Avainsana: hobonichi a6

Kuinka kalenterimania näkyy arjessani – AJ

Kalenterimanian tultua elämääni on se pikkuhiljaa vallannut alaa kaikilla elämäni osa-alueilla. Ihmisestä kuitenkin kertoo jonkin verran se, mistä he ovat kiinnostuneita tai mitä he harrastavat. Minkä asian he kokevat aikansa ja panostuksensa arvoiseksi. Itse olen löytänyt Kalenterimania-ryhmän helmikuussa 2017. Heti tunsin, että tässä on jotain tuttua ja sellaista minulle omaa. Tottakai oma tapa toteuttaa harrastustaan saattaa muuttua ajan kuluessa ja näin on käynyt myös minulle. Tällä kertaa kirjoitankin siitä, kuinka itse toteutan itseäni kalenterituunauksen kautta.

Opiskelin viime lukuvuoden uuteen ammattiin ja aamuissa parasta oli se, kun sai rauhassa heräillä pulpetin takana. Joka aamu edessäni näkyivät kynät, muistikirja, kalenteri, muutama tarra-arkki ja puolisen tusinaa washiteippirullaa. Kahvia ja paperitavaraa – ihan parasta. Siinä yhtenä aamuna mietin yhtä ystävääni, jolla tiesin olevan haastavat ajat elämässään. Kirjoitin hänelle pienen viestin ja otin kuvan. Myöhemmin hän tulosti sen eteisen oven viereen. Kuulemma se muistutti jokaisen päivän olevan uusi ja täynnä mahdollisuuksia. Minua ilahdutti se, että hän koki minun pienen eleeni niin tärkeänä.

Tämä aamu oli elokuun ensimmäinen päivä. Olin juuri vienyt tytön hoitoon ja päätin ottaa itselleni muutaman hetken Lahden ihanimmassa kahvilassa satamassa. Napit korville ja katse vanhan rautatieaseman rakennuksen ikkunasta ulos, kauas Vesijärven peilityyneen maisemaan. Sinä aamuna otin sekä suolaista että makeaa. Sinä aamuna kirjoitin myös asioista, joille en ollut antanut tilaa vuosiin. Se aamu oli hyvä syvällisille kirjoitteluille.

Kalentereistani näkyy selvästi milloin minulla on ollut aikaa. Aikaa panostaa, hahmotella, sommitella. Joskus voi mennä viikkoja ettei ole millään aikaa keskittyä ja saada aikaiseksi mitään kaunista muistuttavaa. Ne viikot ovat täynnä muistilappuja. Silloin tällöin aikaa kuitenkin on huolellisempaan tuunailuun ja silloin tulee näitä kuvia, joita itse rakastan. Vapaapäivänä tai miittipäivänä on monesti otollinen tilaisuus inspiroitua ja ne olenkin aina yrittänyt hyödyntää mahdollisimman hyvin!

Ajoittain tulee päiviä jolloin olisi paljon ajatuksia ja haluakin kirjoittaa niitä ylös, mutta mitään ei tule paperille. Niinä päivinä kannattaa ihan vaan kuunnella itseään. Tekee sen mikä hyvältä tuntuu. Joskus vähemmän on vain enemmän ja mielestäni ne päivät kertovat myös omaa tarinaansa. Joskus vain yksi lause, yksi tarra tai yksi kortti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kalenterini saa eniten ihailua töissä. Täytyy myöntää, että mikään ei ole ihanampaa kuin avata kalenteri ja siellä kynäilyjä odottava aukeama. Jos aukeama on omasta mielestäni onnistunut, on se aika överi setti kaikkea mahdollista! Tällöin se sattuu myös muiden läsnäolijoiden silmiin ja herättää ihastusta. Kerron, että tätä minä harrastan, kerron Kalenterimania-ryhmästä jotta kuulija saisi mahdollisimman hyvän kuvan siitä, että en ole ainoa höpsähtänyt. Tämä on erittäin tärkeä pointti, jota ei voi liikaa korostaa! Vakavastikin, minusta on tärkeää kertoa siitä yhteisöllisyydestä, joka ainakin Kalenterimanian ryhmäläisten keskuudessa on saavutettu. Se tuo minulle niin paljon fiilistä, iloa ja inspiraatiota päivittäin, että pakkohan siitä on kertoa! Juuri eilen tätä aukeamaa ihasteltiin töissä ja sain aloittaa tutun aivopesupuheeni. Sen lisäksi listasin ihania kauppoja, joista näitä tuotteita pääsee ihastelemaan ja ostamaan. Aina näin iloiseen joukkoon mahtuu uusia innokkaita harrastajia!

Ja ettei unohdeta kotiväkeä, niin toki harrastukseni näkyy kotona paljon. Tässä talossa ei ole huonetta, jossa ei olisi yhtään kalenterituunaukseen liittyvää asiaa! Tämän tyyppiset tavarat vaeltavat hyvin jokaiseen huoneeseen – tuleehan niiden olla aina mahdollisimman hyvin käden ulottuvilla. Vaahtosammutin on tulipalon varalta ja ruokakaupan kestokassillinen paperitavaraa on inspiraation uhatessa! Ja onhan minulla tuo toinenkin vaahtosammutin, nimittäin neiti Näpsä 2 vuotta 8 kuukautta. Siinä on minulla minimaanikko kasvamassa vieressä ja tässä porukassa mikä minulla on ympärilläni Kalenterimanian kautta, hän saa oppia parhailta!

Syksyistä viikkoa kaikille!

