Avainsana: huumori

Kootut kalenterimokat

Kyselimme teiltä taannoin ryhmässä kalenterimokia jakoon, ja tässä ne nyt ovat. Nauttikaa!

”Varmaan se tavallisin, eli jossain kohtaa on tullut merkittyä kaksi peräkkäistä viikkoa samalla viikkonumerolla, ja sen jälkeen olen saattanut elää viikkojen puolesta historiassa parikin kuukautta ennen kuin on tullut aiheelliseksi tarkistaa että mikäs viikko nyt olikaan.”

”Mä luulin pitkään että happy planner, personal planner ja traveler’s notebook on sama asia.”

”Mulla meni hetki et tajusin et on olemassa sekä Personal Planner-kalenterimerkki, että personal-kalenterikoko.”

”Mä tein viime kesänä ihan superhienon OLEN LOMALLA-aukeaman joka oli tarkoitus tulla siis kesäkuun loppuun kun jäin lomalle. No mä tein sen kesäkuun alkuun. Että ensin lesosin että OLEN LOMALLA ja sitten tein vielä kuukauden töitä sen jälkeen 😀 Ärsytti mutta ei pystynyt enää siirtää joten kirjoitin pienellä kulmaan että siis kuukauden päästä.”

”Kun eka Happy Planner saapui, se oli päiväämätön ja hirveellä kohkauksella sitä ruvettiin päiväämään. Kun aloitin operaation, mielessä oli että välissä on ne kuukausiaukeamat eli niitä ei pidä päivätä. Jossain vaiheessa, olisko jäljellä ollut kolmisen kuukautta mä rupesin ihmettelee että mitä ihmettä, miten nää päivät näin menee. Ja olin ihan varma että mun tuote on virheellinen. Ei sitte ollut, olin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin olennaiseen ja päivännyt ne kuukausiaukeamat myös viikonpäiviksi sen enempää miettimättä. Jeesus mikä operaatio oli repiä niitä tarroja ja korjata.”

”Mun nykyisessä bujossa sattui sellainen, että huomasin vasta 2kk bujoa käytettyäni, kun vilkaisin puhelimen kalenteria, että mun bujo elää viikon jäljessä, eli kaikki viikkonumerot olivat tuon 2kk ajan olleet yhdellä numerolla liian pieniä.”

”Tähän varmaan sopis se ku ostaa seinäkalenterin. Sit avaa sen paketista kun alkais merkkaa tammikuun työvuoroja jo ylös. Ja huomaa että se pirulainen on sunnuntaista maanantaihin näkymällä ja joudut päiväämään sen kokonaan uusiks ettet sekoo täysin.”

”Tässä näkyy uusin. Täyttelin tätä viimeviikkoa ihan tyytyväisenä, ja vasta sunnuntaina kun latasin kuvan viikkoaukeama-ketjuun, huomasin laittaneeni maanantain 31. päiväksi, vaikka syyskuussa on vaan 30 päivää.”

”Mä tein ensi vuoden tulevaisuuslokia ja pääsin joulukuulle. Ilmeisesti eka viikko: 1, 2, 3, 4, 5, 8, ja sujuvasti seuraava 7, 8… silmät sanoi, että jotain meni väärin, mutta meni tovi ennenkuin tajusin.
Sitten eräs helmikuun tapahtuma ”nyrjähti”, neljästoista muuttui 2.4. ja tätäkin tuijotin pitkään, ennen kuin huomasin, mikä meni vikaan…”

”Kun kirjoitat vahingossa octoberin koolla, niin pelaa varman päälle ja kirjoita kaikilla mahdollisilla kielillä. Mulla vielä kesken, ajattelin kirjoittaa vielä muutamalla kielellä.”

”Tässä mun kaksi seuraavaa viikkoa, kiinnittäkää erityisesti huomiota päivämääriin.

Äsken sitten tein jatkoa ja tyytyväisenä tarrasin seuraavaa viikkoa. Kun olin saanut tarrat laitettua, aloin pohtia että heeei hetkinen… nyt mulla on siis kaksi ensi viikkoa.”

Lämmin kiitos kaikille kommelluksensa jakaneille!

Maanikon normipäivä

Tiskit tiskaamatta, kämppä imuroimatta ja keväinen aurinko paljastaa loputkin siivoamattomat nurkat. Postiluukkuun on kuitenkin juuri saattanut ilmaantua kirjekuorellinen (tai muutama) uusia tarroja ja washiteippejä. Herään aamulla torkutettuani herätystä ainakin kaksi tuntia, ja näin päiväni sujuu…

Voisin tyhjentää tiskikoneen, mutta huomaan että ulkona on tosiaan kiva sää. Päätän vetää lenkkarit jalkaan ja pukea koirille valjaat niskaan. Kirjekuori polttelee mielessä, siispä kurkkaan mennessäni postilaatikkoon. Siellä se on! Oikaisen lenkkireitiltä puolivälistä takaisin kotiin, kaappaan kirjekuoren laatikosta ja suorastaan loikin kotiovelle koiraparkojani perässä raahaten.

