Avainsana: bullet journal

Nuuna L – Ensi vuoden kalenterini

Hei,

miten kävikään minun vuoden 2024 kalenterivalinnalleni tänä vuonna?

Olin jo päättänyt, että ensi vuosikin mennään perinteisesti Happy Plannerilla, suurella todennäköisyydellä Minillä. Olin tykästynyt tähän jo vuosien saatossa ja toimi oikein hyvin tarpeisiini. Kuinka sitten kävi kesällä? Katselin vaivihkaa muiden postauksia muistikirjoista ja itse tehdyistä traveler’s notebookeista. Kaukaisesti kaipasin aikaa, jolloin tein Lettua (Leuchtturm1917), mutta jouduin siitä luopumaan yksinkertaisesti ruuhkavuosien keskellä. Yhtäkkiä viikkojen saatossa mieleeni iski muistikuva, että minun vanhojen kalenterieni joukossa saattaa olla korkkaamaton Nuuna L, jonka joskus ostin kirpputorilta.

Kovalla vauhdilla lähdin kaivamaan sitä minun aarrelaatikkoani – ja kas, siellä oli muoveissa Nuuna L, kuten muistelinkin. Välissä oli kulunut monta vuotta. Kuitenkin mieleeni hiipi epävarmuus, ettei aika riitä tekemään viikko kerrallaan kalenteria. Tarpeeni on elää puolisen vuotta ennakkoon, jonka vuoksi päiväämätön kalenteri ei vain toimisi minulle. Heitin kysymykseni Kalenterimanian ryhmään ja sain hyvin kannustavia kommentteja. Kannattaa siis tehdä pohjat valmiiksi jo koko vuodelle ja numeroida ne myös. Tästä idea lähti sitten hautumaan. Olisiko minusta siihen?

Kannustuksen saattelemana aloin laskemaan itselleni viikkotavoitteita, kuinka monta pohjaa minulla tulee olla valmiina per viikko, että saan valmiiksi tavoiteaikatauluuni ensi vuoden kalenterin. Tein myös laskelmia riittääkö minun Nuunani sivut koko vuodelle. No laskelmat osoittivat, että riittäväthän ne ja saan siihen puoli vuotta lisääkin vielä mahtumaan. Minulla oli siis käsillä puolentoista vuoden kalenteri.

Pohjiksi toteutin tutun, hyväksi todetun kuukausiaukeamarakenteen sekä viikkonäkymät. Tein ensin kaikkien kuukausien kuukausi- ja viikkonäkymät valmiiksi ja sainkin ne hieman tavoiteaikaani nopeammin.

Tämä oli mielestäni kaikista suurin urakka koko kalenterin teon aikana. Käytin pohjiin Pilotin poispyyhittävää kynää, jonka musteet tietysti loppuivat monta kertaa matkan varrella ja jouduin odottelemaan uusia täytteitä. Valitsin tämän kynän, koska sen voi pyyhkiä pois ja sen päälle voi vahvistaa halutessaan pysyvällä tussilla pohjia. Olin todella tyytyväinen itseeni sekä pohjiin. Tein aluksi vain ensi vuoden, koska haluan nähdä, kuinka se toimii käytännössä. Sitten käytännönkokemuksen perusteella kasaan puoli vuotta ennen loput puolen vuoden pohjat ja tarvittaessa voin niitä myös muuttaa.

Seuraavaksi oli sitten ajankohtaista päivääminen, etsin internetin syövereistä ensi vuoden kalenterin ja lähdin päiväämään niiden perusteella. Olin varma, että jossain vaiheessa menee vikaan, mutta onneksi on pyyhittävät kynät. Numerointi meni yllättävän nopeasti ja se valmistui paljon nopeammin kuin olin ajatellut, siihen kului vain yksi ilta.

