Avainsana: diy kierrätys

Kierrätyksestä kauneutta ja iloa kalenteriin

En ole shoppailija. Joskus on tullut ostettua kirjoja, joita en ole lukenut. Vaatteissakin teen toisinaan heräteostoksia. Verkosta en osta juuri muuta kuin verkkokursseja.

Sen sijaan olen jemmaaja. Jemmaan lehtiä, kaikenlaisia papereita ja muistiinpanoja. Jemmaan kirjastosta poistolehtiä, apteekeista ja kaupoista asiakaslehtiä ja mainoksia, ulkomaanmatkoilta tuotuja lehtiä, mökkimatkan ABC-pysähdykseltä paikallisen kunnan tai matkailuyrityksen mainoksen. 

Jemmasin muutama vuosi sitten työpaikan kaapista korttipohjia, joissa oli vanha logo. Ne piti heittää roskiin, mutten raaskinut. Siitä alkoi korttientekovimma. 

Aloin hyödyntää kaikkea keräämääni, ja samaan aikaan posti lähetti jos jonkinlaisia mainoksia kotiin. Jäin koukkuun sopivien kuvien metsästämiseen ja repimiseen. Repimisestä syntyvät rosoiset reunat tuntuivat omimmalta tyyliltä. 

Pidin korteista näyttelyn omassa lähikirjastossani ja tein koko ajan lisää. Jossain kohtaa aika ja energia loppuivat. 

Korteista kalenteriin

Tämän vuoden alussa olin vähän huonossa hapessa. Parantaakseni omaa jaksamistani aloin kevyesti koristella uutta kalenteriani samaan tapaan kuin olin tehnyt kortteja. Laitoin myös voimalauseita, joita olin lehdistä leikannut. 

Bujoilua harrastava ystäväni kutsui minut Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Olin ihan suu auki, että mitä ihmettä?? Näinkö niitä kalentereita tuunataan? En ollut tiennyt mitään tarroista ja teipeistä, puhumattakaan mistään muusta. 

Sain paljon ideoita ryhmästä, ja aloin lisätä koristelua. Tyyli on muuttunut kollaasimaiseksi. En edelleenkään ole ostanut tarroja tai teippejä – tallessa on lukemattomia muovitaskullisia kuvia, värejä, muotoja ja tekstejä, ja kerään jatkuvasti lisää. 

Värimaailmoja

Kalenterina minulla on kierreselkäinen Burde. Koristeissa minulle tärkeintä on kauneus ja värit. Yritän pitää yhden aukeaman värimaailman jollain tavalla yhtenäisenä. Tietenkin myös kuvien teemat ovat tärkeitä: käytän kuvia, joiden sisältämiä asioita haluan luoda arkeeni lisää. 

Sama pätee myös teksteihin. Niiden kautta muistutan itseäni asioista, jotka haluan pitää mielessä, vaikka arki yrittää painaa ne unholaan. 

Tuunaan kalenteriani etukäteen sitä mukaa kun sopivia kuvia ja tekstejä tulee eteen. Tämä vuosi on paria pientä kohtaa lukuun ottamatta valmis. Tuunaukset eivät siis niinkään kerro tapahtumista, vaan tuovat arkeeni kauneutta ja iloa. Joitakin tapahtumia olen ennakoinut tuunatessa, kuten loman alkamisen tai hektisen syyskuun, jolloin tarvitaan rauhoittavia voimalauseita. 

Teen joka kuukaudesta etukäteen omaan blogiini blogipostauksen, jossa kerron sekä tuunauksista että tulevan kuukauden tärkeimmistä tapahtumista tai asioista. Olen laittanut kuukausipostauksia Kalenterimanian Facebook-ryhmän Blogit-osioon. 

Fiiliskortteja ja kollaasitöitä

Kalenterin ja ”tavallisten” korttien lisäksi olen tehnyt ”fiiliskortteja”, joista teen toisinaan blogipostauksia. Tarkoituksena on pysähtyä miettimään, millä fiiliksillä nyt juuri on, ja haluaako ottaa sen fiiliksen mukaansa esimerkiksi alkavaan työviikkoon, vai mieluummin jonkun muun. 

Pari kirjoitusalustaa olen tehnyt kollaasitekniikalla ja laminoinut. Ja aiemmin tein ”elämänpuun” ja erään toisen paperikollaasin, joka oli mukana kahden taiteilijaystäväni kanssa pitämässämme näyttelyssä. 

Elämänpuun latvus

Kollaaseja aion tehdä lisääkin sopivassa välissä. Ensi vuoden kalenteriksi olen hankkinut Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenterin, koska ihastuin sen teksteihin. Ihan kauheasti siinä ei ole tuunaustilaa, joten into saattaa purkautua uusina kollaasitöinä.

Kerro, minkälaisia ajatuksia minun tuunailutyylini herätti!

-Satu

DIY – Penaali / Pussukka

Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.

Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:

– kangassakset

– ompelukone + lankaa / neula + lankaa

– nuppineuloja / klipsejä

– mittanauha / viivoitin

– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin

– kangasta

-halutessasi koristeita

Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.

Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.

Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.

Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.

Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.

Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.

Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.

Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…

Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.

Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.

Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.

Kivaa kässäilyä kaikille – Linksu