Ovella vastaan tulee talvivaatekaaos jonka varastoon siivoamista välttelin jo eilen ja edellispäivänä. Juuri eilen taisinkin viettää iltani koneella tarroja väkertäen! Päätän siirtää äkkiä takkeja ikeakassiin, jotta pääsen raivaamaan tietäni kohti keittiön pöytää. Siellä sulassa sovussa minua odottavat veroilmoitus, pari maksuun menevää tai mennyttä laskua sekä kolme vanhaa kahvikuppia.

Koirat keksivät olla nälkäisiä juuri sillä sekunnilla, kun saan yhden kolmesta kahvikupista tiskipöydälle ja ajatuksen keittää uutta kahvia. Niin maaninen en ole ettenkö koiraparkojani ruokkisi, eli koirat saavat ateriansa. Huomioni kiinnittyy keittiön saarekkeelle unohtuneisiin teippikelaan, korttipakan rippeisiin ja kasaan washiteippirullia. Kuoren sentään muistin aamutuimaan kiikuttaa postilaatikkoon, vaan muistaakohan posti viedä kuorta ikinä perille…

Jään hipelöimään teippejä joista kieputin sampleja happy mail-parilleni ja saan uuden ahaa-elämyksen ensi viikon aukeamaa varten. Lähden samalta seisomalta hakemaan Project365-planneriani, jonka muistan viimeksi nähneeni työpöytäni reunalla. Avaan työhuoneen oven ja… Aijai! Mikä varpaaseen osuikaan? Villakoirat hyökkäävät ovelta vastaan. Saan hyökkäyksen torjuttuani otteen plannerista, ja vedän syvään huokaisten oven perässäni kiinni. Vannon, että imuroin heti kun kiireeltäni ehdin.

No niin, planneri on kainalossa ja teippi odottaa keittiön saarekkeella. Vaan mihin laitoinkaan kirjekuoren, jossa upouudet tarrani odottavat? Pikkuhiljaa alan kerrata päivän tapahtumia ja muistan käyneeni postilaatikolla, joten sieltä sitä ei kannattaisi etsiä. Päätän kiertää asunnon silmämääräisesti läpi, ja huomaan puolisoni jättäneen vihjailevasti pyykkikorin sänkymme päätyyn. Kori on täynnä pestyä, kuivaa pyykkiä. Tiedän kuitenkin etten ole käynyt kirjekuoren kanssa lähellä sänkyä, joten vedän makuuhuoneen oven perässäni kiinni. Pyykithän ehtii lajitella myöhemminkin, eikö? Kello tikittää jo hyvin pitkällä iltapäivää, ja paras luonnonvalo keittiön ikkunasta ehtisi pian mennä ohitse kalenterikuvia ajatellen. Tai siis, se valo, joka kaiken pölyn ja lian läpi vielä suodattuu läpi ikkunasta.

Muistan yhtäkkiä aikeeni keittää kahvia ja niinpä unohdan kirjekuoren etsimisen vähäksi aikaa. Lasken plannerini keittiön pöydälle ja saan rauhassa ladattua kahvinkeittimen. Keitin alkaa jauhaa papuja ja sillä aikaa kaivan kaapista neljättä kahvikuppia, koska en muista mistä pöydällä olleista join viimeksi. Lappaan vihdoin vanhat kupit tiskipöydän liepeille, jotta muistaisin ladata ne tiskikoneeseen sitten kun olen ehtinyt tyhjentää sen.

Saan kuin saankin kahvia, ja avaan plannerin. Silittelen ja hiplailen aukeamia, ja liimaan teippiä uudelle aukeamalle. Olen jo tyystin unohtanut koko kirjekuoren. Kaadan itselleni lisää kahvia ja kirjoittelen merkintöjä kuluneelle viikolle. Sitten se yllättää – pissahätä! Nappaan älypuhelimeni ja kipitän vessaan. Kuka nyt 2010-luvulla kävisi ilman puhelinta wc:ssä? Istun pöntölle ja selaan Kalenterimanian faceryhmää sekä muutamien yhteistyökumppanien nettisivuja. Saan asiani toimitettua, hiukkaakaan ajattelematta pesen kädet, poimin ”kadonneen” kirjekuoren pesualtaan reunalta (jätin sen siihen tullessani ulkoa sisälle, tietenkin)…

Ja sitten kummastelen kun sama toistuu taas viikon päästä, kun posti on kuljettanut vessareissullani tilaamani uudet tarrat taas luokseni.

Voisiko juuri sinun päiväsi kuulostaa tältä? Mitkä ovat parhaat vinkkisi kotitöiden välttelyyn?

Iloista vapunpäivää pilke silmäkulmassa toivottaa Suvi!