Avainsana: japanilainen kalenteri

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta

Inkan 2022 kalenterit

Mainos: postauksessa näkyvä kalenteri ostettu Vihkokaupalta, ja mainittu Color A6 saatu Ajastolta.

Helou helou helooou! Tällä maanantaipostausvuorollani ajattelin vilautella… tämän vuoden kalenterikomboani, ja kertoa miten sitä aion käyttää. Kumpikin kahdesta kalenterista on kuin sattuman kaupalla söpön vaaleanpunaisen/persikkaisen sävyiset, ja niistä pienempi on Ajastolta saatu Color A6. Sen ehdinkin jo esitellä aiemmin *tässä postauksessa*. Tänään kuvissa näkyy Vihkokaupalta ostettu söpöläinen. Kyseessä on B6 kokoa oleva Bubbly Perpetual Diary. Kyseinen kalenteri ja valmistaja olivat itselleni entuudestaan täysin tuntemattomia, ja ehkä juuri se täysin uuden kutkutus sai tekemään lopullisen ostopäätöksen!

Tässä kalenterissa on itselleni aivan uudenlainen viikkoaukeama, aiemmin on käytössä ollut vain niinsanotusti perinteisiä vaaka- ja pystynäkymiä. Tässä viikkonäkymä muodostuu 8 samankokoisesta laatikosta. Seitsemän niistä on viikonpäiville, ja vasemmasta yläkulmasta löytyy aina kuukauden pohjavärin sävyissä yksi ruudullinen boksi. Jokainen kuukausi on tosiaan keskenään eri värinen, vaaleita melko pastellisia sävyjä kuitenkin kaikki. Tuon yläkulman ruutuboksin omaksuin kuin luonnostaan viikon to do -listalle. Varmaan vuoden aikana sille muutakin käyttöä keksin, mutta ainakin näin muutaman viikon käytöllä se on toiminut hyvin viikkokohtaisille muistutuksille.

Viikkoaukeamissa viikonpäivät juoksevat ”oikein”, eli maanantaista sunnuntaihin. Mutta kuten monissa ulkomaisissa kalentereissa, tässäkin kuukausinäkymissä viikko alkoikin maanantaista. Muutamana iltana varustauduin sohvan nurkkaan kalenterin kanssa kera nipun viikonpäivä- ja numerotarroja, ja päiväsin ja nimikoin kuukausiaukeamien päivät uudelleen. Tässä pidin tuota aiemmin mainittua Coloria apuna, ja lunttasin siitä päivämäärät. Nyt saakin jännittää että kuinka suurella menestysprosentilla tuossa onnistuin, ja kuinka paljon väärinpäiväyksiä tuleekaan vastaan vuoden varella… Aika näyttää!

Kalenterin lopussa on muutamia erilaisia muistiinpanosivuja pieni nippu, ja niistä otin ensimmäiseksi käyttööni yhden ruudullisen aukeaman, kaveriporukan lukuhaasteen seurannalle. Tätä kirjoittaessani on haaste sujunut yllättävän kivasti tähän asti, vain kaksi päivää on jäänyt tammikuussa täysin ilman lukuvartti-hetkeä! Katsitaan minkä luvun saakaan kirjata tammikuun päivistä luetuksi kun kuun viimeinen päivä tämäkin pistaus ilmestyy! Olen myös pohtinut ryhmän puolen keskusteluistaa inspiroituneena että pitäisikö näille kalenterin takasivuille yrittää toteuttaa vielä jotain tarkempaakin seurantaa lukemisista – tai vaikka doodlailla luettujen kirjojenkannet, hmm.

Tämä nyt esitelty kalenteri on ajatukseni pitää THE tuunattavana kalenterina, ja Ajaston pikkuiselle olisi päätehtävänä muistaa kaikki menot. Sen jo olen kerinnyt testaamaan, että Ajasto mahtuu kulkemaan jopa pienimmässä laukussani, joten koosta se ei pitäisi jäädä kiinni ettei voisi aina olla kalenteri mukana menossa! Vaikka kohtalaisen vähämpä noita menoja tällä hetkellä tässä maailmantilanteessa on… mutta kulkekoot mukana sitten vaikka lähikaupassa, neuvolassa ja pulkkamäessä jos ei muuta!

Vaikka kummankin kalenterin ollessa nyt näin pieniä onkin tuunaaminen tuntunut haastavalta, on se sen lisäksi ollut myös tosi kivaa! Koristeluita saa ajatella jotenkin aivan eri tavalla kuin aiemmissa kalentereissa, vaikka samoja elementtejä varmasti tuleekin käytettyä, mutta vain pienemmässä koossa. Tekisi mieli kirjoittaa jotain siitä että ei se koko vaan se miten sitä käyttää, mutta taidampa jättää kirjoittamatta. Eikun hups, meni jo!

-Inka