Tilasin valmiit kuukausi- ja viikonpäivätarrat Mimmilä Shopista. Niiden odottelussa meni hetki, kun en ajatellut projektini etenevän niin sutjakkaasti kuin se eteni.

Sitten vain tuumasta toimeen, ensin laitoin kuukaudet paikalleen ja sen jälkeen lähdin laittamaan viikkoja.

Tarkistelin aina, että kuukausi alkaa oikeasta päivästä ja päivämäärästä, kuinkas ollakaan olin viimeisen kolmannen kuukauden kohdalla mokannut ja sainkin kumittaa. No pikku juttu, olin tähän jo henkisesti varautunut.

Viimeisenä, näin Kalenterimania-ryhmässä, kun eräs tuunaajamme oli käyttänyt itse tehtyjä välilehtiä. Sain siitä idean, että teen kalenteriini kuukausiväliläpyskät, kun olin niihin tottunut ja todennut ne hyväksi. Minulla on tiedossa eräs ulkomainen yritys, josta toisinaan tilaan ja tiesin heillä kuuluvan valikoimaan vahvoja muovisia pikkumerkkejä. Niiden odotteluun meni taas hetki, kun ulkomailta kestää kolmisen viikkoa postin tulo.

Nyt sitten vihdoinkin ne mun välilehtiläpyskät tuli! Ai että, olin vahingossa tilannut kaksi pakettia yhden sijaan, no ei haittaa. Voipahan uusia, jos joku sattuu tipahtamaan pois puolentoistavuoden aikana. Seuraavaksi oli värien valinta, voi että miten se voi olla vaikeaa. Laitoin ensimmäiset puoli vuotta pinkiksi ja sen jälkeen ne vaihtuvat beigeksi. Seuraavat puoli vuotta on sitten sininen tai vihreä riippuen siitä millä fiiliksellä olen.

Kun näin sitten Happy Plannerin julkistukset ensi vuodelle, tiesin tehneeni oikean valinnan. Mikään uusista kalentereista ei minua miellyttänyt. Olin toisaalta onnellinen, että kuljin tämän matkan jo kesästä alkaen, mutta myös vakuuttunut oikeasta valinnastani. Ja miten tässä sen jälkeen kävi…? Olin koko kevään pohtinut, että haluaisin kokeilla joskus vielä Ainoan Auraa, olin tykästynyt unicorniin. No siinä kävi sitten niin, että se tuli tilattua, koska halusin, että minulla on tarvittaessa uusi odottamassa, kun edellinen päättyy.

HUI MIKÄ MATKA, mikä jännitysnäytelmä tästä kehkeytyi. Minä ja Nuuna L, jatkuukohan matkani Auraan, se jää nähtäväksi kesän 2025 jälkeen. Pysy mukana!

-Nimettömänä pysyttelevä jäsen

Kalenterimatkani – Carita

Tämänkertainen ylläpidon torstaipostaussarja onkin varsinainen throwback, sillä jokainen vuorollaan pohtii omaa kalenterimatkaansa ja oman plannerointityylin kehittymistä. Havaitsin jo heti alkuun, että olen vuosien varrella omistanut jopa enemmän erilaisia kalentereita ja muistikirjoja, kuin muistinkaan. Niiden kaikkien läpikäyminen vaatisi varmaan useammankin postauksen, joten päätin poimia parhaita paloja matkan varrelta. Toim. huom. alla olevassa kuvassa on vain murto-osa kaikista omistamistani kalentereista!

Aloitin aikuisiän kalenteritaipaleeni hyvin perinteisellä bullet journalilla. Taisin jopa ihan ostaa tuolloin myynnissä olleen uutuuskirjan ”Bujoilun voima”, jonka mukana myös tuli aloittelijalle sopiva mustavalkoinen bujo. Tunnollisena ihmisenä myös tein bujoa juuri niin kuin alkuperäisen idean mukaan kuuluu. Hyvin nopeasti tosin jouduin toteamaan, että mielikuvat kauniista ja käytännöllisestä bujosta eivät mitenkään kohdanneet todellisuuden kanssa, joten taisin jo aika varhaisessa vaiheessa jättää bujoilusta pois joitain elementtejä ja aloin tehdä sitä enemmän oman näköisesti.

