Avainsana: jäsenet

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Ei sittenkään, synkkää vaan. Huomasin että pää oli aivan tyhjä, mitään en muista. Aika siis kaivaa kalenteri. Tervetuloa siis tammikuu ja masennuskausi.

Taisin saada ensimmäisen päiväkirjani ala-asteella. Siihen kirjoittelin pienen tytön ajatuksia. Ylä-asteella tuli sit Teinarit. Muistan kuinka ne lukuvuoden loppuun mennessä olivat paisuneet viisinkertaisiksi. Mutta se löytyi aina penaalista. Niinkuin se Body shopin huulirasva.

Vuodet vierivät ja kalentereita tuli ja meni. Aina ne koristeltiin. Niinkuin se päiväkirjakin.

Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin masennukseen. Ensimmäinen merkki oli muistin häviäminen.  Kaikki oli kirjoitettava ylös. Mitään ei muistanut. Kalenteri toimitti myös päiväkirjan virkaa ja oli myös jonkinlainen scrap book ja tällaisena se on jatkunut.

Kalentereissa oli työvuorot, nimpparit, synttärit, humppakeikat. … Voi että, niistä löytyi kaikki.

Tammikuussa alkoi taas mun pimeä kausi.  Näin jossain kaupassa hymiötarroja ja päätin että teen seurantaa oloistani. Mutta mihin sen teen!!!! Pian löysin pinkin kalenterin. Pinterestin kuvamaailmaan uppoaa ahdistuneenakin.  Tulostin tarroja, leikkasin, liimasin. Ahdistus helpottui ja musta tuli maanikko.

Sitä en muista miten fb:sä kalenterimaniaan törmäsin. Mutta tää tuli siihen hetkeen kun huomasin, että kaupan kalenteri oli koristeltu niin täyteen, ettei se mene enää kii. Eikä voinut mitään lisätä.

Fb- ryhmässä seurailin pitkän aikaa sivusta. Tykkäilin kyllä muitten jutuista. Pikku hiljaa päivien off-topiceista tuli mun aamun lehti.

20160712_130427

Olin niin yllättynyt, miten voimakas asia voi kalenteri olla, muillekin kun mulle. Se on elämä. Se on mun aivot.

Mulla on siellä kaikki. Lapsien tulemiset ja menemiset, ne vähät hommat. Kuka on käynyt tai missä oon ollut ite. Mun elämä, mun HP. Happy Planner. Lävistäjänä en puhu häppäristä. Pervoo

Sinne saan lisättyä mitä tahdon. Naks vaan ja taas on mun elämässä lisää muistoja mukana. Tai laitan huonon päivän kohdalle itkutarran. Eikä mun tarvi sitä kenellekään selittää. Mun elämää.

Perheen 5v ja 9v tytöt innostuivat kanssa. Heillä on omat kalenterit ja yhdessä tehdään.

Toivon, että kun HP tästä edistyy, löytyisi sieltä enemmän iloisia kuin surullisia tarroja. Mutta se, että voin aina selata omaa elämääni eteen- tai taaksepäin, koska haluan.
Koska mulla ja tuhannella muulla, elämä on ikuistettuna sivuille tekstein, kuvin, värien. Ja menneisyydestä voi ohittaa sen minkä haluaa.

Mä olen Happy Planner, iloinen suunnittelija. Mun elämä on  kansissa. Tuunattuna. Mun näköisenä

Teksti ja kuva: Kati Kaartinen

Vanhat kalenterit esillä

Takaisinheitto torstai! Vanhojen kalenterien selailua siis. En millään löytänyt kuin nämä kolme, vaikka olen varma että ainakin kaksi muuta menneiden vuosien päivyriäkin pitäisi olla jossain tallella. Ja tietenkin hukassa olevat on juuri ne vanhimmat, joita olisi ollut kaikkein mielenkiintoisinta katsella! Mutta näitä nyt selailin ja muisteloin tällä kertaa; A5-kokoinen Time/system 2016, sekä Ajaston pienet pingviini-kalenterit 2011-2012 & 2012-2013.

20160712_135406 20160712_143307

A5 kalenteri ehti olla vain muutaman kuukauden käytössä ennen kalenterimanian-aikakuden alkua. Siihen merkkailin harvakseen olevia menoja, sekä kirjoitin päiväkirjamaisia merkintöjä sisältörikkaammista päivistä, satunnaisesti piirrellen koristelemalla. Lisäksi tämä kalenteri toimi harjoittelupohjana koristeluissa ennen nykyistä. Harjoitellessa käytin koristeluun pääasiassa lehdistä leikeltyä silppua sekä kyniä, joitakin tarrojakin. Pitäisikin varmaan kokeilla tehdä nykyiseenkin joku viikko lehtileikkelyä hyödyntäen!

20160712_135859

20160712_135808

Ensimmäisen pingu-kalenterin muistan valinneeni pitkälti hinnan mukaan – opiskelijabudjetilla. Muistaakseni pinkki söpöys maksoi alle kympin, ja ihastuin sen simppeliin ulkoasuun ja kynäpidikkeeseen! Pieni kokokin oli silloin plussaa, kun laukussa joutui joka tapauksessa kantamaan jo vaihtelevaa määrää koulukirjoja. Ja kun ensimmäinen palveli hyvin, oli helppoa napata seuraavana syksynä samanlainen kalenterivalikoimasta sen enempää miettimättä. Harmi, että kyseisiä kalentereita ei ole enää, ainakaan omaan silmääni ei ole missään osunut. Saattaisin ostaakkin sellaisen pikkulaukussa kulkevaksi, vaikka nyt kaipaankin enemmän kokoa, ja viikkonäkymää näissä olevien päiväkohtaisten sijaan.

20160712_140109

Vastaan tuli nykyisen avomiehen kanssa seurustelun alkuajoilta sydämmiä, autokoulun teoriatuntien muistiinpanoja ja tatuointi-aikoja. Työharjoittelun näyttötyöhön kuulunut inventaariolaskelma, ylös kirjoitettuja hauskoja heittoja ja kavereiden omia muistutuksia tyyliin ”Osta Katjalle kalj..KAHVIA”. Ja yllärinä kaikkien aikojen lemppari porkkanakakku resepti löytyi myös sotkuisella käsialalla rustattuna! Täytyy varmaankin siirtää se johonkin talteen ja joku päivä leipoa.

20160712_140035

Sivujen selaamiseen uppoutuessa tuli hiukan nostalginen olo – miten paljon voikaan tulvahtaa mieleen muistoja muutaman sanan mittaisista merkinnöistä. Toivottavasti nykyinen ja tulevat kalenterit tulevat ilahduttamaan ja tuomaan hauskoja hetkiä mieleen samalla lailla sitten joskus vuosien päästä..

♥, inka