Avainsana: inspiraatio hukassa

Haaveilua ja tavoitteita

Ihanaa toukokuista maanantaita kaikille! Näin kesän kynnyksellä halusin saattaa mielessä olevat tavoitteet sekä suurimmat mielessä pyörineet haaveet näkyväksi. Tätä voisi kutsua haavekartaksi, tavoitekartaksi tai vaikka haaveiden pilvilinnaksi. Oli nimitys mikä tahansa, tehdään ne haaveet näkyväksi!

Aloitin valitsemalla tähän askarteluun muutamat lehtileikkeet, useampia värimaailmaltaan miellyttäviä kyniä, taustan kartongin sekä leikekuvia ja lehtiä, joista leikellä lisää inspiroivia kuvia toteutukseen. Hyvät sakset ja liima ovat myös tärkeässä osassa tätä haaveilua. Kuvittelin, että vaikein tehtävä olisi ollut kuvien valitseminen, mutta toisin kävi. Yritin kirjoittaa ylös tavoitteita ja haaveita, joka osoittautui hyvin haastavaksi tehtäväksi. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja annoin ajatusten hieman muhia sekä muotoutua. Lopulta sain muutamia tavoitteita ylös ja haaveita tuli kirjattua myös muutamia. Mielestäni tämä haaveiden kirjoittamisen vaikeus oli vain osoitus siitä, että tämä haaveilu tuli juuri oikealla hetkellä.

Kuvia valitessani annoin fiiliksen viedä ja ajattelin sen olevan osa tätä, hieman tahmeaa, prosessia. Valituiksi elementeiksi pääsivät itseäni puhuttelevat kuvat ja tekstit. Jälleen valittuja kuvia ja tekstejä tuli enemmän kuin alustalle mahtui. Voisi sanoa, että alkukarsinnan jälkeen, vain ne eniten omiin tavoitteisiin ja haaveisiin osuvat kuvat tulivat valituksi. Sommittelu oli oma lukunsa, kun olisin halunnut käyttää kaikki puhuttelevat kuvat.

Halusin tuoda esille tähän haaveilun teokseen tavoitteista ihanan sisustuksen kotona, lukemisen, viherkasvien paljouden, innostajan ja esikuvan roolin töissä sekä itsestä huolehtimisen. Haaveista mukaan pääsivät äitiyden kokeminen, pandojen näkeminen ja Australiaan matkustaminen. Lisäsin myös elementtejä, jotka liittyvät tähän hetkeen ja näitä olivat vakituinen unelmatyö, kesän yhteiset hetket ja fiilistelyn salliminen. Huomasin, etten lopulta käyttänyt yhtään kyniä tässä teoksessa eikä se haittaa millään tavalla vaan se kertonee siitä, että löysin osuvia ja tarpeeksi avaavia kuvia sekä tekstejä.

Lopputuloksesta tuli minun näköiseni ja haaveita on tässä tuotu esille erilaisin elementein. Tämä teos pääsee esille työpöydän viereen, jotta haaveet eivät unohtuisi. Milloin sinä olet viimeksi haaveillut?

Ihanaa viikkoa ja haaveilun hetkiä toivottaen Terhi

Koronavuosi

Laitan tämän postauksen alkuun nyt varmuuden vuoksi Trigger Warning – korona ja ahdistus

Vuosi 2020 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen, tai siis on edelleen, sillä tätä vuotta on vielä pari viikkoa jäljellä. Kun vuosi vaihtui, ajattelin että tästä vuodesta tulee kliseisesti nyt SE VUOSI. Saan työpaikan, asiat normalisoituvat, lapseni on niin iso, että voimme aloittaa yhteiset puuhat ihan eri tavalla jne. Kyllä te tiedätte. Vuosi alkoikin hyvin, kunnes uutisia koronasta alkoi hiipiä korviini.

Vielä alkuvuodesta, vuoden ekoina kuukausina koristelin innokkaasti kalenteria ja tein merkintöjä. Kävin työhaastatteluissa, yksi elämääni ahdistusta tuonut asia saatiin pois päiväjärjestyksestä ja päästiin jopa laivalle lapsen kanssa. Ja sitten se iski. Korona. Karanteeni. Pikkuhiljaa kalenteri ja kaikki oheistoiminta jäi, ei vaan ollut energiaa laittaa siihen. Päivät hakivat uutta muotoaan. Lapsen rytmistä piti pitää kiinni, ei voinut vaan lamaantua. Keväästä selvittiin ja sitten tuli kesä. Valo ja ilo ja hetkellinen vapaus. Kesän kiireet veivät mennessään ja kalenteri oli edelleen heitettynä puolihuolimattomasti pöydälleni.

Syksyn pimeyden hiipiessä ympärillemme hiipi koronakin taas alitajuntaani, hakemistani työpaikoista ei kuulunut mitään, osalta tuli yhteisposti, että ilmoittamamme paikka ei ole avoinna enää, katsotaan kun tilanne tasoittuu. Kalenteri ei tuonut vieläkään iloa, kun jokainen päivä tuntui suossa tarpomiselta, en halua kirjata niitä tunteita ylös. Laiskasti tein muutamia merkintöjä, yritin etsiä inspiraatitoa Youtubesta. Aiemmin sain inspistä viimeistään, kun tuunasin yhdessä ystävieni kanssa, tänä vuonna ne hetket on voitu laskea yhden käden sormilla.

Vielä muutama kuukausi sitten elättelin toiveita, että esimerksi Inka pääsisi vielä ennen joulua käymään meillä. Mutta ei. Koronavuosi iski minuun kovaa, kovempaa kuin halusin uskoa ja myöntää. Kun on tällainen sosiaalinen eläin kuin minä, on iso isku kun suurin osa ihmiskontakteista otetaan pois. Onneksi joulu tekee tuloaan, meillä on jotain odotettavaa, jotain tehtävää ja jotain yhteistä. Toivottavasti joulu pelastaa tämän vuoden. Ja toivon, todella toivon, että vuosi 2021 on meille kaikille helpompi.

-Mira