Bujoilun myötä löysin Kalenterimanian. Elettiin vuotta 2017, jolloin Happy Plannerit olivat tosi kova juttu ja niitä sai useasta eri kaupasta. Tuolloin löysin ehkä kaikkein pitkäikäisimmän rakkauteni eli Happy Planner Minin. Siitä se innostus oikeastaan kunnolla lähti, ja valmiskalenterien lisäksi löysin myös tarrat, washiteipit ja muut koristeet. Mambin tarrakirjat olivat selkeästi minulle se ”the juttu” ja omistan niitä edelleen ison pinon.

En tarkalleen muista, missä järjestyksessä kokeilin mitäkin kalentereita, mutta Minit ja bullet journal (aina jossain muodossa) roikkuivat hyvin pitkään mukana vuodesta toiseen. Alkuun olin tosiaan kova valmistarrojen suurkuluttaja, ja innostus laajeni Mambin tarrakirjoista myös muihin tarravalmistajiin. Koristelutyylini on ollut aina melko runsas, vaikka ei ehkä ihan no white space -tasolle ollakaan menty.

Tässä vanhoja kalentereita ja bujoja selaillessani huomasin myös, että olen aina selkeästi kallistunut enemmän vaaka- kuin pystypäiviin. Bujoissa olen tehnyt aina vaakasuuntaiset viikkoaukeamat ja Happy Planner Ministä ei pitkään ollutkaan saatavilla edes muita kuin vaakasuuntaisia kalentereita. Kuten moni meistä, myös minä kyllästyin kuitenkin jossain kohtaa (järkyttävää, sillä en uskonut, että HP Miniin voi koskaan kyllästyä!) ja päädyin kokeilemaan Traveler’s Notebookia. Luulen, että tuo ajanjakso on myös ollut ensimmäinen selkeä siirtymä pois pelkistä tarroista ja washeista. Aloin laajentaa die cutseihin, leimailuun ja journaling-kortteihin, joskin aika pikkuhiljaa. Aloin kuitenkin selkeästi olla rohkeampi kokeiluissani.

En ole koskaan ollut mikään super DIY-ihminen, enkä ole vieläkään, mutta luulen, että jossain kohtaa tajusin luovuuden ilmenevän paljon monella muullakin tavalla kuin sillä, teenkö kaiken alusta asti itse tai osaanko esimerkiksi tehdä upeita ATC-kortteja. Sen tajuaminen oli jotenkin vapauttavaa.

Suurin käänne omassa tyylissäni tapahtui kohta melkein kolme vuotta sitten, kun löysin maalaamisen ilon. Tuolloin olin jo aika lailla luopunut perinteisestä bullet journalista, koska en vain jaksanut luoda viikkonäkymiä ja kaikkea muuta siihen päälle alusta asti itse. Valmiskalenterit olivat helppoudellaan vieneet siitä voiton. Maalaamisen myötä kuitenkin innostuin perinteisestä bujoilusta uudestaan, ja suurin ylpeydenaiheeni onkin vuoden 2021 bullet journal, jonka toteutin lähes pelkästään kynällä ja siveltimellä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoitti sitä, että toisella sivulla oli simppeli viikkonäkymä ja toisella viereen maalattu kuvituskuva. Se ei ollut mitään erikoista, mutta se oli täysin minua.

