Avainsana: Carita

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita

Plan with me – Carita

Pitkästä aikaa pääsin kirjoittelemaan perinteistä plan with me -postausta, edellisestä tuntuukin olevan jo tovi! Vaikka itse postaus on lopulta yksinkertainen, tuntui kirjoittaminen yllättävän vaikealta. Olen tottunut koristelemaan kalenteria aika aivot narikassa ja nyt piti suorastaan pysähtyä välillä tarkastelemaan, mitä oli siihen mennessä saanut aikaan. Katsotaanpa mitä syntyi.

En ole pitkään aikaan ostanut oikeastaan mitään uutta, vaan olen pyrkinyt käyttämään pois jo olemassaolevia materiaaleja. Välillä se on tuntunut haastavalta, koska toki monet lempparit on jo käytetty ja jäljellä on niitä toiseksi parhaita vaihtoehtoja tai jopa sellaisia, jotka eivät ole niin mieleen. On siis pitänyt hieman myös löytää uusia tapoja tekemiseen.

Tällä kertaa lähdin siinä mielessä hyvin perinteisesti liikkeelle, että valitsin ensimmäisenä niin sanotun pohjawashin. Teen näin aika usein, että nappaan yhden tai kaksi washiteippiä, joilla selätän valkoisen paperin kammon ja jatkan sitten siitä. Mielessä oli tällä kertaa luoda jotain melko neutraalia. Kestikin hetken, ennen kuin löysin kätköistäni kyseisen washin, mistä voinee päätellä, että neutraalius ei ole ehkä minulle yleensä kaikkein ominta.

Vuosien varrella olen hamstrannut yhden jos toisenkin Mambin (Me and My Big Ideas) tarravihkon, ja vaikka monet niistä onkin aika hyvin koluttu läpi, riittää niissä edelleen valtavasti käytettävää materiaalia. Nappasinkin aika fiilispohjalta pinosta muutaman tarrakirjan ja aloin selailla niitä läpi sen toivossa, että joku herättäisi inspiraatiota.

Olin tosiaan jo washiteipin kohdalla päätynyt melko neutraaliin värimaailmaan, joten suhteellisen neutraalisti jatkoinkin. Viime aikoina koristelutyylini on muuttunut jossain määrin käytännöllisempään suuntaan. Aiemmin aukeamat täyttyivät pääasiassa erilaisista näteistä kuvista, mutta nyt mukana on enemmän myös erilaisia listatarroja ja muitakin funktionaalisempia tarroja. Osasyy voi olla se, että iso osa niistä näteistä tarroista on jo käytetty, mutta samaan aikaan koen, että kaipaan nykyään vain vähän erilaista fiilistä kalenteriin kuin ennen.

Aukeama alkoi muodostua aika itsestään, kun valitsin muutamia tarroja parista eri tarrakirjasta. Pyrin yleensä aina tiedostamattani pitämään jonkinlaisen harmonian valitsemissani väreissä, ja aina jos käytän jonkin tarran, pyrin lisäämään sille vähintään ”parin” johonkin toiseen kohtaa aukeamaa. Näin vältän sen, että lopputuloksesta tulisi mielestäni liian kaoottinen.

Tämä aukeama oli valmis aika nopeasti, kun tosiaan käytin vain kahta materiaalia. Tämän takia juuri rakastankin tarroja, ne ovat niin helppoja ja monikäyttöisiä! Joskus taas saattaa vuorostaan olla sellainen olo, että haluaa kokeilla ja testailla erilaisia materiaaleja ja tehdä jotain vähän villimpää, mutta nyt ei ollut sellainen päivä. Nyt oli ”helppoa, yksinkertaista ja sopusointuista” -päivä.

-Carita