Uuden kalenterin ”korkkaaminen” on jollain tapaa aina jännittävä kokemus. Itselläni tähän uuden kalenterin riemuun liittyy myös vahvasti pienimuotoista ahdinkoa siitä, miten täysin iskemättömiä, uutuudenkarheita ja puhtaita sivuja lähtee täyttämään.

Saatuani tämän ensimmäisen Color Crushin käsiini olin vielä aika pihistelevä materiaalien kanssa, enkä millään raaskinut käyttää niitä kaikista kivoimpia tarroja. Tämä ”ongelma” on ollut mulla jo lapsesta asti ja omistan yhä joitain 90-luvulla saatuja tarra-arkkeja, joita en ole vaan millään raaskinut käyttää.

Oma koristelutyylini kehittyy koko ajan lähemmäs sitä, mitä haluankin sen olevan. Nykyään pystyn lätkimään tarroja, washeja ja muita koristeita aika surutta sivuilleni, enkä pode huonoa omatuntoa niiden tuhlaamisesta. Kalenteri on jokapäiväinen osa elämääni, joten se ansaitsee olla juuri sellainen, mitä sen haluankin olla – yhtään materiaaleja säästelemättä.

Tyylin löytämisen kanssa ei kuitenkaan tarvitse stressata tai tuskailla siitä, jos joku aukeama ei nyt näytä ihan siltä omalta parhaalta. Kalenterini elää ja kasvaa ihan yhtälailla kuin minäkin, ja välillä ei vaan pysty panostamaan ihan sataa prosenttia. Kalenterit ovat minulle kuitenkin käytännöllinen harrastus loppupeleissä, ja harrastuksen ei tule tuntua työltä tai aiheuttaa ylimääräistä stressiä.

Olen aloittanut minimalistisemmasta tyylistä ja päätynyt erittäin runsaaseen ja rönsyilevään tapaan täyttää kalenteriani. Tulevaisuudessa tilanne voi olla täysin päinvastainen, tai ehkä entistä täysinäisempi – vielä en osaa ennustaa, mihin tämä harrastus osaltani kehittyy. Mutta juuri nyt olen tyytyväinen tekemiini koristeluihin. Tässä on just nyt hyvä.

– Milja