Viime vuonna taas maalailut jäivät selkeästi vähemmälle, kun elämässä tuntui tapahtuvan niin paljon kaikkea. Pelastukseni oli upea Tinne+ Mian TN-tyyppinen kalenteri, jonka sain Chic Companylta (nykyinen Paperinoita). Se oli samaan aikaan paluu vanhaan (koska TN oli jättänyt jäljen sydämeeni) ja samalla mahdollisuus jälleen kokeilla jotain uutta. En usko, että olen koskaan hyödyntänyt kalenteria niin luovasti kuin tuolloin. Pyrin myös selkeästi yhä enemmän ja enemmän siihen, että mahdollisimman vähän tyhjää tilaa jäisi näkyviin. Käytin hyödykseni kakkupapereita, kirjan sivuja, leimoja, sinettivahoja ja mitä ikinä. Ainut, mitä en juurikaan päässyt tekemään, oli se maalaaminen, sillä tämän kalenterin sivut eivät kestäneet vettä juuri lainkaan.

Vuosi 2022 loppui ja oli aika miettiä uutta kalenteria. Olisin varmasti tilannut uuden Tinne+Mian ulkomailta, ellei minulle olisi tarjoutunut helppoa mahdollisuutta kokeilla Wonderland222-kalenteria, jonka Emmi myi minulle. Olin jo varautunut siihen, etten tule toimeen sen kanssa, mutta toisin kävi. Vuosi on kohta lopuillaan ja käytän sitä edelleen. Parasta oli, että sen sivut kestävät vesivärejä erinomaisesti ja olen taas päässyt kiinni lempiharrastukseni eli maalaamisen pariin. Olen toisaalta samalla myös palannut jonkin verran taaksepäin tarrojen pariin, sillä on ollut pakko myöntää, että ne ovat helppo ja nopea tapa koristella viikkoaukeamia. Sitä paitsi, Mambin tarrat ovat mielestäni vieläkin vaan ihan tosi nättejä.

Jos tästä sekametelisopasta pitäisi tehdä jonkinlainen yhteenveto, niin voisin ainakin todeta, että pienet kalenterit ovat aina olleet minun juttuni. Olen kokeillut välissä isoja Happy Plannereita, mutta todennut aika nopeasti, että ne ovat liian isoja. Tällä hetkellä A6-koko tuntuu juuri oikealta. Olen myös huomaamattani siirtynyt vaakapäivistä pystypäiviin, mitä en olisi kyllä vielä pari vuotta sitten uskonut tapahtuvan. Tyylini on selkeästi kehittynyt enemmän siihen suuntaan, että suosin maanläheisiä värejä enkä halua kalenteriini mitään kirkasta, mikä taas oli kova juttu silloin, kun aloitin. Bullet Journal on nyt vähän niin kuin lopullisesti jäänyt, mutta Wonderland222:n monipuolisuuden ansiosta hyödynnän nykyäänkin paljon elementtejä siitä, esimerkiksi erilaisia listoja ja trackereita. Jos joskus vielä siedin valkoista tilaa kalenterissani, niin nykyään mennään jo aika lähellä no white space -osastoa.

Se, mikä minua harmittaa erityisesti, on se, että TN-aikoina ja viime vuonna Tinne+Mian kanssa hyödynsin todella paljon enemmän erilaisia materiaaleja, mitä en nykyään enää tee. Toisaalta vanhoja kalentereita selailemalla sain taas jonkinlaisen uuden inspiraation kaivella varastojani ja palauttaa mieleen muutkin mahdollisuudet, kuin ne, mitä tällä hetkellä käytän. Se, mistä taas olen hyvin iloinen, on maalaamisen paluu kalenteriarkeeni. Välillä tuntuu, että aiheet kiertävät kehää, mutta pääasia on, että edelleen maalaan säännöllisesti.

Olen nyt ehkä löytänyt oman tyylini ja sen, mihin suuntaan sitä haluan viedä. Kenties ensi vuoden kalenterissa nähdään joitain tuttuja ja hyväksi havaittuja asioita, mutta tehdään myös paluuta vuosien taakse ja ehkäpä kokeillaan jopa jotain ihan uutta!