreunasta näkee pahimman aaltoilun mikä vesiväreistä aiheutui. Ja ottaen huomioon että käytin tässä tarkoituksella reippaalla kädellä vettä, on se omaan silmääni ainakin hyvin häiritsemätön.

Leimailuunhan on olemassa useita tapoja, ja monia erilaisia musteita. Itse en kuitenkaan ole se suurin leimailija, joten leimaamisen osalta tein testin yhdellä simppelillä leimasimella, ja kahdella erityyppisellä musteella joita minulta löytyi varastosta. Käytin sinistä, vesipohjaista Distress Inkiä, sekä mustaa öljypohjaista Versafinea. Erilaisten musteiden eroista voi kurkkia lisää tietoa *tästä* Korttipajan Heidin tekemästä videosta. Versafinella leimattu pallura kuulsi sivusta läpi, jos sivua piti valoa vasten itsekseen. Kuvaan sitä sen sijaan oli hyvin pitkälti mahdotonta saada ikuistettua, kun aukeamalta ei edes silmällä meinannut löytää kohtaa missä leimatut kuvat toisella puolen olivat.

Summauksena antaisin testeistä Auralle asteikolla 4-10 arvosanan 10 -. Aivan huikea paperi erilaisten kynien ja maalien käyttämiseen, ja leimailijalle unelma. JOS osaisin käyttää leimoja luontevasti osana tuunailujani, niin tähän jos mihin niitä käyttäisin, kun kuvat voisi huoletta painaa suoraan sivuille! Ryhmässä on useampikin kertonut jo hankkineensa tai haaveilevansa Auran hankkimisesta Art Journal– tai jonkin tyyppiseen unelmakirja-käyttöön. Jos haluaa paksun muistikirjan tähän tarkoitukseen, tämän testirykelmän myötä en voi sanoa muuta kuin että antakaa palaa!

♥, Inka

ps. Mirpun Aura-fiiliksiä voi kurkata maanantaina julkaistusta postauksesta!

Bullet journal on lempeä matkakumppanini polulla kohti unelman saavuttamista

 

Olen viime aikoina miettinyt paljon unelmia ja unelmointia. Bullet journal harrastus on ollut minulle valtavan iso apu, isompi kuin osasin aloittaessani aavistaakaan. Mutta mikä ihme tekee juuri bullet journalista siihen niin mainion apuvälineen?

Aikani tuumattuani tulin johtopäätökseen, että taika piilee bullet journalin monipuolisuudessa, henkilökohtaisuudessa ja helppoudessa. Siitä saa kerrassaan oivan matkakumppanin polulleen, koska se tarjoaa helpon tavan sekä suunnitella, dokumentoida, hakea rohkaisua että osoittaa armoa itselleen – asettaa mittasuhteita.

Se kulkee mukana, on aina saatavilla. Siihen voin tallettaa kaikki prosessin vaiheet joko päiväkirjasivuina, kaavioina, miellekarttoina, kysymys-vastauspattereina, liimattuina tulosteina tai ihan missä muodossa tahansa näen tarpeelliseksi. Siihen mahtuu sekä aikajana, syväanalyysi että kaikki ne tsempit ja hullut ideat, joita en välttämättä uskalla edes sanoa ääneen.

Koska bullet journalia tehdään vain itseä varten, on kirjoittaessa helpompi jättää turha sensuuri taka-alalle. Silloin voi vastata täysin rehellisesti kysymyksiin: ”Mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vain, eikä sinun tarvitsisi huolehtia ajasta, rahasta tai muista rajoitteista? Mitä tekisit jos et pelkäisi?”

Kukaan ei naura, arvostele tai kyseenalaista unelmaasi, kun kirjoitat sen bullet journaliin. Sinun ei tarvitse miettiä mitä kukaan muu siitä sanoo. Tästä alkaa unelman määrittely.

Kun unelman merkitsee kalenteriin, se alkaa muotoutua tavoitteeksi, ja sitä myöten suunnitelmaksi. Suunnitteleminen on käytännössä aikajanan ja polun hahmottamista nykyhetkestä unelman saavuttamiseen: mitä täytyy tapahtua matkalla, jotta unelman saavuttaminen tulee mahdolliseksi? Miten saan nuo asiat tapahtumaan? Miten etenen ensimmäiseen pisteeseen?

Tavoitetta voi pilkkoa pienempiin ja pienempiin osiin – juuri niin pieniin ja helppoihin yksittäisiin asioihin, että tuntuu jo hölmöltä jättää ne tekemättä. Kun näitä pieniä askeleita sitten ottaa riittävän usein oikeaan suuntaan, huomaa pian edenneensä jo harppauksen. Mikä motivoisi paremmin?

Suunnitelman asettelu polulle ja aikajanalle voi ajoittain tuntua myös lannistavalta. Bullet journal tarjoaa avun myös näihin suvantovaiheisiin ja oman keskeneräisyyden sietämiseen. Unelman tavoittelu voi viedä aikaa, vuosiakin, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän tavoittelemisen arvoista. Päinvastoin, päästäkseen pitkälle pitää ensimmäinen askel ottaa nyt.

Kun koko prosessi on samoissa kansissa, voit aina palata takaisin ja huomata, miten pitkälle olet jo päässyt. Tavoitetta on aika ajoin tärkeää kirkastaa, joskus se myös muuttaa muotoaan tai tulee jopa määritellyksi kokonaan uudelleen. Takapakitkin kuuluvat asiaan ja ovat osa prosessia, niiden ei pidä antaa lannistaa.

Viivi Honkimaa

Kalenteritermistö auki – bullet journal postauksesta pääset lukemaan mistä oikein on kysymys.