-AJ

Useampi kalenteri käytössä

En osaa käyttää vain yhtä kalenteria. Pääasiassa se taitaa johtua siitä, että en ole löytänyt sitä yhtä, joka tuntuisi täyttävän kaikki tarpeeni ja sopivan kaikkiin käyttötarkoituksiin. Osittain se johtuu myös siitä, että en ole osannut päättää, olenko enemmän bujoilija vaiko valmiin kalenterin käyttäjä. Tykkään myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja enkä halua sulkea jotain pois vain siksi, että pitäisi osata valita yksi monista hyvistä vaihtoehdoista.

Tälle vuodelle minulla on aktiivikäyttöön viisi erilaista kalenteria. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta koska jokaisella niistä on oma käyttötarkoituksensa, olen onnistunut löytämään jonkinlaisen harmonian niiden kaikkien kesken.

Ensinnäkin ihan perinteiseen kalenterikäyttöön minulla on Happy Planner Mini. Mini oli ensimmäinen niin kutsuttu valmiskalenteri, jonka ostin, ja sille tielle jäin. Se on kokonsa puolesta varsin näppärä mukana kuljetettavaksi ja sopii näin ollen tärkeimpien asioiden ja juoksevien menojen merkkaamiseen. Koska minun Miniini ei tule useinkaan paljon tekstiä, on siinä myös mukavasti koristelutilaa.

Tänä vuonna otin ensimmäistä kertaa käyttöön myös Happy Planner Classicin. Olin aiemmin vierastanut Classicia, koska koin, että se on liian iso mukana kuljetettavaksi ja näin ollen hankala perus kalenterikäytössä. Tein siitä kuitenkin tälle vuodelle hyvinvointiplannerin. Periaatteessa teen siihen samaan tapaan merkintöjä kuin Miniinkin, mutta hyvinvointiteemalla. Merkkaan siihen ylös mm. kaikki viikottaiset urheilusuoritukset, miten olen nukkunut ja kuinka paljon vettä olen juonut minäkin päivänä. Välillä saatan tehdä joitain ylimääräisiä havaintoja mielialasta, stressistä ynnä muista omaan hyvinvointiin liittyvistä asioista. Happy Planner Classic sopii tähän tarkoitukseen loistavasti, koska siinä on paljon kirjoitustilaa, mutta se antaa kuitenkin myös mahdollisuuden koristella aukeamia runsaammallakin kädellä.

Aloitin koko kalenteriharrastuksen aikoinani bullet journalilla. Aloitin tämän vuoden alusta jo kolmannen bullet journalini, tällä kertaa Scribbles that matter -muistikirjaan. Aiemmista bujoista poiketen jätin tästä kokonaan pois viikko- ja kuukausiaukeamat. Koen, että en tarvitse niitä enää kolmannessa paikassa jo edellä mainittujen Happy Plannereiden lisäksi. Halusin bullet journalin keskittyvän enemmän “kokonaiskuvaan” yksityiskohtien sijaan. Bujosta löytyy kyllä future log, josta näen koko vuoden kätevästi kerralla, mutta muuten se on omistettu lähinnä erilaisille listoille ja trackereille. Halusin tehdä tänä vuonna bujoa vähän vapaampaan tyyliin ja olenkin inspiroitunut siitä nyt paljon enemmän kuin aiemmin, kun yritin pitää sitä väkisin myös kalenterikäytössä. Tällä hetkellä bujosta löytyvät mm. Year in pixels -mielialatracker, listat tämän vuoden aikana lukemilleni kirjoille ja katsomilleni elokuville sekä aukeama tämän vuoden tavoitteille.

Scribbles that matterin rinnalle otin toisen muistikirjan, Ainoalta saadun Auran. Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta ja koen, että herkkä ja kaunis Aura sopii tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. Minulla oli viime vuonna päiväkirjana Happy Planner Big, mutta koin liian työläänä ja velvoittavana kirjoittaa siihen joka päivä. Kiireisinä aikoina viikot saattoivat huutaa tyhjyyttään, mutta en mitenkään voinut jättää niitä sellaisiksi, joten koitin väkisin kiriä niitä kiinni sopivana hetkenä. Tällöin totesin, että tarvitsen seuraavaksi jonkin joustavamman ratkaisun. Auraan voin kirjoittaa silloin, kun siitä tuntuu. Päiväkirjan lisäksi Aura toimii alustana erilaiselle fiilistelylle, unelmakartoille ja muulle henkilökohtaisemmalle sisällölle. Aura inspiroi minua ennen kaikkea kokeilemaan kaikenlaista uutta ja olemaan rohkea.

Tämän vuoden teema kalentereissani on selkeästi saada minut motivoitumaan asioista enemmän ja saada minut panostamaan itseeni ja niihin juttuihin, joiden tekemisestä nautin. Niinpä oli luontevaa herätellä sisäistä runotyttöäni hieman ja omistaa runojen kirjoittamiselle kokonaan oma kalenteri. A6-kokoinen Hobonichi Techo sopii paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. Tilaa on juuri sopivasti muutamalle riville tekstiä, mutta ei kuitenkaan mielestäni riittävästi päiväkirjakäyttöön, johon Hobonichia ensin ajattelin. Runon lisäksi sivulle mahtuu sopivasti myös pientä koristelua, kuten esimerkiksi pari palaa washiteippiä tai muutama tarra. En myöskään ota stressiä siitä, jos en ehdi joka päivä kirjoittaa runoa, vaan voin täytellä puuttuvat päivät sitten, kun minulla on aikaa. Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa sellaisten päivien kohdalle vaikka jonkin inspiroivat lauseen tai jotain muuta osuvaa.

Toistaiseksi tämä viiden erilaisen kalenteriratkaisun liitto on tuntunut lähteneen hyvin käyntiin. Näillä eväillä on siis hyvä jatkaa vuotta eteenpäin!

-Carita